Polyteekkari

Hyvä opiskelupaikka ei ole enää suora tie menestykseen. Kun tasainen suorittaminen ei riitä ja kaikilla elämänalueilla pitäisi päteä, opiskelijan harteille kasaantuu liikaa odotuksia. Kenen vastuulla tahdin hidastaminen on?

Tuotantotalouden opiskelijoiden kilta Prodeko sai viime keväänä huolestuneen yhteydenoton osastoltaan. Terveydenhuollon piiristä oli kantautunut vakava viesti, jonka mukaan tutan menestyspaineet ovat ajaneet opiskelijoita uupumuksen ja loppuun palamisen partaalle.

– Osasto pyysi, että kilta ottaisi hyvinvointiasian agendalleen, Prodekon opintovastaava Aino Mäkisalo muistelee.

Yhä useampi opiskelija kärsii stressistä, väsymyksestä tai uupumuksesta. Vuonna 2004 tehty valtakunnallinen yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus kertoo, että joka kolmas opiskelija kokee runsaasti stressiä. Suunnilleen sama määrä opiskelijoista kokee opiskelun vaativan työmäärän jatkuvasti tai melko usein liian suureksi. Teknillisellä koulutusalalla työtaakka tuntuu keskiarvoistakin raskaammalta.

Opiskelijoiden hyvinvointia tukevan Nyyti ry:n tilastot puhuvat samaa kieltä.

– Meillä on tietoja vuodesta 1995 alkaen. Stressi, väsymys, uupumus ja masentuneisuus ovat olleet koko ajan kärjessä yhteydenottojen syynä, ja niiden suhteellinen osuus on kasvanut, Nyytin toiminnanjohtaja Helena Partinen kertoo.

Opiskelijat vaativat itseltään paljon. Onko kaikki kohdallaan, kun TKK:lla opiskelevista tytöistä joka neljäs arvioi opintomenestyksensä omia tavoitteitaan huonommaksi ja pojista peräti 29 prosenttia? Omat tavoitteensa oli ylittänyt vain 12 prosenttia teekkareista. TKY:n sosiaalipoliittinen sihteeri Pinja Nieminen on varma siitä, että stressi ja liian suuret suorituspaineet ovat ongelma TKK:lla.

– Tämä on sellainen ympäristö, joka kannustaa tehokkuusajatteluun ja menestymisen tavoitteluun oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tänne hakeutuu ihmisiä, joilla on kovat tavoitteet pärjätä elämässä ja usein vielä suhteellisen kovat arvot. Menestymistä ihannoidaan varmasti jossain määrin liikaa.

Nieminen kuitenkin muistuttaa, että eri osastojen välillä on suuria eroja.

– Osastoilla on erilainen kulttuuri, ja niille myös tulee jossain mielessä erityyppisiä ihmisiä. Kova kilpailu aiheuttaa paineita. Myös osaston hyvä henki vaikuttaa todella paljon.

Prodekon Aino Mäkisalo on Pinja Niemisen kanssa samoilla linjoilla tuotantotalouden opiskelijoiden liiallisten paineiden syistä.

– Tutalle hakeutuu sen tyyppisiä ihmisiä, jotka ovat kunnianhimoisia eivätkä vielä oikein tiedä omia rajojaan.

Mäkisalo haluaa kuitenkin oikaista stereotyyppistä mielikuvaa tutan himosuorittajista.

– Suurin osa opiskelijoista suorittaa meillä kursseja omien rajojensa mukaan, vaikka loppuun palaneet tietenkin pistävät silmään. Omassa kaveripiirissäni ei ole suorituspaineita. Tietenkin tykätään siitä, että opinnot etenevät, mutta ei kaikesta tarvitse ihan täysiä pisteitä saada.

Vuosikurssien välillä saattaa olla eroja asenteissa.

– Jos joukossa on muutamakin kunnianhimoinen tyyppi, ajattelutapa
leviää helposti muihinkin.

Koneinsinööri killan opintoasioista vastaava Antti Kosonen on sen sijaan vähän hämmentynyt, kun häneltä tiedustelee kokemuksia opiskelijoiden stressistä ja suorituspaineista.

– Sitä ei ole mielletty meillä ongelmaksi eli ei siitä oikein ole puhuttukaan. En ole itse asiassa koskaan kuullut, että koneella olisi ollut ylisuoriutujia tai että joku olisi palanut loppuun opiskelujen vuoksi. Pikemminkin meillä on liian vähän sellaisia, jotka haluavat valmistua nopeasti. Joskus on tietenkin tehtävä enemmän töitä joidenkin kurssien eteen, mutta ne voi aina jättää kesken, jos on liian rankkaa. Kaikki jotka tunnen ottavat asian niin, että täällä ollaan niin kauan kuin tarvitsee.

Suorita elämä!

Opintojen eteneminen ei ole ainoa asia, joka aiheuttaa opiskelijoille stressiä. Olo saattaa olla kurja, vaikka opintopisteitä kertyisikin odotusten mukaisesti.

Nyytin Helena Partinen painottaa, että korkeakouluopiskelijoiden stressistä puhuttaessa on otettava huomioon myös elämänvaiheen merkitys.

– Opiskelijat ovat siirtymässä nuoruudesta aikuisuuteen. Elämäntapatutkijat pitävät sitä kaikkein suurimpana siirtymänä ihmisen elämässä. Siihen liittyy paljon kysymyksiä: mikä minä haluan olla, mikä minusta tulee isona, minkälainen ihminen olen, mitä työtä haluan tehdä. Oma ihmisenä kasvu
ja ulkoiset paineet ovat haastava yhdistelmä.

Partinen painottaa, että hyvinvointi on usein ihan perusasioista kiinni.

– Täällä tapaa nuoria ihmisiä, jotka ovat ihmeissään, mitä heille on tapahtunut. Ja kun heiltä sitten kysyy, miten pari viimeistä vuotta ovat menneet, niin käy ilmi, että liikunnan harrastaminen, nukkuminen ja ihmissuhteiden hoitaminen ovat jääneet vähälle. Ruokakaan ei oikein maistu. Ja sitten ihmetellään, miksi kone ei enää toimi. Olen kuullut liian monta tarinaa siitä, että ihmiset uupuvat ihan turhasta.

Tasapaino on tärkeää. Paperilla ohjeet näyttävätkin yksinkertaisilta. Vuorokauteen pitäisi mahtua kahdeksan tuntia unta ja toiset kahdeksan työtä ja opiskelua. Ne jäljelle jäävät kahdeksan olisi hyvä viettää vapaalla. Liikkua, ulkoilla, viettää aikaa kavereiden kanssa ja välillä juhliakin.

Niin. Kyllähän sitä mielellään rentoutuisi ja pitäisi hauskaa kahdeksan tuntia joka päivä, mutta ne opiskelulle ja työnteolle mitoitetut kahdeksan harvoin riittävät. Pinja Nieminen harmittelee, että opiskeluaika voi olla raskasta: opinnot ovat koko ajan mielessä, mutta toimeentulon takia on käytävä myös
töissä.

– Ärsyttää kun 60- ja 70-luvulla yliopistossa opiskelleet sanovat, että ottakaa opintolainaa, otimmehan mekin. Silloin inflaatio söi opintolainan korot ja korkeakoulutetun tulevaisuus oli muutenkin turvatumpi. 1970-luvulla oli 25 000 korkeakouluopiskelijaa, nyt on 145 000. Korkeakoulutus ei ole kuitenkaan enää automaattisesti portti parempaan elämään. Pitäisi olla kauhean hyvä, kun pelkkä opiskelupaikka ei enää tunnu riittävän.

Nieminen toivoo, että yliopistojen sisäänottomääriä laskettaisiin. Silloin tasainen suorittaminen riittäisi. Vaikka työttömyys on kasvanut myös diplomi-insinööreillä, on teekkareilla kuitenkin vielä suhteellisesti hyvä tilanne. Töitä pitäisi kyllä riittää.

Nieminen huomauttaa, että vapaa-ajastakin voi tulla stressiä, kun ihmisen pitäisi päteä kaikilla elämän alueilla. Esimerkiksi kiltatoiminta saattaa stressata, jos siihen suhtautuu kovin vakavasti ja haalii itselleen liikaa luottamustoimia.

– Järjestötoimintaa ei saisi nähdä sellaisena, että kerätäänpä paljon
cv-merkintöjä. Sitä kuulee välillä, että järjestötoiminnan taustalla on
halu verkostoitua. Tarkoituksena pitäisi kuitenkin olla hauskan pito.
Kaikesta ei saa tehdä suorituskeskeistä.

Vapaa-aikaa voi toisaalta olla myös liikaa. Pinja Nieminen kantaa huolta kaiken toiminnan ulkopuolelle jättäytyvistä.

– Jotkut voivat olla hyvin yksinäisiä. Ei esimerkiksi massaluennoilla ole helppoa tutustua muihin. Jos ei osallistu järjestötoimintaan, voi jäädä aika ulos meiningistä, ja silloin opiskelun merkitys painottuu liikaa.

Myös Helena Partinen huomauttaa, että esimerkiksi temperamentiltaan ujoille on aivan liian suuri kynnys mennä mukaan kiltatoimintaan. Teekkarit ovatkin esimerkiksi Nyytin Virtuaaliolkapään merkittävä käyttäjäryhmä.

Mistä muutos lähtee?

Menestymisen liiallinen ihannointi ei ole vain TKK:n ongelma.

– Yhteiskuntamme on kovin suorituskeskeinen. Tässä ajassa ihmisen pitäisi olla menevä ja menestynyt, kalenteri täynnä. Koko elämä on suorittamista. Parisuhde ja lapset nähdään projektina, ja kaikki on ohjelmoitua. Pitäisi olla löysyyttä ja väljyyttä. Mutta eihän tässä ajassa ole trendikästä sanoa, että nyt keskityn ihmissuhteisiin. Kaiken perustahan pitäisi olla se, että ihmiset
voivat hyvin. Pitäisi miettiä, mitä on elämänmakuinen elämä, Helena Partinen pohtii.

Myös Pinja Nieminen korostaa suorituskeskeisyysilmiön laajuutta.

– Ei yksittäisen opiskelijan ole helppoa päättää, että enpäs nyt suorita niin
paljon, kun yhteiskunta kuitenkin kannustaa siihen niin vahvasti. Tuntuu kuitenkin lohdulliselta, että ongelmista ainakin puhutaan avoimesti. Prodekon Aino Mäkisalo kertoo, että osastolta tulleeseen viestiin suhtauduttiin killassa vakavasti.

– Nyt me pyrimme jo fuksikasvatuksessa painottamaan, että kursseja kannattaa
ottaa maltillisesti. Toivon mukaan sillä on jotakin vaikutusta.

Mäkisalo kuitenkin huomauttaa, että myös osastolla ja korkeakoululla on tärkeä rooli asennemuutoksen edistämiseksi.

– Jos joku killan toimihenkilö sanoo, että älä ota liikaa kursseja, niin viesti ei välttämättä välity yhtä tehokkaasti kuin jos puhujana on esimerkiksi osaston professori. Tänä syksynä professori Hannele Wallenius korosti avajaispuheessaan, että on hyvin tärkeää opiskella kohtuudella ja ehtiä samalla nauttia varsinaisesta opiskelijaelämästäkin.

Tuotantotalouden osaston tilanne on kantautunut myös Helena Partisen tietoon.

– Sieltä otettiin jo pari vuotta sitten yhteyttä. Syyslukukauden mallilukujärjestys oli aivan kohtuuton. Tiedän laitoksia, joissa esimies ottaa joka syksy esille sen, että opiskeluon tietenkin tärkein juttu, mutta perusta sille on, että pidätte itsestänne huolta. Juuri tällaista viestiä korkeakoulujen pitäisi lähettää, ja asiat pitäisi ottaa esille.

Myös yhteisöllisyydellä on tärkeä rooli hyvinvoinnin edistämisessä.

– Ennen opiskelijat istuivat paljon kahviloissa, mutta nykyään kaikki hoidetaan sähköpostilla. Enää ei ole sellaista, että mennään istumaan ja puhumaan asioista. Siinä mielessä korkeakoulu ei enää ole henkisen kasvun paikka, Pinja Nieminen pohtii.

Helena Partinen on huolissaan siitä, että opiskeluaikojen rajaukset saattavat vähentää yhteiseen toimintaan osallistumista.

– Yhteisöllisyys on suomalaisessa yhteiskunnassa pikku hiljaa murentunut.Mutta onko kohta enää mahdollista heittäytyä esimerkiksi hallituksen puheenjohtajaksi?

Muutos voi lähteä myös oman elämän arvojen rehellisestä pohtimisesta. Pinja Nieminen kannustaa miettimään, mikä tekee onnelliseksi juuri nyt.

– Ei saisi keskittyä liikaa vain tulevaisuuteen. Opiskeluaika on useimmiten kuitenkin aika erityinen elämävaihe. Kannattaisi nyt tehdä myös niitä asioita, mitä ei ehkä myöhemmin ehdi, matkustaa ja olla paljon ystävien kanssa. Helposti tämä kuulostaa siltä, että muista tehdä paljon asioita. Mutta näitä asioita ei pitäisi ajatella tehokkuuden kautta.




	Pakko menestyä Suvi Uotinen Hyvä opiskelupaikka ei ole enää suora tie menestykseen. Kun tasainen suorittaminen ei riitä ja kaikilla elämänalueilla pitäisi päteä, opiskelijan harteille kasaantuu liikaa odotuksia. Kenen vastuulla tahdin hidastaminen on? Tuotantotalouden opiskelijoiden kilta Prodeko sai viime keväänä huolestuneen yhteydenoton osastoltaan. Terveydenhuollon piiristä oli kantautunut vakava viesti, jonka mukaan tutan menestyspaineet ovat ajaneet opiskelijoita uupumuksen ja loppuun palamisen partaalle. – Osasto pyysi, että kilta ottaisi hyvinvointiasian agendalleen, Prodekon opintovastaava Aino Mäkisalo muistelee. Yhä useampi opiskelija kärsii stressistä, väsymyksestä tai uupumuksesta. Vuonna 2004 tehty valtakunnallinen yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus kertoo, että joka kolmas opiskelija kokee runsaasti stressiä. Suunnilleen sama määrä opiskelijoista kokee opiskelun vaativan työmäärän jatkuvasti tai melko usein liian suureksi. Teknillisellä koulutusalalla työtaakka tuntuu keskiarvoistakin raskaammalta. Opiskelijoiden hyvinvointia tukevan Nyyti ry:n tilastot puhuvat samaa kieltä. – Meillä on tietoja vuodesta 1995 alkaen. Stressi, väsymys, uupumus ja masentuneisuus ovat olleet koko ajan kärjessä yhteydenottojen syynä, ja niiden suhteellinen osuus on kasvanut, Nyytin toiminnanjohtaja Helena Partinen kertoo. Opiskelijat vaativat itseltään paljon. Onko kaikki kohdallaan, kun TKK:lla opiskelevista tytöistä joka neljäs arvioi opintomenestyksensä omia tavoitteitaan huonommaksi ja pojista peräti 29 prosenttia? Omat tavoitteensa oli ylittänyt vain 12 prosenttia teekkareista. TKY:n sosiaalipoliittinen sihteeri Pinja Nieminen on varma siitä, että stressi ja liian suuret suorituspaineet ovat ongelma TKK:lla. – Tämä on sellainen ympäristö, joka kannustaa tehokkuusajatteluun ja menestymisen tavoitteluun oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tänne hakeutuu ihmisiä, joilla on kovat tavoitteet pärjätä elämässä ja usein vielä suhteellisen kovat arvot. Menestymistä ihannoidaan varmasti jossain määrin liikaa. Nieminen kuitenkin muistuttaa, että eri osastojen välillä on suuria eroja. – Osastoilla on erilainen kulttuuri, ja niille myös tulee jossain mielessä erityyppisiä ihmisiä. Kova kilpailu aiheuttaa paineita. Myös osaston hyvä henki vaikuttaa todella paljon. Prodekon Aino Mäkisalo on Pinja Niemisen kanssa samoilla linjoilla tuotantotalouden opiskelijoiden liiallisten paineiden syistä. – Tutalle hakeutuu sen tyyppisiä ihmisiä, jotka ovat kunnianhimoisia eivätkä vielä oikein tiedä omia rajojaan. Mäkisalo haluaa kuitenkin oikaista stereotyyppistä mielikuvaa tutan himosuorittajista. – Suurin osa opiskelijoista suorittaa meillä kursseja omien rajojensa mukaan, vaikka loppuun palaneet tietenkin pistävät silmään. Omassa kaveripiirissäni ei ole suorituspaineita. Tietenkin tykätään siitä, että opinnot etenevät, mutta ei kaikesta tarvitse ihan täysiä pisteitä saada. Vuosikurssien välillä saattaa olla eroja asenteissa. – Jos joukossa on muutamakin kunnianhimoinen tyyppi, ajattelutapa leviää helposti muihinkin. Koneinsinööri killan opintoasioista vastaava Antti Kosonen on sen sijaan vähän hämmentynyt, kun häneltä tiedustelee kokemuksia opiskelijoiden stressistä ja suorituspaineista. – Sitä ei ole mielletty meillä ongelmaksi eli ei siitä oikein ole puhuttukaan. En ole itse asiassa koskaan kuullut, että koneella olisi ollut ylisuoriutujia tai että joku olisi palanut loppuun opiskelujen vuoksi. Pikemminkin meillä on liian vähän sellaisia, jotka haluavat valmistua nopeasti. Joskus on tietenkin tehtävä enemmän töitä joidenkin kurssien eteen, mutta ne voi aina jättää kesken, jos on liian rankkaa. Kaikki jotka tunnen ottavat asian niin, että täällä ollaan niin kauan kuin tarvitsee. Suorita elämä! Opintojen eteneminen ei ole ainoa asia, joka aiheuttaa opiskelijoille stressiä. Olo saattaa olla kurja, vaikka opintopisteitä kertyisikin odotusten mukaisesti. Nyytin Helena Partinen painottaa, että korkeakouluopiskelijoiden stressistä puhuttaessa on otettava huomioon myös elämänvaiheen merkitys. – Opiskelijat ovat siirtymässä nuoruudesta aikuisuuteen. Elämäntapatutkijat pitävät sitä kaikkein suurimpana siirtymänä ihmisen elämässä. Siihen liittyy paljon kysymyksiä: mikä minä haluan olla, mikä minusta tulee isona, minkälainen ihminen olen, mitä työtä haluan tehdä. Oma ihmisenä kasvu ja ulkoiset paineet ovat haastava yhdistelmä. Partinen painottaa, että hyvinvointi on usein ihan perusasioista kiinni. – Täällä tapaa nuoria ihmisiä, jotka ovat ihmeissään, mitä heille on tapahtunut. Ja kun heiltä sitten kysyy, miten pari viimeistä vuotta ovat menneet, niin käy ilmi, että liikunnan harrastaminen, nukkuminen ja ihmissuhteiden hoitaminen ovat jääneet vähälle. Ruokakaan ei oikein maistu. Ja sitten ihmetellään, miksi kone ei enää toimi. Olen kuullut liian monta tarinaa siitä, että ihmiset uupuvat ihan turhasta. Tasapaino on tärkeää. Paperilla ohjeet näyttävätkin yksinkertaisilta. Vuorokauteen pitäisi mahtua kahdeksan tuntia unta ja toiset kahdeksan työtä ja opiskelua. Ne jäljelle jäävät kahdeksan olisi hyvä viettää vapaalla. Liikkua, ulkoilla, viettää aikaa kavereiden kanssa ja välillä juhliakin. Niin. Kyllähän sitä mielellään rentoutuisi ja pitäisi hauskaa kahdeksan tuntia joka päivä, mutta ne opiskelulle ja työnteolle mitoitetut kahdeksan harvoin riittävät. Pinja Nieminen harmittelee, että opiskeluaika voi olla raskasta: opinnot ovat koko ajan mielessä, mutta toimeentulon takia on käytävä myös töissä. – Ärsyttää kun 60- ja 70-luvulla yliopistossa opiskelleet sanovat, että ottakaa opintolainaa, otimmehan mekin. Silloin inflaatio söi opintolainan korot ja korkeakoulutetun tulevaisuus oli muutenkin turvatumpi. 1970-luvulla oli 25 000 korkeakouluopiskelijaa, nyt on 145 000. Korkeakoulutus ei ole kuitenkaan enää automaattisesti portti parempaan elämään. Pitäisi olla kauhean hyvä, kun pelkkä opiskelupaikka ei enää tunnu riittävän. Nieminen toivoo, että yliopistojen sisäänottomääriä laskettaisiin. Silloin tasainen suorittaminen riittäisi. Vaikka työttömyys on kasvanut myös diplomi-insinööreillä, on teekkareilla kuitenkin vielä suhteellisesti hyvä tilanne. Töitä pitäisi kyllä riittää. Nieminen huomauttaa, että vapaa-ajastakin voi tulla stressiä, kun ihmisen pitäisi päteä kaikilla elämän alueilla. Esimerkiksi kiltatoiminta saattaa stressata, jos siihen suhtautuu kovin vakavasti ja haalii itselleen liikaa luottamustoimia. – Järjestötoimintaa ei saisi nähdä sellaisena, että kerätäänpä paljon cv-merkintöjä. Sitä kuulee välillä, että järjestötoiminnan taustalla on halu verkostoitua. Tarkoituksena pitäisi kuitenkin olla hauskan pito. Kaikesta ei saa tehdä suorituskeskeistä. Vapaa-aikaa voi toisaalta olla myös liikaa. Pinja Nieminen kantaa huolta kaiken toiminnan ulkopuolelle jättäytyvistä. – Jotkut voivat olla hyvin yksinäisiä. Ei esimerkiksi massaluennoilla ole helppoa tutustua muihin. Jos ei osallistu järjestötoimintaan, voi jäädä aika ulos meiningistä, ja silloin opiskelun merkitys painottuu liikaa. Myös Helena Partinen huomauttaa, että esimerkiksi temperamentiltaan ujoille on aivan liian suuri kynnys mennä mukaan kiltatoimintaan. Teekkarit ovatkin esimerkiksi Nyytin Virtuaaliolkapään merkittävä käyttäjäryhmä. Mistä muutos lähtee? Menestymisen liiallinen ihannointi ei ole vain TKK:n ongelma. – Yhteiskuntamme on kovin suorituskeskeinen. Tässä ajassa ihmisen pitäisi olla menevä ja menestynyt, kalenteri täynnä. Koko elämä on suorittamista. Parisuhde ja lapset nähdään projektina, ja kaikki on ohjelmoitua. Pitäisi olla löysyyttä ja väljyyttä. Mutta eihän tässä ajassa ole trendikästä sanoa, että nyt keskityn ihmissuhteisiin. Kaiken perustahan pitäisi olla se, että ihmiset voivat hyvin. Pitäisi miettiä, mitä on elämänmakuinen elämä, Helena Partinen pohtii. Myös Pinja Nieminen korostaa suorituskeskeisyysilmiön laajuutta. – Ei yksittäisen opiskelijan ole helppoa päättää, että enpäs nyt suorita niin paljon, kun yhteiskunta kuitenkin kannustaa siihen niin vahvasti. Tuntuu kuitenkin lohdulliselta, että ongelmista ainakin puhutaan avoimesti. Prodekon Aino Mäkisalo kertoo, että osastolta tulleeseen viestiin suhtauduttiin killassa vakavasti. – Nyt me pyrimme jo fuksikasvatuksessa painottamaan, että kursseja kannattaa ottaa maltillisesti. Toivon mukaan sillä on jotakin vaikutusta. Mäkisalo kuitenkin huomauttaa, että myös osastolla ja korkeakoululla on tärkeä rooli asennemuutoksen edistämiseksi. – Jos joku killan toimihenkilö sanoo, että älä ota liikaa kursseja, niin viesti ei välttämättä välity yhtä tehokkaasti kuin jos puhujana on esimerkiksi osaston professori. Tänä syksynä professori Hannele Wallenius korosti avajaispuheessaan, että on hyvin tärkeää opiskella kohtuudella ja ehtiä samalla nauttia varsinaisesta opiskelijaelämästäkin. Tuotantotalouden osaston tilanne on kantautunut myös Helena Partisen tietoon. – Sieltä otettiin jo pari vuotta sitten yhteyttä. Syyslukukauden mallilukujärjestys oli aivan kohtuuton. Tiedän laitoksia, joissa esimies ottaa joka syksy esille sen, että opiskeluon tietenkin tärkein juttu, mutta perusta sille on, että pidätte itsestänne huolta. Juuri tällaista viestiä korkeakoulujen pitäisi lähettää, ja asiat pitäisi ottaa esille. Myös yhteisöllisyydellä on tärkeä rooli hyvinvoinnin edistämisessä. – Ennen opiskelijat istuivat paljon kahviloissa, mutta nykyään kaikki hoidetaan sähköpostilla. Enää ei ole sellaista, että mennään istumaan ja puhumaan asioista. Siinä mielessä korkeakoulu ei enää ole henkisen kasvun paikka, Pinja Nieminen pohtii. Helena Partinen on huolissaan siitä, että opiskeluaikojen rajaukset saattavat vähentää yhteiseen toimintaan osallistumista. – Yhteisöllisyys on suomalaisessa yhteiskunnassa pikku hiljaa murentunut.Mutta onko kohta enää mahdollista heittäytyä esimerkiksi hallituksen puheenjohtajaksi? Muutos voi lähteä myös oman elämän arvojen rehellisestä pohtimisesta. Pinja Nieminen kannustaa miettimään, mikä tekee onnelliseksi juuri nyt. – Ei saisi keskittyä liikaa vain tulevaisuuteen. Opiskeluaika on useimmiten kuitenkin aika erityinen elämävaihe. Kannattaisi nyt tehdä myös niitä asioita, mitä ei ehkä myöhemmin ehdi, matkustaa ja olla paljon ystävien kanssa. Helposti tämä kuulostaa siltä, että muista tehdä paljon asioita. Mutta näitä asioita ei pitäisi ajatella tehokkuuden kautta.