Ihmissuhdeinsinööri, tuo sosiaalisten suhteiden seppä, on tänä talvena takonut tuttavuuksia yliopistopiireissä. Näissä porukoissa on tällä hetkellä muotia leikitellä sellaisella ajatuksella, että sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio. Tämä tarkoittaa sitä, että naisen ja miehen roolit ovat täysin opittuja eivätkä ollenkaan perimän säätelemiä. Ihmissuhdeinsinööri kannattaa ehdottomasti näin nokkelaa ajatusta mutta ihmettelee sitä, että jos hänen miehuutensa on sosiaalinen konstruktio, niin kuka sen on konstruoinut ja miksi he eivät voineet saman tien konstruoida sitä vähän enemmän?

Juuri vahvan miehuutensa johdattelemana Ihmissuhdeinsinööri pyysi syksyllä erästä viehättävää fuksia treffeille. Viehko fuksi oli myöntyväinen, ja he tapailivat lukukauden mittaan useita kertoja elokuvien ja anniskelun merkeissä. Eräänä syysiltana he sitten siirtyivät virvokkeet nautittuaan insinöörin pehmeälle runkopatjalle ja rupesivat tuota pikaa ajamaan selvästi entistä intiimimpää yhteyttä toistensa välille. Fuksi tuntui haluavan sitä, jos mahdollista, vielä Ihmissuhdeinsinööriäkin enemmän.

Juuri kun ystävykset olivat ryhtymässä todella syvällisiksi, töksäytti tyttö olevansa varattu. Mitä ihmettä, mietti insinööri. Pettääkö hän poikaystäväänsä? Vai haluaako hän nimenomaan olla pettämättä ja keskeyttää nyt juonen sen jännittävimpään kohtaan kuin television sarjafilmi? Ei, selvästikään hän ei halua keskeyttää mitään, johdattelihan hän tilanteen jo näin pitkälle. Hän varmaankin kokee hiljaa voimistuvaa omatunnontuskaa ja yrittää nyt lievittää sitä tekemällä Ihmissuhdeinsinööristä tietoisen rikoskumppaninsa. Mutta onko jaettu tuska sittenkin vain kaksinkertainen tuska? Ja missä kulkikaan pettämisen raja?

Luonto antoi Ihmissuhdeinsinöörille sekä aivot että mahtisauvan, mutta tarpeeksi verta operoimaan vain toista näistä kerrallaan. Niinpä kun insinööri unohtui hetkeksi pohtimaan moraalifilosofiaa, tapahtui hänen sosiaaliselle konstruktiolleen se, mitä Jacques Derrida nimitti loogiseksi dekonstruktioksi. Lupaavasti käynnistynyt eroottinen diskurssi uhkasi näin latistua veltoksi väittelyksi. Viimein insinööri älysi, hieman paradoksaalisesti, lakata ajattelemasta. Hän antoi sekä veren että kontrollin valua takaisin napansa alapuolelle, ja ilta saatiin kummankin suureksi tyydytykseksi vietyä iloiseen päätepisteeseensä saakka.

Sen syysillan ja sitä seuranneen aamun jälkeen Ihmissuhdeinsinööri on mielummin tavannut viehättävää fuksia vain tuttavallisemmissa merkeissä. Toimiensa eettisyyttä hän joutuu silti vielä pohtimaan. Pitäähän hän kunnia-asiana sitä, ettei koskaan petä. Mutta oliko varatun naisen kanssa konstruoiminen jo ihan yhtä vakava ihmissuhderikos? Varmuuden vuoksi insinööri on päättänyt rankaista itseään ankarimman mukaan: edessä on käytännöllisen filosofian kurssi yliopistolla. Hän suosittelee samaa muillekin rakkauden rikollisille. Näin oikeus voittaa. Ja ties vaikka siellä tutustuisi johonkin mukavaan, vapaaseen tyttöön.