Etusivulle




DI:ksi tulemisen ahdistus ja auvo
Elina Mattila-Niemi


Valmistumisahdistus (nervosis graduensis) on oireyhtymä, joka iskee osaan opiskelijoista vastuullisen aikuiselämän kynnyksellä. TKK:sta kerätyn täysin epätieteellisen otannan perusteella teekkarit suhtautuvat kuitenkin luottavaisesti uranäkymiinsä.

”Valmistumista ei kannata stressata”

Tietoliikennetekniikkaa opiskeleva Teemu Tuulari (24) on sitä mieltä, että valmistumisesta ei kannata ottaa paineita; muutenhan koko päämäärän tavoittelussa ja saavuttamisessa ei olisi mitään mieltä. Valmistuminen tuo tietysti mukanaan monenlaisia valintoja, kuten sen, siirtyäkö työelämään vai jatko-opintojen pariin.

”Niiden yhdistäminen voisi olla siistiä”, Tuulari toteaa. Tuulari tekee diplomityötään Ericssonille, jonka palveluksessa hän on työskennellyt aiemminkin. Kurssit laskennallisesta tekniikasta ja ohjelmistojärjestelmistä ovat jo kasassa. Lopputyön on tarkoitus valmistua alkukesästä.

Valmistuminen tuntuu arjessa muun muassa siten, että opintotuki ja monet opiskelija-alennukset jäävät taakse. ”Sitä joutuu olemaan enemmän omillaan ja vastuussa itsestään.” Teemu Tuulari ottaa päivän kerrallaan, mutta hän uskoo, että osaamiselle keksii aina jotain käyttöä. Jos taas ei tunne oppineensa mitään tai ei ole kiinnostunut omasta alasta, pitää keksiä muuta.

Tuulari on valinnut keväälle muutamia jatko-opiskelukelpoisia kursseja. Opinnoissa houkuttavat mielenkiintoiset asiat ja haasteellisuus. Taloudellisen pärjäämisen kannalta taas olisi tärkeää pysyä kiinni työelämässä. Nyt on kuitenkin ajankohtaisempaa iloita pitkälle edenneistä opinnoista kuin murehtia tulevaa.

”Ensimmäiset työsuhteet ovat kiven alla”

Tietoteekkari Asko Kokkonen (23) opiskelee TKK:ssa neljättä vuotta ja on jo alkanut potea hiipivää ahdistusta työelämään siirtymisestä. ”Olen miettinyt alani työtilannetta ja sitä, miten käy heti valmistumisen jälkeen.”

Kokkonen on valinnut pääaineekseen sisällöntuotannon, sivuaineena hänellä on käytettävyys ja käyttöliittymät. Haaveissa välkkyvät graafisen alan tekniset tehtävät vaikkapa multimediatuotannon parissa.

”Olen alkanut etsiä osa-aikatöitä opiskelun rinnalle, että saisin sitä kautta oman alan työkokemusta”, Kokkonen kertoo. Tähän mennessä hän on hionut taitojaan muun muassa Tietokillan graafikkona ja kiltalehti Alkorytmin taittajana.

Kokkosta harmittaa se, että monet työantajat hakevat valmiita osaajia: hakijan pitäisi hallita Symbian-ohjelmointia ja tiettyjä ohjelmistotuotannon tekniikoita, jotka eivät välttämättä vielä kuulu kurssitarjontaan. Taitojen hankkiminen on pitkälti oman harrastuneisuuden varassa. Toisaalta perusasioidenkin läpikäyminen on tärkeää – ja onneksi pää- ja sivuaineen kurssit tuntuvat juuri nyt mielekkäiltä.

Asko Kokkonen laskeskelee pääsevänsä tekemään dippaa ensi vuoden puolella. Aikaa työnhaun strategioiden rakenteluun siis vielä on. Jos hän ei heti valmistuttuaan löydä työpaikkaa, yksi vaihtoehto on syventää omaa osaamista jatko-opiskelun kautta.

”Tai sitten voisi lähteä ulkomaille työnhakuun”, matkustelusta pitävä Kokkonen hymyilee.

”Luottamusta tulevaisuuteen riittää”

Johanna Aarnio (24) tuntee pelkkää iloa siitä, että konetekniikan opinnot ovat sujuneet mallikkaasti ja tavoiteajassa. Nyt viidennen kevään käynnistyessä hän on juuri aloittanut kymmenen kuukauden pestin Fortumin jalostamolla Porvoossa. Ensimmäinen puolen vuoden rupeama kuluu dippaa tehdessä, sen jälkeen hän osallistuu jalostamon suurseisokkiin työnsuunnittelussa.

”Heinäkuussa ei voi valmistua, joten tähtään elokuuhun”, Aarnio suunnittelee. Kymmenen kuukauden työsuhde tässä vaiheessa oli iloinen yllätys, vaikka Aarnio onkin työskennellyt Fortumissa kolmena aiempana kesänä. Alunperin hän pääsi yhtiöön nettihakemuksella. ”Olen elävä todiste siitä, että sekin on mahdollista!”

Tulevaisuudessa Aarnio haluaisi tehdä samantyyppisiä kehitys- ja suunnittelutehtäviä kuin tähänkin asti, mahdollisuuksien mukaan vieläpä samalla työnantajalla. Opiskelun myötä elämä tietysti myös muuttuu: Otaniemi päivittäisenä ympäristönä jää taakse ja samoin sen monet ihmiset.

”Fortumissakin on kyllä mukavia työkavereita. On kiva elää tätä vaihetta ja päästä vihdoin tekemään töitä. Samalla viikkorytmi käy luultavasti säännöllisemmäksi”, Aarnio miettii. Jos töitä ei Fortumin palveluksesta jostain syystä heltiäisi, Johanna Aarnio arvelee laittavansa matkaan liudan hakemuksia. Häntä kiinnostavat ”isot yritykset tehtävän mukaan”. ”Asiat ovat tähän asti järjestyneet tosi hyvin. Olen erittäin optimistinen.”