Insinööri tekee vain työtään, kehitti hän sitten kemiallisia aseita tai kännykkäpelejä. Vai?

“Insinöörillä on vastuu siitä, mitä suunnittelee. Ei voi sanoa ‘mä en tiennyt’.” Näin toteaa Mia Ala-Juusela, VTT:n tutkija ja Tekniikka elämää palvelemaan -yhdistyksen puheenjohtaja. 20-vuotias TEP on ”tekniikasta, sen vaikutuksista ja uudenlaisesta suuntaamisesta kiinnostuneiden yhdistys”. Sen juuret ovat fyysikkojen ydinvoiman vastaisessa liikkeessä – alun perin kyse on siis insinöörien rauhanjärjestöstä. Ala-Juusela tuli mukaan toimintaan vuonna 1996. Häntä uudempi TEP:n jäsen on Mervi Himanen, VTT:n tutkija hänkin.
“Emme halua parantaa maailmaa kovin radikaalisti tai barrikadeilla, vaan rauhallisesti omaa osaamistamme kehittäen”, Himanen luonnehtii.
TEP toimii kehitysyhteistyön areenalla. Yhdistys on ollut mukana perustamassa Namibiaan soveltuvan tekniikan keskusta. Toinen projekti on vireillä Boliviassa, missä TEP vie uusiutuvaa energiaa vuoristokyliin. Paikallisten kanssa tehdään yhteistyötä niin paljon kuin mahdollista, ja tepläisiä käy resurssien puitteissa tarkistuskäynneillä. Kovin moneen hankkeeseen pienen yhdistyksen rahkeet eivät riitä.
TEP haluaa myös lisätä ihmisten tietoisuutta tekniikan vaikutuksista. Esimerkiksi TKK:n tekniikan etiikan kurssit ovat syntyneet TEP:n aloitteesta. Parasta tietysti olisi, jos päämäärien pohdinnat kuuluisivat kaikkeen opetukseen.


Maailmanparantajan voisi äkkiseltään ajatella hakeutuvan opiskelemaan vaikkapa kehitysmaatutkimusta. Ala-Juuselalle diplomi-insinööriys oli harkittu valinta. Hän uskoo, että sisältä käsin on helpointa vaikuttaa.
“On helpompaa sanoa ‘sä teet väärin’ kuin ‘näin olisi paremmin’.”
Vaihtoehtojen löytäminen ja punnitseminen edellyttää varsin paljon tietoa, myös tekniikan käyttäjiltä. Ala-Juuselaa ja Himasta huolestuttaa, etteivät ihmiset tunne valintojensa kaikkia vaikutuksia.
“Tarvitaan vuoropuhelua käyttäjän kanssa kaikilla teknologian aloilla”, sanoo Himanen. Insinöörien pitäisi avata suunsa ja tulla puoliväliin vastaan – mutta ei sen pidemmälle. Himanen korostaa myös käyttäjän vastuuta, jota kehittäjä ei voi ottaa kannettavakseen.
“Yhteiskunnassa on omituiset elämäntavat. Konginkankaan onnettomuuden yhteydessä kukaan ei ole puhunut siitä, miksi yöllä pitää matkustaa.”


Ala-Juusela sanoo työnsä ja TEP:n intressien törmäävän ajoittain toisiinsa. Tämänhetkisessä työprojektissaan hän tekee mittauksia ydinvoimalassa. Ristiriitoja siis on, mutta varmasti insinöörityöllekin löytyy juhlallinen yhteiskunnallinen missio?
Ala-Juusela hymyilee. “Insinöörin tehtävä on olla hyvä ihminen. ‘Yhteiskunnallista missiota’ ei sinänsä ole.” Arkisemmalla tasolla insinöörin tehtävä on pyrkiä edistämään tarpeellista tekniikkaa, jota osataan käyttää. Ala-Juusela puhuu soveltuvasta tekniikasta, joka on toimivaa paikallisten käyttäjien näkökulmasta. Tämä edellyttää eri ihmisten erilaisten arvostusten ymmärtämistä. Häntä hämmästyttää ihmisten kapea ajattelu.
“Jos ympärillä on ihmisiä, joilla on mukavaa, itsellä on mukavampaa. Omassa ajattelussani tämä koskee koko maailmaa.”
Naisten mukaan yhteiskuntaa vaivaa ajattelun puute. Himanen uhmaa yleistä käsitystä toteamalla, että myös insinöörit toimivat usein tunteittensa varassa.
“Henkilökohtaiset kokemukset siirretään ohjaaviksi arvoiksi. Entinen pomoni ajatteli minun olevan onnellinen, kun sain uuden tietokoneen. Minä olisin mieluummin ottanut palkankorotuksen.”