Vuosia sitten TKK:hon hakeva saattoi olettaa pääsevänsä hyväpalkkaisiin töihin valmistumisensa jälkeen. Viime vuosina valmistuvat ovat voineet olettaa pääsevänsä ainakin töihin. Viimeisen vuoden aikana ei ehkä enää sitäkään. Nuorten diplomi-insinöörien työttömyys on kasvanut tänä vuonna enemmän kuin monien muiden nuorten korkeakoulutettujen.

Totuuden paljastuttua ja osuttua omalle kohdalle ensimmäinen reaktio on suunnaton pettymys: ”Ajattelin, että voisin vihdoin lakata venyttämästä penniä.” ”Kuvittelin, että tästä vuosien koulutuksesta olisi ollut jotain hyötyä.”

Seuraavaksi näppärä diplomi-insinöörinalku onkin jo pohtimassa, mitä sitä sitten tekisi. Ryhdynkö jatko-opiskelijaksi tai teenkö jotain lisäopintoja? Vaihdanko alaa?

Onneksi Suomessa on mahdollisuus opiskella melko vapaasti ja käytännössä ilmaiseksi. Lisäksi TKK palkkaa runsaasti tutkijoita suorittamaan jatko-opintojaan. Pysyvää työtä korkeakoululta on turha odottaa: TKK komeilee tilastojen kärjessä, kun puhutaan Suomen yliopistoista pätkätyöllistäjinä. Kolme neljästä työntekijästä on määräaikaisia, vaikka valtiolla kokonaisuudessaan luku on alle kolmannes! Eivätkä tutkijoiden työsuhteet yllä edes väitöskirjan odotettuun valmistumisajankohtaan. Työmääräykset kirjoitetaan yleensä korkeintaan vuodeksi kerrallaan.

Vaikka työttömyys on innokkaalle vastavalmistuneelle ihmiselle erittäin ikävä kohtalo, kokonaisuutena on nähtävä myös onni onnettomuudessa: ehkä tämä tuo hiukan nöyryyttä asenteisiin. Työ ei ole itsestään selvää, edes diplomi-insinööreille.