Syksyn pölyt on karistettu jaloista, ja edessä siintävät uudet haasteet itse kullakin. Fuksitoiminta on siitä hassua, että siinä vanhat roolit jatkuvat vielä hetken, vaikka vuoden vaihde tuo mukanaan paljon uutta. ISOhenkilöt, fuksikapteenit, majuri, kaikki jatkavat vielä kevään ajan ja toivon, että niin teette tekin.

Opiskelua tuskin kukaan lopettaa, nyt on itse asiassa varsin hyvä tilaisuus yrittää uudestaan puhtaalta pöydältä, jos syksy ei sujunut täysin odotusten mukaan. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että tässä vaiheessa on harvinaisen helppo jättäytyä kaiken teekkaritoiminnan ulkopuolelle.

Suurin osa teistä on kyllä löytänyt mieleistänsä toimintaa omasta killasta, mikä on hieno juttu. Tiedän kuitenkin, että joukostanne löytyy monia, joita kiinnostaa joku muu – jokin, mitä oma kilta ei ole pystynyt tarjoamaan. Tätä ei tarvitse hävetä; kiltojen ja yhdistysten toiminta on täysin samanarvoista, vaikka isot pojat muuta väittäisivätkin.

Näitä yhdistyksiä todellakin on monta, yhteensä noin 150. Aina sinfoniaorkesterista vajaan kymmenen hengen lentopallojoukkueeseen. Ne kaikki ottavat innolla uusia jäseniä, enkä näe kovin montaa syytä jättää väliin loistavaa mahdollisuutta joko aloittaa uusi harrastus tai jatkaa vanhaa uudessa seurassa. Eipä mikään estä liittymästä vaikka johonkin toiseen kiltaan, jos se parempi meininki tuntuisi löytyvän sieltä.

Teekkarilakin voi hommata montaa tietä, ja toivon, että kaikki fuksit sen pyrkisivät hankkimaan. Hommassa ei juuri muuta vaadita kuin aktiivisuutta ja uskallusta. Näin meidän kesken voin tunnustaa, että itse lakki ei ole tärkein asia, vaan se, mitä sitä tavoitellessa pääsee kokemaan. En edelleenkään usko valehtelevani kun väitän, että tupsulakin wappuna päähänsä painavalla teekkarilla on ympärillään lukuisia vuoden aikana tutuksi tulleita kavereita ja ystäviä, sekä muistissa lukemattomia hienoja kokemuksia.

Niin, se wappu. Eihän lakkia kannata tavoitella, ellei wapun järjestämisestä ole varmuutta, eihän? Vaikka pitää myöntää, että tämän riemujuhlan järjestämisessä vasta elokuun lopulla olisi monia etuja, ei sen sattumiselle kevätlukukauden loppuun ole juuri muuta estettä kuin että sitä ei kannattaisi teille järjestää. Tähän en ainakaan syksyn ajan edesottamuksianne seuranneena usko.

Toivotan siis kaikille fukseille ja fuksinmielisille intoa kevään opiskeluihin ja muihin rientoihin. Takaan, että parhaat hetket ovat vielä edessä!