Kiristän koulupukuni kravattini ja hyppään moottoripyörätaksin kyytiin kohti koulua. Tenttikauden viimeinen tentti on edessä ja jännitän muistanko ulkoa opetellut vastaukseni koekysymyksiin. Kahden ja puolen tunnin koesalissa istumisen jälkeen kymmenen esseetä on kirjoitettu. Poistun 35 asteen helteeseen ja suuntaan yhteen koulun ympäristön lukuisista baareista nauttimaan hyvin ansaittua olutta jäillä.



Neljä kuukautta hikeä ja tomua oli tarpeeksi Intiassa, ja niinpä opiskelupaikkani vaihtui vielä kuumempaan Thaimaahan, ja yhteen maailman saasteisimpaan kaupunkiin, Bangkokiin. Kaupunki, maa ja kulttuuri ovat kuitenkin hyvin erilaisia niin Suomeen kuin Intiaankin verrattuna. Ja minä olen ennen kaikkea ollut erittäin tyytyväinen tähän vaihtoon.

Kouluni täällä, Thaimaan kallein yksityinen yliopisto Assumption University, on aika lailla erilainen paikka kuin edellinen valtiollinen vaihtokouluni Intiassa. Puitteet ovat vähintään yhtä hyvät kuin koto-Suomessa. Opetusryhmät huomattavasti pienempiä, kursseillani opiskelijamäärä vaihtelee viiden ja kahdenkymmenenviiden välillä. Kaikissa luokissa on videoprojektorit, äänentoistojärjestelmät ja tehokas ilmastointi. Opetuksen taso on ihan verrattavissa Teknilliseen korkeakouluun, oppimateriaalina käytetään samoja kirjoja kuin Suomessa. Lähes kaikki opettajat ovat tehneet ylemmän korkeakoulututkinnon tai väitelleet Yhdysvalloissa tai Australiassa.

Mutta jokin on silti hyvin kaukana kotoisesta. Nimittäin oppilaat ja heidän opiskelumotivaationsa on jotain hyvin erilaista kuin mihin aiemmin olen törmännyt yliopistoissa. Suurin osa oppilaista tulee yläluokkaisista perheistä, ja opiskelupäätöksen ovat tehneet puhtaasti vanhemmat. Koulun opettajien tehtävänä on sitten paimentaa näitä hemmoteltuja lapsia ja yrittää antaa vanhempien rahoille vastinetta luotsaamalla nämä heidän silmäteränsä tutkinnon läpi. Niinpä kaikilla tunneilla on läsnäolopakko, ja opettajat tarkistavat niin läksyt kuin luokassa tehdyt tehtävätkin tuntien lopussa. Kokeita ei todellakaan yritetä tehdä liian vaikeiksi. Opettajat antavat reilusti vinkkejä kokeesta ennen koetta, toiset jopa ennakolta kokeiden kysymykset. Puolessa kursseistani saimme käyttää kurssikirjaa kokeessa.

Toisaalta kokeiden helppoutta kyllä kompensoidaan teettämällä kaikilla kursseilla pakollisia harjoituksia ja ryhmätöitä huomattavasti enemmän mihin kotimaassa olemme tottuneet. Ryhmätyökulttuuri on jokseenkin sisäänpäin lämpiävää, ja lopulta jouduin tekemään omat ryhmätyöni yksin. Tämä tosin on todennäköisesti seurausta vain keskimääräisen opiskelijan englannin kielen taidosta. Vaikka koulu on kokonaan englanninkielinen, suurin osa oppilaista puhuu englantia vain auttavasti. Ja jos englanninkielinen opetus ei näille oppilaille oikein avaudu, ainahan he voivat turvautua koulun ympäristöön levittäytyneisiin lukuisiin tukiopetuspalveluihin, jotka kertaavat koulun kurssisisältöä thaiksi.

Suurin osa oppilaista asuu täälläkin kampuksella tai sen välittömässä läheisyydessä. Niinpä myös koulun ympäristöön on muodostunut opiskelijoiden tarvitsemien palveluiden keskittymä: pesuloita, nettikahviloita, kopiopalveluita, pikaruokaloita, playstation-kahviloita, hierontalaitoksia ja tietenkin baareja. Ja baareja thaimaalaiset osaavat käyttää vähintään yhtä hyvin kuin me Suomessa. Koulutuntien loputtua koulupukuiset opiskelijat täyttävät baarit, joissa pelataan biljardia, lauletaan karaokea ja tietenkin juodaan maan kansallisjuomaa – viskiä kokiksella. Kaikki thaimaalaiset juovat lähes ainoastaan viskiä, joskus harvoin olutta. Juuri muita alkoholijuomia ei Thaimaan baareissa ole edes tarjolla.

Vaihto-opiskelijan arjen voisi sanoa olevan täällä aika ylellistä. Asun hotellissa kaikkien muiden vaihto-opiskelijoiden tapaan. Paikallinen rento elämäntyyli on pahasti tarttunut. Aamupalan tilaan useimmiten huonepalvelusta ja 400 metrin koulumatkan kuljen paikalliseen tapaan moottoripyörätaksilla. Yleinen hintataso on edullinen. Paikallisbussi maksaa 6 senttiä, 15 kilometrin matkan ajaa taksilla kahdella eurolla ja lounaan saa ravintolasta eurolla. Ikävästi alkoholi on kuitenkin suhteettoman kallista muihin päivittäishyödykkeisiin nähden, ja hienommissa yökerhoissa drinkit ovat jopa Suomen hinnoissa.

Thaimaalaisen elämäntyylin voisi tiivistää yhteen sanaan: rentoa. Thaimaalaiset tykkäävät viettää aikaansa ulkona syöden ystävien kanssa, he rakastavat juhlimista ja ovat ylitsevuotavan ystävällisiä ja iloisia. Päinvastoin kuin Intiassa, täältä löytyy ravintola tai baari joka korttelista. Reilun 10 miljoonan ihmisen kaupungista löytää haluamaansa menoa ja meininkiä jokaiselle viikonpäivälle: tuhannen thaimaalaisen kansoittamia jättiklubeja, live-konsertteja, pieniä kortteliravintoloita tai vaikka kansainvälisten ketjujen supertrendikkäitä loungeja. Eritoten minulle, koska thaimaalaisten opiskelijakavereitteni isoksi ihmetykseksi käyn yhtälailla sekä low- että high-class klubeilla. Täällä luokkayhteiskunta on edelleen voimissaan.

Kirjoittaja on TKK:n tietotekniikan opiskelija. Matkapäiväkirjaa voi seurata osoitteessa http://www.eeroeloranta.com.