”Wappu on tupsukansan vuoden kohokohta, ja joka puolella on kiva yhteishenki”, toteaa Markus Sipilä, 6. vuoden viestintätekniikan opiskelija. Anu Schroderus, 5. vuoden kiinteistötalouden opiskelija, vertaa vappua taas teekkareiden jouluun. Juho Pentikäinen, 3. vuoden automaatio- ja systeemitekniikan opiskelija toteaakin, että teekkariwapussa on enemmän joulun sanomaa kuin joulussa. ”Tarkoituksena on pitää rehellisesti hauskaa ja aiheuttaa hupia ja hyvää mieltä myös muille tekemällä itsestään pellen. Wappu on harmiton. Silloin on sallittua liittyä mihin tahansa seurueeseen, vaikka tekosyynä olisikin, että myyt Äpyä tai Julkkua.”
Juho Pentikäiselle wapusta tulevat mieleen ilmapallot, ilmahyrrät ja Nilsiän tori, kun taas automaatio- ja systeemitekniikan osastolla 4. vuotta opiskeleva < b>Antti Pohjoranta yhdistää wappuun hirvittävän määrän kohellusta. ”Muistan kun joskus ihan penskana olin vanhempien kanssa kaupungilla wappuaattona ja äiti onnistui ampumaan isää silmään skumppapullon korkilla. Kotimatkalla Haagaan joku setä oksensi sinisessä haitaribussissa”, Antti muistelee.
Monelle teekkarille wappuun kuuluukin tavallista pidempi kostea kausi ja kevään ensimmäiset ulkona nautitut pussikaljat. ”Wappu merkitsee viikon rentoa juhlaa, jonka aikana ei tarvitse lasiin syljeskellä”, toteaa toista vuotta metallurgiaa opiskeleva Ville Fomkin. Monet teekkarit kokevat wapun myös ystävien ja ystävyyden juhlana sekä alkavan kesän merkkinä. ”Monista kavereista pitää luopua kesäksi, kun he lähtevät maan ääriin hankkimaan elantoaan. Talven kurssistressin päättääkin wappuviikko, ja silloin on aikaa jokaiselle kaverille. Ystävät tulee nähtyä vielä kerran ennen eroa. Toinen tärkeä puoli wapussa ovat tietenkin ne uudet ystävät, joita kokonaisesta juhlivasta kylästä aina löytyy”, toteaa 4. vuotta kemiaa opiskeleva Heta Urpala. Toista vuotta metalli- ja materiaalioppia opiskeleva Bo Priester taas kuvailee wappua jonkinlaiseksi tyhjiötilaksi opiskelun ja kesätyön välissä, jolloin teekkarihenki ja -kulttuuri kukoistavat. Paula Hellemaalle, 4. vuosikurssin teekkarille, wappu merkitsee myös perinteiden kunnioittamista. ”Wappuna saan laittaa teekkarilakin päähän ja phukseista tulee teekkareita.”
Teekkaripalvelun Raija Torkkeli on seurannut vuodesta 1983 lähtien teekkareiden wapun viettoa. Raijan mielestä teekkarit osaavat juhlia iloisesti ja ilman jäykistelyä, ja tästä syystä he helposti erottuvat juhlivasta kansasta. Tämä on Raijan mielestä syy siihen, miksi tiedotusvälineet ovat varsinkin wappuna hyvin kiinnostuneita teekkareista.
Uskottava se on kun tarpeeksi monelta teekkarilta kysyy. Mikään ei voita fuksiwappua. Anu Schroderuksen mielestä oman lakin saamista onkin vaikea ylittää. ”Fuksina sitä odotti koko vuoden. Piti kerätä fuksipisteitä ja tehdä yhtä sun toista juttua, ja samalla tutustui ihan kokonaan uuteen maailmaan.” Myös Antti Pohjorannan paras wappumuisto on fuksivuodelta. ”Wappu kesti kauan ja oli täynnä meininkiä. Vähiten ei kiitoksista kuulu Paksu-Torikka -yhtyeelle, jossa nakuttelin rumpuja tuohon aikaan. Soitimme kiltamme wappuviikon korkkaavassa ulkoilmatapahtumassa ja ihmiset olivat täysillä mukana menossa.”
Heta Urpala muistelee myös ensimmäistä teekkariwappuaan mielellään. ”Taisin juhlia viikon putkeen ja nukuin todella vähän. Wappu tuntui olevan yksi suuri kokonaisuus: se oli pitkä, hauska ja yllätyksellinen, eikä aikaisemmissa kokemuksissani ollut sille vertaa.” Juho Pentikäinen oli fuksiwappuna liikenteessä taas Harmo-keppihevosen (tunnetaan myös nimellä Ruma) kanssa Äpyjä myyden. ”Hierottiin tuttavuutta aika moneen ihmiseen. Sitten joku älypää amislainen vaan keksi katkaista Harmon kepin ja hakata turpaa asfalttiin. Sen jälkeen oli vähän lyhempi keppihevonen. Jossain wapun jälkeisessä grillauksessa joku kohensi vielä tulta Harmon turvalla ja käytti sitä pöytänä. Heppaparka”, Juho muistelee haikeana.
Teekkarin wappuun kuuluu olennaisena osana myös silliaamiainen Ullanlinnanmäellä. Paula Hellemaan mukaan silliksellä on tunnelmaa ja jonkinlaista yhteenkuuluvuutta, kun niin moni ihminen kerääntyy vuodesta toiseen paikan päälle juhlistamaan wapun päivää. Huono ilmakaan ei haittaa, sillä puutekniikkaa 3. vuotta opiskelevan Anni Mattilan mukaan kylmyys ja vesisade pyyhkiytyvät aika nopeasti pois wappumuistoista.
Mutta paistaa se aurinko toisinaan wappunakin. Maiju Kylliäinen, 4. vuoden kemian tekniikan opiskelija toteaa, että vaikka viime vuonna Ulliksella olkapäät paloivat, ei se haitannut menoa kun sai olla t-paidassa. Mukavaa Ulliksella oli myös Anni Mattilalla, vaikka nenä paloikin auringossa.
Opiskeluvuosien myötä wapun vietto saattaa kuitenkin hieman rauhoittua. Tämän on huomannut ainakin Markus Sipilä. ”Parin ekan vuoden waput olivat teekkarimaisia, nyt ei jaksa enää vetää pidemmän kaavan wappua.”
”Pyrin viettämään wapun seesteisessä humalassa. Sellaisessa jossa kaikilla on hyvä mieli, ja yritän olla sammuilematta jokaiselle vastaan- tulevalle vaakatasolle”, Juho Pentikäinen kertoo rehellisesti wappusuunnitelmistaan. ”Banaanikärpänen” taas veikkaa, että riitelyksi menee puolison kanssa.
Wappuviikon kilpailutkin kiinnostavat myös monia teekkareita. Puutekniikkaa 5. vuotta opiskeleva Juha Pekkarinen aikoo osallistua ainakin Hullu Jussi -kilpailuun ja suunnata aattoiltana
VR:n makasiineille Eläkeläisten vappukeikalle. Ville Fomkin kertoo vappuaattoaamuna ankkuroivansa kaljaviestijoukkuetta, ja siirtyvänsä sen jälkeen vuorimieskillan perinteikkäälle vappulounaalle Bottalle. Bo Priester taas kertoo vapun vieton koostuvan nousujohteisesta tunnelmoinnista, joka huipentuu kaljaviestin kautta vappulounaalle, Dipolibileisiin sekä aamuvarhain Ulliksen vuoren valloittamiselle.
Heta Urpalallakin ohjelmaa tuntuu riittävän vappuviikon joka päivälle. Perjantai kuluukin jo Hetan arvion mukaan epäinhimillisen hihityksen ja sekopäisyyden vallassa. Univelkakin painaa, mutta stressi- ja mielihyvähormonit pitävät hereillä maanantaihin saakka. ”Olkoon krapulan jumalat meille suosiollisia ja pysykööt meistä kaukana!” Heta toivoo ja kertoo myös wapunpäivänä pulahtavansa Prosessiteknillisen kerhon vaahtokylpyyn Smökin lähistöllä.
Ennenaikaista haikeuttakin vapun loppumisesta on jo ilmassa. ”Juhlinta rauhoittuu ja yön pimetessä kukin laahustaa onnellisena, mutta tietty tyhjä tunne sisällään kotiin nukkumaan. Wappuun on taas niin pirun pitkä aika”, Heta miettii etukäteen tulevan sunnuntain tunnelmia.