Oletko koskaan koettanut tilata Vodka Martinia meluisassa tanssiravintolassa? Koetapa! Todennäköisesti baarimikko sekoittaa silmääkään räpäyttämättä Vodka Batteryn, joka vertautuu ensin mainittuun kuin TKK ammattikorkeakouluun. Tai siis toisin päin.

Ihmissuhdeinsinööri, tuo yökerhojen ylin ystävä, haikaili kyseistä drinkkiä viimeksi eilen. Kokeneena kysyjänä hän viittilöi ensin baarimikon lähemmäksi, ojentautui itse tiskin yli kastellen paitansa olutroiskeisiin ja artikuloi nuo kaksi sanaa korostetun suurieleisesti. Baarimikko tarttui välittömästi vääränlaiseen lasiin. Insinööri huokasi ja huomautti, mutta sai vastaukseksi vain omituisen katseen. Ei auttanut kuin odottaa. Insinööri tiesi kokemuksesta, että baarimikko ei ymmärtäisi erhettään ennen kuin keltamusta tölkki on napsahtanut auki ja asiakas viittilöi torjuvasti.

Ongelmaan on olemassa yksi ratkaisu: on solmittava intiimi suhde lempiklubin baarityöntekijän kanssa. Rakastavaisethan nimittäin ymmärtävät jo pelkästä katseesta, mitä toinen haluaa. Ja jos oma Mikko tai Minna sattuu olemaan vähän hidas ja silmien räpsyttely ei riitä, voidaan myös sopia jokin kätevä käsimerkistö. Esimerkiksi peukalolla olutta, pikkusormella siideriä ja keskisormella Café Brûlot Grand Marnier Rouge pöytään tarjoiltuna.

Toinen ammattikunta, jonka kanssa moni juhlija ylläpitää lämpöisiä välejä, on taksikuskit. Uuden vuoden yönä kello puoli viisi aamulla Ihmissuhdeinsinööri makasi seurueensa kanssa laskuhumalan kourissa erään asunnon eteisessä. Makuuhuoneiden ovet olivat sulkeutuneet. Taksin saaminen tuntui mahdottomalta. Yksi kerrallaan seurueen naiset vaipuivat rauhattomaan uneen ja insinööri näki mielessään ankean aamuherätyksen: vilustumisia ja kipeitä niskoja vieraan eteisen lattialla. Silloin yksi tytöistä havahtui: ”Minä tunnen taksikuskin!”

Auto saapui kymmenessä minuutissa. Tyttö istui helpottuneena etupenkille ja asettui nokosille. Mutta kuljettaja ryhtyi varovaisesti juttelemaan hänelle: ”Sinulla on sitten ollut kiirettä, et ole ehtinyt soitella. Ehtisitkö lähteä sille kahville joku päivä?” Tyttö lakkasi hengittämästä. Hän ei vastannut mitään, valui vain syvemmälle penkkiin ja piti silmänsä kiinni. Hänen kasvonsa punottivat. Kotimatkasta oli tulossa henkisesti pitkä.

Perillä kuljettaja sai tytöltä 13 euroa. Hän näytti pettyneeltä, vaikka siinä oli vähän tippiäkin. Toivottavasti häntä ei harmittanut lisää, kun insinööri jäi samassa paikassa pois.

Akateemikko Georg Henrik von Wrightin mukaan tieteellinen ajattelutapa jakautui jo renessanssin aikaan humanistiseen ja naturalistiseen asenteeseen. Humanistin mielestä tärkeää on ihmisen paikan etsiminen maailmassa ja ihmisenä kasvaminen, kun taas naturalisti pyrkii hallitsemaan ja hyödyntämään maailmaa. Teknillisessä opetuslaitoksessa nuoreen ihmiseen kaiverretaan naturalismin aakkoset, jotka myöhemmin uurtuvat elämänasenteeksi. Kannattaa silti tulevaisuuden osaajankin pitää mielessä se, että tunteita ei mitata taksamittarilla. Ja euroilla voi maksaa vain kyydistä!