Kaksi nuorta ja kaunista tyttöä istuu selät vastakkain saunan lauteilla. Seinien tummunut puu häipyy taustalle pehmeän valon myötäillessä täydellisiä, alastomia naisvartaloita. Rintojen päälle nostetut kädet ja kosteiden hiusten alta unenomaisesti etäisyyteen hakeutuvat ilmeet luovat rauhallista ja romanttista vaikutelmaa katsojan silmien hakeutuessa alimpien vatsalihasten taitekohtaan.

Sanalla sanoen toisen vuoden arkkitehtiopiskelijoiden uusi kalenteri näyttää oikein mukavalta. Alkuperäisenä ideana oli vain ottaa mahdollisimman tyylikkäitä kuvia hienoista rakennuksista, mutta sitten tämä idea alkoi kuulostaa hieman tylsältä jopa tulevien arkkitehtien mielestä. Seuraavaksi pohdittiin, että mitä jos kuvaisi rakennuksia kalenterin toiselle puolelle, ja toiselle puolelle ottaisi ehkä jotain hieman rohkeampia kuvia. Näin kalenterin voisi kääntää aina tyylikkäästi rakennuspuoli ylöspäin vanhempien tullessa käymään, mutta kalenteria saattaisi saada paremmin kaupaksi tulevien excursioiden rahoittamiseksi.

Toisaalta vanhemmatkin ovat nykyisin jo aika suvaitsevaista porukkaa, joten mitäpäs siinä: Toiselle puolelle kuvataan tyttöjä, ja toiselle puolelle poikia. Näin arkkitehdit päätyivät ainakin muiden opiskelijoiden kiinnostuksesta päätellen ehdottomasti oikeaan ratkaisuun. Lisäksi kalenteri on toteutettu kokonaisuudessaan niin tyylikkäällä tavalla, että kenenkään ei pitäisi loukkaantua siitä millään tavalla.

Tyylillisesti kalenterin kuvat voisi jakaa neljään eri ryhmään: Valolla leikitteleviin studiokuviin, pehmeäsävyisiin saunakuviin, Inkoossa mökillä otettuihin luontokuviin ja arkkitehtiosaston Kaapelitehtaan työpajalla kuvattuihin toimintakuviin.

Poikapuolella kalenteri on hakenut innoitusta antiikin arkkitehtuurista, raavaasta työnteosta ja klassisista veistoksista tutusta muotokielestä, mutta tyttöjen puolella ei ole havaittavissa yhtä priorisoitua tematiikkaa. Sen sijaan ainakin miespuolinen katsoja saattaa kiinnittää kauniiden vartaloiden lisäksi huomiota valojen leikittelevään sommitteluun ja paikoitellen vahvoihin kontrasteihin. Varsinkin huhtikuun valo- ja varjoleikki näyttää sensuellilla tavalla erittäin viehättävältä.

Viime syksynä kuvatun kalenterin tekemiseen osallistui suurin osa arkkitehtiosaston toisen vuoden opiskelijoista. Kalenteri on alusta loppuun arkkitehtien käsialaa, sillä niin kuvaajat kuin kuvattavatkin olivat omaa porukkaa. Reetta Sakki, Tuomas Klaus ja Sinikka Wasastjerna nähtiin kuvauksissa sekä kameran edessä, että takana.

Suurin osa kuvista otettiin kolmella eri kameralla eri kuvakulmista mustavalkofilmille. Kuvat myös kehitettiin itse arkkitehtiosaston laboratoriossa.

– Me otimme yhteensä yli 700 kuvaa, joista sitten äänestettiin kalenteriin parhaat otokset, Tuomas kertoo.

Mutta miltä itse kuvattavana oleminen tuntui?

– Se oli ihan hauskaa. Meidän luokalla kaikki tuntevat kuitenkin toisensa ja ollaan saunottu yhdessä ja muuta, Reeta kertoo.

– Oikeastaan nyt on hämäävämpää nähdä kuvat tuossa kalenterissa, kuin mitä oli olla kuvattavana, Sinikka lisää.

Työpajalla kuvaamiseen liittyi puolestaan monia käytännön haasteita, sillä smirgeleitä ja alasimia ei yleensä lähestytä ilman tarvittavia suojavarusteita.

– Tai oikeastihan se oli ihan normaali koulupäivä. Oltiin pajalla töissä, sitten tuli vähän hiki ja piti vähentää vaatteita, ja sitten joku vain sattui paikalle ja nappasi salaa valokuvan…