Kokeellisen elektroniikan seura kierrättää kodinelektroniikan, jota kukaan muu ei enää tarvitse, ja tekee siitä taidetta.



"Nykyaikaista digitaalitekniikkaa on mahdotonta korjata”, toteaa Kokeellisen elektroniikan seuran Antti Ahonen. Puolitoista vuotta sitten hän oli perustamassa seuraa, jonka toiminta-ajatuksena on luoda hylätyn elektroniikan avulla kuulonvaraisia elämyksiä. ”Nykyään tietokoneella on liian helppo tehdä kaikenlaisia ääniä”, Ahonen jatkaa. Kierrätyksen ja itse tekemisen nimeen vannova seura on vastareaktio nykyaikaiselle tavarakulttuurille, jossa syvemmät arvot menettävät merkityksensä, koska kaikki annetaan valmiina. Kokeellisen elektroniikan seurassa on mukana viisi aktiivista jäsentä sekä satunnaisesti eri projekteihin osallistuvia. ”Toiminnan ensimmäinen järjestynyt muoto oli oma bändi”, Ahonen kertoo. Rakentelun tuloksena oli syntynyt soittimia, ja kaverukset olivat onnistuneet järjestämään itselleen keikan Koneisto-festareille. Jossain vaiheessa toiminnan kutsuminen bändiksi alkoi tuntua ahtaalta konseptilta, koska porukka teki paljon muutakin kuin esiintyi: ”Järjestämme esimerkiksi installaatioita, joihin yleisö saa osallistua.”

Syntyi Kokeellisen elektroniikan seura, joka luo uutta kokeilemisen kautta.

Aluksi seuran kokoontumisissa kytkettiin esimerkiksi kasettinauhureita peräjälkeen siten, että ääni kiersi niissä kaikissa. Suurin osa seuran käyttämistä laitteista on sellaisia, että kuka tahansa saa niitä halutessaan käsiinsä. ”Mielenkiintoisia soundeja löytyy, kun syntyy uusia ideoita siitä, mistä vehkeistä ääniä saadaan ulos”, Antti Ahonen sanoo.

Ahoselle ja hänen kavereilleen kelpaa kaikenlainen kodinelektroniikka: ”Pesukoneen ohjelmapyöräs­tä saa hyvän sekvensserin.”

Vanhentunutta tai hajonnutta tavaraa he ovat ostaneet paljon käytettynä tai saaneet tutuiltaan. ”Myös jätelavat tulee joskus katsottua läpi”, seuran toiminnassa mukana oleva Tomi Flinck kertoo.

Seuran työhuoneessa yksi seinä on täynnä vanhoja kaiuttimia, joita on kor­jailtu teipillä ja liimalla. Lattia on tul­villaan metallipurkkeja ja joh­donpätkiä. Seinustoilla lojuu hyl­lyit­täin vanhoja monitoreita, taa­juus­ge­ne­raattoreita ja virtalähteitä. Yk­sit­täiset soittimet ovat pieniä, mut­ta kokonaisvaltaisen äänielämyk­sen synnyttämiseksi niitä tarvitaan paljon.

Kun seura lähtee esiintymään tai tekemään installaatiota, mukaan otetaan runsaasti tavaraa. ”Puolen tunnin keikka vaatii yleensä koko päivän kestävän virittelyn”, Flinck sanoo. Välineiden järjesteleminen tapahtumapaikalle on suuri osa ideasta – uusia kokeiluja syntyy jokaisen rakennuskerran yhteydessä.

”Suurin osa ajastamme menee soittimien pitämiseen toimintakuntoisina”, Antti Ahonen kertoo. Laitteita hajoaa yleensä jokaisella keikalla, ja niitä pitää korjata.

Esiintymispaikalla seuralla on aina mukana omat vahvistimet ja kaiuttimet, koska jännitetasot saattavat heitellä miten sattuu – järjestäjien kalliita laitteita ei haluta riskeerata. ”Emme tarvitse puhdasta äänentoistoa”, Ahonen sanoo.

Installaatioissa yleisö pääsee itse kokeilemaan, mitä tapahtuu kun tiettyä vipua vääntää. ”Interaktiivisuus yleisön kanssa on tärkeä osa tätä ideaa”, Ahonen ja Flinck toteavat yhdestä suusta.

”Noise-musiikin alalla on tiettyjä pio­neereja, mutta musiikillisesti olemme menneet vastaan tulleen tekniikan mukana”, Ahonen selostaa.

Osa Kokeellisen elektroniikan seuran soittimista perustuu jonkin laitteen tuottamaan magneettikenttään, joka induktion avulla muutetaan jännitteeksi – ääniä yhdistellään ja ne viedään kaiuttimiin. Ahonen kaivaa huoneen nurkasta laitteen, jonka rakenteluun on käytetty tietokoneen hiiren osia. Sillä pystytään tuottamaan jännitteen kytkeytymistä muistuttavia napsahduksia. Suurimmasta osasta laitteita tulee joko tasainen signaali tai tietty toistuva sekvenssi. ”Yllätyksellisyys syntyy, kun näitä soittimia yhdistellään keskenään ja mikserin avulla erotellaan tietyt äänet”, taiteilija kertoo.

Antti Ahosen oma tausta on kuvataiteessa. Seuran toiminnassa on mukana monenlaisiin taiteenlajeihin tutustuneita henkilöitä, mutta myös elektroniikka-alan koulutuksen saaneita. Seura on tutkinut äänten muodostumisen lisäksi myös videokuvan syntymistä jännitesignaalista. ”Monitoreiden kuvaksi muuntama videosignaali on monimutkaisempi kuin perinteiset äänisignaalit”, Ahonen sanoo. Seura on käyttänyt esityksissään rekvisiittana esimerkiksi oskilloskooppeja, mutta myös monimutkaisempi signaalien visualisointi kiinnostaa. ”Jatkamme äänten kanssa työskentelyä, mutta videopuoli on yksi tulevaisuuden tutkimuskohteista.”

Kokeellisen elektroniikan seuraa on mahdollista nähdä ja kuulla lauantaina 3.4. klo 12–18 Kiasman Takaikkunassa.