Tietoliikenneohjelmistojen ja multimedian laboratorio, lyhyesti TML, täyttää jo 10 vuotta. Tämän kunniaksi T-talolla järjestettiin pari viikkoa kestävä juhlavuosi- näyttely Heijastuksia, jossa esitettiin digitaalista installaatiotaidetta.



Näyttelyä varten laaditut esittelytekstit kuulostivat ensin epäilyttäviltä: “Metataiteellinen teos -- havainnollistaa kontekstuaalisuutta -- semiotiikan perinteisiin keinoihin perustuen.” Kun vielä eräs teos pelotteli, ettei pelastusta voi kokea yksin, ja toinen totesi, että “sinunkin mieltäsi raiskataan”, oli olo enemmän pihalla kuin pahimpien Kiasma-käyntien jälkeen.Onneksi itse näyttely oli huomattavasti helpommin sisäistettävä, ja jo ensimmäinen teos kirvoitti hymyn huulille. Kun Markku Laineen ja Joonas Linkolan rakentama hellyttävän inhimillinen tietokone ilmoitti saaneensa CD-levyynsä naarmun ja tarvitsevansa laastaria ja vieläpä kiitti jälkeenpäin kauniisti, ei voinut olla kokematta onnistumisen riemua.

Ehdottomasti mieleenpainuvin ja koskettavin teos oli Marja Hyvärilän ja Tommi Ilmosen installaatio Kylä. Pieneen huoneeseen käveltiin kynttilän kanssa ja katseltiin vanhoja mustavalkokuvia Karjalasta. Installaatio havaitsi kynttilän valon avulla, minkä kuvan kohdalla kulloinkin mentiin, ja taustamusiikki vaihteli sen mukaisesti. Se oli kuin aikamatka menneisyyteen, joka avautui täysin uudella tavalla. Kuten ystäväni sanoi kävellessämme ulos, sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa vain katsomaan ja kuuntelemaan.

Myös Sami Laakson ja Karri Rissasen installaatio Waves of Revelation sai hyppimään ja pomppimaan ympäri tilaa, kun screenillä valot välkähtelivät liikkeen tahtiin. Mitään mielikuvaa “elämästä suurena virtana” ei herännyt, mutta hauskaa silti oli. Sama trendi toteutui monessa muussakin teoksessa: harva herätti mitään syvempiä filosofisia mietteitä, mutta sen sijaan monen kohdalla jäi ihmettelemään, kuinka nokkelasti jokin tekninen osuus oli toteutettu.

Suurin pettymys näyttelyssä oli hienoon multimediaympäristö EVEen rakennettu installaatio Miljoonaseinä. Odotukset olivat suuret teoksen suhteen, sillä tarjosihan ympäristö puitteet ties minkälaiselle kokeilulle. Lopputulos olisi kuitenkin voitu esittää melkein missä tahansa tavallisessa luokkahuoneessa: kolmelle seinälle oli heijastettu sanoja erivärisillä taustoilla, ja tilassa väreili leppoisa musiikki.

Ehkä teos olisi toiminut kotisohvalla maaten, missä olisi oikeasti voinut rentoutua ja antaa ajatuksen virrata vapaasti. Nyt parin kanssaopiskelijan ympäröimänä päällystakit päällä seisten olo oli lähinnä vaivaantunut. Pakenin paikalta siinä vaiheessa, kun takanani seisova mies alkoi selittää, että teos vaatisi varmaan vielä pari minuuttia sisäistämistä, mutta kyllä se siitä.