Eurooppaan on syntynyt uusi vapahtaja! Pohjoiseurooppalaiset maanviljelijät löysivät hänet jouluaamuna seimestä kapaloituna. Äiti Tanja kertoi heille, että lapsen nimi oli Silvio. Tanja ja isä Sauli olivat adoptoineet hänet Italian-matkallaan, koska hän oli tarjonnut heille herkullista ilmakuivattua kinkkua ja laulanut Tanjalle itse sanoittamiaan rakkauslauluja.

Jo nuoruudessaan valtakunnanneitsyeksi pyhitetty Tanja löysi politiikan kylmiltä käytäviltä rinnalleen Saulin, viisaan valtiovarainministerin ja kirkkauteen ylennetyn entisen puoluejohtajan. Yhdessä he kulkivat tilaisuudesta toiseen ja toivat valon vähäpätöisimpiinkin kissanristiäisiin. Mutta epäileväiset pilkkasivat heitä ja lausuivat heistä vääriä todistuksia. Lopulta Sauli lähti Helsingistä, niljaisten lehtien kaupungista Euroopan hermokeskuksiin, sillä häntä odotti siellä investointipankin virka. Mutta Tanja ei jäänyt vartomaan alistuvan piikasen tavoin, vaan ryhtyi takapajuisen ja valottoman maan kulttuuriministeriksi. Ja itsellisyytensä merkiksi hänet puettiin omilla aivoillaan ajattelevan voimanaisen univormuun.

Kasvatti-isän lähdettyä murrosikäiselle Silviolle tuli adoptioäitinsä kanssa riitaa siitä, pystytettäisiinkö Silviolle niin rakas elintarvikevirasto hänen uuteen vai vanhaan kotimaahansa. Niin suureksi kävi eripura, että virasto päätettiin lopulta perustaa Ranskan Guayanaan.

Niin tapahtui, että Sauli palasi lopulta erottavien taipaleiden takaa pyytämään Tanjansa kättä, ja Suomen synkkyyteen syttyi liekki. Merkiksi rakkaudestaan Sauli osti Tanjalle lahjaksi kauneimman kirjahyllyn, mitä maa päällään kantoi.

Silviosta puolestaan oli tuleva isona koko Euroopan henkinen johtaja, joka toimi kaikkien maallisten lakien yläpuolella. Monet olivat hänen vastustajansa, niin kuin kaikilla valituilla. Mutta taru ei kerro, miten Silvion lopulta kävi, eivätkä profeetat ole siitä puhuneet.