Polyteekkari

Legendaarisen Tuukka-Nalle-sarjakuvan piirtäjä Valtteri Tavast paljastaa, kuka on Tuukka-Nallen esikuva, miten kaikki oikein alkoi ja kuka kumma on Synti-Pukki.

Valtteri Tavast hämmentyy, kun kerron kuulevani usein kehuja Tuukka-Nallesta. Itse hän saa palautetta vain harvoin. ”Kyllähän tutut teekkarit kehuvat, mutta en tiedä, voiko heidän sanaansa luottaa”, Tavast vääntelehtii.

Nyt 22-vuotias Valtteri Tavast aloitti uransa Otaniemessä Sähköinsinöörikillan lehdessä Sössössä syksyllä 2001, kun lukiokaveri Mika pyysi saada julkaista lehdessä Tavastin vanhoja sarjakuvia. Seuraavaksi Tavast piirsi teekkarioppaaseen ja syksystä 2002 alkaen Polyteekkariin. Tänä keväänä kuvituksia on tilannut myös TKY:n fuksitoimikunta.

Tavastista on huvittavaa, että teekkarien lehteen on pitänyt palkata humanisti tekemään huumoria. ”Luulisi, että jos teekkarit jonkun suhteen olisivat omavaraisia, niin huumorin!”

Teekkarihuumorista käsitteenä mies ei saa kovin myönteisiä mielleyhtymiä: ”Mieleen tulee teekkarikaverini Mika haalarit päällä humalassa myymässä vappulehteä. Se on pelottava näky”, Tavast hymyilee.

Järjettömiä juonia

Tuukka-Nalle-sarjakuvan esikuvat kävivät Tavastin tavoin Suutarilan lukiota 1990-luvun lopulla. Tavast ei myönnä, että Tuukka-Nalle ja Henri-Nalle muistuttaisivat etunimiltä samannimisiä esikuviaan. Nykyään Henri opiskelee Otaniemessä, mutta Tuukka on muuttanut opintojensa perässä Poriin. Ensimmäiset Tuukka-Nallet syntyivät ilman etukäteen suunniteltuja käsikirjoituksia. ”Aloin vaan piirtää ja kirjoitin samalla ruutu kerrallaan. Juonesta en tajunnut itsekään mitään.”

Nykyään Tavast kirjoittaa ensin ja piirtää sitten. Monet sarjakuvat ovat paitsi humoristisia myös kantaaottavia. Tavast tarkastelee kriittisesti muun muassa yritysten nykyisiä lomautuskäytäntöjä, ydinjätteiden loppusijoitusta, Nobel-instituutiota ja George W. Bushin ulkopolitiikkaa.

”Totta kai sarjiksissa näkyy oma ajatusmaailma. Ehkä yritän iskostaa teekkareihin humanistista ajattelutapaa”, piirtäjä virnistää. Kun puhutaan tosissaan, hän ei usko stereotypioihin – siihen, että humanistit ajattelisivat yhdellä ja teekkarit toisella tavalla.

Valtteri Tavast aloitti sarjakuvien piirtämisen ala-asteella, kolmannella luokalla. Aluksi piirrettiin kavereiden kanssa Aku Ankkoja mallista, myöhempiä hahmoja olivat Ninja-Sika ja Synti-Pukki, ”joulupukin paha kaksoisveli”.

”Myimme sarjiksiamme muille oppilaille, jotka jopa ostivat niitä!”

Outoa musiikkia

Tavastissa piilee myös musikantti. Mies soittaa rokkibändissä – nykyään bassoa – ja sanoittaa ja säveltää. Yksi biiseistä on nimeltään Kvanttifysiikkaa. ”Kvanttifysiikkaa kaikki on vain”, laulussa kerrotaan. Balladen om soppa voisi olla yhtä hyvin kotoisin TF:n juomalaulukirjasta.

”Tarkoitus on olla hämmentävä ja soittaa mahdollisimman outoa musiikkia”, Tavast valottaa Mainstream-bändinsä periaatteita.

Piirtämisen ja soittamisen ohella Valtteri Tavast ehtii myös opiskella ”Helsingin pahamaineisessa yliopistossa”. Kunnon humanistin tavoin hän kerää laajaa yleissivistystä oppiaineista, jotka eniten kiinnostavat. Englantilaisen filologian opiskelijan sivuainelistasta löytyy arkeologiaa, musiikkitiedettä, tähtitiedettä, filosofiaa ja tv-tutkimusta.

”Isona olisi kiva taiteilla, toteuttaa itseään. Vielä en voi sanoa tienaavani piirtämisellä, eikä tällä Suomessa moni elä. Haluaisin kuitenkin piirtää enemmän.”

Viime vuosina Tavastin piirtäminen on jäänyt lähinnä Tuukka-Nalleihin. Ensimmäistä kertaa joulukuussa 2003 julkaistiin nelisivuinen Tuukka-Nalle-tarina baareissa ilmaiseksi jaettavassa sarjakuvalehdessä Dodgerissa. Tavast epäilee itsekriittisyytensä kuitenkin olevan jarruna yritykselle julkaista kokonainen Tuukka-Nalle-sarjakuvakirja.

”On niin monta, jotka haluaisin jättää pois. Pitää vaan piirtää enemmän ja toivoa, että niitä on joskus riittävästi.”

Palautetta Tuukka-Nallesta voi lähettää osoitteeseen [email protected].




	Humanistin huumori puree Terhi Upola [email protected] Legendaarisen Tuukka-Nalle-sarjakuvan piirtäjä Valtteri Tavast paljastaa, kuka on Tuukka-Nallen esikuva, miten kaikki oikein alkoi ja kuka kumma on Synti-Pukki. Valtteri Tavast hämmentyy, kun kerron kuulevani usein kehuja Tuukka-Nallesta. Itse hän saa palautetta vain harvoin. ”Kyllähän tutut teekkarit kehuvat, mutta en tiedä, voiko heidän sanaansa luottaa”, Tavast vääntelehtii. Nyt 22-vuotias Valtteri Tavast aloitti uransa Otaniemessä Sähköinsinöörikillan lehdessä Sössössä syksyllä 2001, kun lukiokaveri Mika pyysi saada julkaista lehdessä Tavastin vanhoja sarjakuvia. Seuraavaksi Tavast piirsi teekkarioppaaseen ja syksystä 2002 alkaen Polyteekkariin. Tänä keväänä kuvituksia on tilannut myös TKY:n fuksitoimikunta. Tavastista on huvittavaa, että teekkarien lehteen on pitänyt palkata humanisti tekemään huumoria. ”Luulisi, että jos teekkarit jonkun suhteen olisivat omavaraisia, niin huumorin!” Teekkarihuumorista käsitteenä mies ei saa kovin myönteisiä mielleyhtymiä: ”Mieleen tulee teekkarikaverini Mika haalarit päällä humalassa myymässä vappulehteä. Se on pelottava näky”, Tavast hymyilee. Järjettömiä juonia Tuukka-Nalle-sarjakuvan esikuvat kävivät Tavastin tavoin Suutarilan lukiota 1990-luvun lopulla. Tavast ei myönnä, että Tuukka-Nalle ja Henri-Nalle muistuttaisivat etunimiltä samannimisiä esikuviaan. Nykyään Henri opiskelee Otaniemessä, mutta Tuukka on muuttanut opintojensa perässä Poriin. Ensimmäiset Tuukka-Nallet syntyivät ilman etukäteen suunniteltuja käsikirjoituksia. ”Aloin vaan piirtää ja kirjoitin samalla ruutu kerrallaan. Juonesta en tajunnut itsekään mitään.” Nykyään Tavast kirjoittaa ensin ja piirtää sitten. Monet sarjakuvat ovat paitsi humoristisia myös kantaaottavia. Tavast tarkastelee kriittisesti muun muassa yritysten nykyisiä lomautuskäytäntöjä, ydinjätteiden loppusijoitusta, Nobel-instituutiota ja George W. Bushin ulkopolitiikkaa. ”Totta kai sarjiksissa näkyy oma ajatusmaailma. Ehkä yritän iskostaa teekkareihin humanistista ajattelutapaa”, piirtäjä virnistää. Kun puhutaan tosissaan, hän ei usko stereotypioihin – siihen, että humanistit ajattelisivat yhdellä ja teekkarit toisella tavalla. Valtteri Tavast aloitti sarjakuvien piirtämisen ala-asteella, kolmannella luokalla. Aluksi piirrettiin kavereiden kanssa Aku Ankkoja mallista, myöhempiä hahmoja olivat Ninja-Sika ja Synti-Pukki, ”joulupukin paha kaksoisveli”. ”Myimme sarjiksiamme muille oppilaille, jotka jopa ostivat niitä!” Outoa musiikkia Tavastissa piilee myös musikantti. Mies soittaa rokkibändissä – nykyään bassoa – ja sanoittaa ja säveltää. Yksi biiseistä on nimeltään Kvanttifysiikkaa. ”Kvanttifysiikkaa kaikki on vain”, laulussa kerrotaan. Balladen om soppa voisi olla yhtä hyvin kotoisin TF:n juomalaulukirjasta. ”Tarkoitus on olla hämmentävä ja soittaa mahdollisimman outoa musiikkia”, Tavast valottaa Mainstream-bändinsä periaatteita. Piirtämisen ja soittamisen ohella Valtteri Tavast ehtii myös opiskella ”Helsingin pahamaineisessa yliopistossa”. Kunnon humanistin tavoin hän kerää laajaa yleissivistystä oppiaineista, jotka eniten kiinnostavat. Englantilaisen filologian opiskelijan sivuainelistasta löytyy arkeologiaa, musiikkitiedettä, tähtitiedettä, filosofiaa ja tv-tutkimusta. ”Isona olisi kiva taiteilla, toteuttaa itseään. Vielä en voi sanoa tienaavani piirtämisellä, eikä tällä Suomessa moni elä. Haluaisin kuitenkin piirtää enemmän.” Viime vuosina Tavastin piirtäminen on jäänyt lähinnä Tuukka-Nalleihin. Ensimmäistä kertaa joulukuussa 2003 julkaistiin nelisivuinen Tuukka-Nalle-tarina baareissa ilmaiseksi jaettavassa sarjakuvalehdessä Dodgerissa. Tavast epäilee itsekriittisyytensä kuitenkin olevan jarruna yritykselle julkaista kokonainen Tuukka-Nalle-sarjakuvakirja. ”On niin monta, jotka haluaisin jättää pois. Pitää vaan piirtää enemmän ja toivoa, että niitä on joskus riittävästi.” Palautetta Tuukka-Nallesta voi lähettää osoitteeseen [email protected].