Moni liittää usko, toivo, rakkaus -kolminaisuuden ensisijaisesti Raamattuun. Mutta yleiseettisiä risti-, ankkuri- ja sydänkuvioita voi löytää myös muualta.

Suomessa näitä symboleita on veistetty puisiin huonekaluihin, onnittelutauluihin ja sinetteihin jo 1600-luvulla erityisesti ruotsinkielisellä rannikkoseudulla. Kuviot ovat olleet suosittuja myös merimiesten keskuudessa niin kirstuissa kuin käsivarsitatuointeina.

Keskipohjalaisen Pietarsaaren kaupungin asukkaat yhdistävät ristin, ankkurin ja sydämen kaupungin jouluvaloihin. On varmasti monta syytä, miksi niistä tuli juuri tuon suomenruotsalaisen pikkukaupungin joulusymboleja. Pietarsaaressakin symbolit yhdistetään merenkulkuun ja ajatukseen merimiehistä, jotka eivät päässeet jouluksi kotiin perheen luo.

Toisaalta myös valon tuominen on ollut usko, toivo, rakkaus -idean taustalla. Aiemmin talvisia Pohjanmaan kaupunkeja valaistiin joulutähdillä ja lyhdyillä, jotka nostettiin korkeisiin salkoihin. Ensimmäiset katuvalot Pietarsaareen saatiin vasta 1880-luvulla.

Tarkkaa ajankohtaa, milloin ensimmäiset usko, toivo, rakkaus -jouluvalot ripustettiin Pietarsaaren Isokadulle, ei tiedetä. Nykyisten jouluvalojen edeltäjänä mainitaan 1850-luvun joulukadun koristelyhdyt: kaksi ristiä, joiden välissä oli ankkuri. Ne oli tehty puurungosta ja värjätystä silkkipaperista, joka oli kastettu pellavaöljyyn, jotta se läpäisisi paremmin talikynttilöiden valoa. Sydän tuli kolmanneksi symboliksi viimeistään vuonna 1913. Tuolloin valaistuksen järjestelyvastuu siirtyi yksityisiltä kauppiailta kaupungille, joka päätti varustaa koristelyhdyt sähkölampuilla.

Symbolien pienoismallit tulivat suosituiksi yksityisten ihmisten keskuudessa noin vuonna 1930. Nyt niitä on lähes joka kodissa. Pienoismallit riippuvat useimpien kaupunkilaisten ikkunoissa samaan aikaan kuin suuret symbolit Isokadulla.

Pietarsaaren jouluvalot syttyvät vuosittain perinteisesti 13. joulukuuta, kun Lucia-neito esittäytyy kaupunkilaisille.

Lähde: Kristina Lundström-Björk, Pietarsaaren kaupunginmuseo