Pahat pojat. 125 min. Ohjaus Aleksi Mäkelä. Rooleissa Peter Frantzén, Niko Saarela, Lauri Nurkse, Jasper Pääkkönen, Vesa-Matti Loiri ja Elsa Saisio.

Minä en ole koskaan ollut Jasper Pääkkösen fani. Enkä etukäteen uskonut koskaan sellaiseksi tulevanikaan, on se jotenkin niin ällöttävän söpö. Mutta nuorimman pahan pojan, Eero Takkusen roolissa hän tekee hyvin aidonoloisen ja taitavan roolityön. Katsojaa naurattaa ja välillä hävettää hänen puolestaan yhtä aikaa. Veljiensä kanssa asunut Eero yrittää rakastaa tyttöä, mutta ei aina oikein tiedä miten sen tekisi. Myös muista Takkusen pojista on tehty oivat ja persoonalliset henkilökuvat, he eivät vain ole yhtä paljon esillä kuin Pääkkösen näyttelemä Eero.

Eeron esikuvalla Pekka Koistisella ei ollut tyttöystävää. On kuitenkin vain hyvä, että elokuvaa ei ole tehty täysin tositarinan kaltaiseksi. Eeron ja poliisin tyttären Pirjon (Elsa Saisio) suhde vie välillä paikallaan junnaavaa elokuvaa loistavasti eteenpäin. Koististen mukaan heidän huoltoasemaryöstöjään on jäljitelty elokuvassa hyvinkin aidosti. Pojat sitoivat yön hämärissä vaijerin huoltoasemien seteliautomaatteihin ja nykäisivät autolla tai kauhakuormaajalla mukaansa. Myöhemmin mukaan lähti kassakaappeja, jotka sitten räjäytettiin auki hiekkakuopilla.

Pahoja poikia näyttelevät Peter Frantzén, Niko Saarela, Lauri Nurkse ja Jasper Pääkkönen ovat treenanneet lihaksiaan pitkään leffaa varten. Jotta työ ei olisi mennyt hukkaan, täytyy niitä myös esitellä. Mikäs siinä, moni naiskatsoja arvioi, vaikka vastenmielisyyden sekaisin tuntein. Olikos tämä suomalainen vai jenkkileffa? Ja edelleen, täytyykö uskoontulon näyttää Rexona-mainokselta?

Harvoin Suomessa on tehty tosielämän tarinasta elokuva. Koististen tarina on niin uskomaton, että tuskin kukaan olisi päästään keksinyt tehdä samantyyppisestä tarinasta leffaa. Toisaalta ei se olisi ollut niin mielenkiintoinenkaan ilman jonkinlaista totuuspohjaa.

Välillä Takkusen pojat alleviivaavat liikaakin kadotettua lapsuuttaan. Kuka oikeasti koulun penkillä tai vielä vähemmän koulusta lintsaten ja ilman vanhempia osaisi psykologisesti ruveta analysoimaan elämättä jäänyttä lapsuutta ja siitä seuraavia ongelmia.

Pojat miettivät monta kertaa, että mikä on oikein – mitä heillä on oikeus ottaa ja miksi. Isäkin (Vesa-Matti Loiri) uskoo valtion olevan hänelle velkaa – ei mikään ihme, jos poikien käsitys oikeasta ja väärästä on vähän sinnepäin. Loirin näyttelemästä Jokke-papasta on tehty melko epämiellyttävä hahmo. Leffassa pojat ovat hyviä sankareita ja isä paha roisto.

Tarpeellisistakin pohdinnoista huolimatta Pahat pojat on hauska elokuva.

Lopusta voisi sanoa samaa kuin mitä Vanilla Skyn vuokravideon takakannessa lukee: elokuvassa on loppuhuipennus, johon et etukäteen ikinä usko. Tosin Pahojen poikien lopusta jää päällimmäiseksi vain huvittunut olo.