Inuiteilla on kuulemma koko litania eri nimityksiä lumelle. Miksei myös kinosten yllättämällä suomalaisella? Veden olomuotojen moninaisuus ympärillämme saa kielen laulamaan.

Teille on varmasti tuttu se runollinen, ilmava lumen laji, jota ripottelee hiljakseen pikkupakkasilla. Sitä kuvaisi mainiosti nimi hahtu. Toista on ryöpe, ne etäisesti nougatjäätelöä muistuttavat soran pilkuttamat paakut, joita kertyy teiden varsille. Vähemmän hohdokasta on myös nihku, joka sataa maahan pikkulapsen käden kokoisina vesimäisen kosteina hiutaleina.

Kimellystä näkee hieman kovemmilla pakkasilla, kun katselee hämärissä katulamppujen valokeiloja. Kengänpohjakuvioitu, tiiviiksi pakkautunut lumi taas on ilmiselvästi tampetta. Sitä esiintyy tupakkapaikoilla, bussipysäkeillä ja kaikkialla, missä ihmiset odottavat toisiaan.

Humpse voisi olla nimenä sillä lumityypillä, joka näyttää aamulla julkisiin kiiruhtaessa kantavalta, mutta ahmaiseekin jalan uumeniinsa polvea myöten. Onneksi jotkin ansat varoittavat itsestään: vain pikkulapsen itsetuhovietti houkuttelee syömään kusnietosta.