Etusivulle




Korottaako kunkuilla vai kipatako kolmospareilla?
Juho Kohonen


Kaikki tuntevat pelin nimeltä pokeri. Kyseinen korttiharraste onkin aikamoisen buumin kourissa, ja Anita Hirvonen pelaa Helsingin Grand Casinossa menestyksekkäästi. Erityisen hurjaa meno on kuitenkin internetissä, jossa pelin parissa liikkuu Fortune-lehden mukaan 180 miljoonaa dollaria vuorokausittain. Moni luulee, että kortin lätkintä perustuu silkkaan onneen. Aki Pyysing ja Marko Erola todistavat ’Pokerin käsikirjassa’ toista.

Take a risk, play the game. Vaikka pokeri on vuosia kasinoilla viihtyneen Pyysingin mukaan pitkälti taitopeli, siihen liittyy aina onnen elementti. Tosin suosituimmassa muodossaan, Texas Hold Em -versiossa tarvitaan pelinlukutaitoa ja todennäköisyyksien laskemista aivan eri tavalla kuin meille jokaiselle tutussa viiden kortin pokerissa.

Texasissa käsi rakentuu pala palalta kahdesta jokaiselle pelaajalle annettavasta kortista ja viidestä pöytään vaiheittain tulevasta yhteisestä kortista. Tätä peliä nuoret lätkivät illanistujaisissaan käyttäen yleensä pieniä panoksia. Elämiseen käytettäviä varoja ei pokeripöytään saakaan missään nimessä laittaa.

Pyysing ja Erola korostavat pelin monimutkaista luonnetta ja opettavat kirjassa pelaamaan ns. tiukasti eli heittämään suosiolla sivuun kehnot kortit. Hulluttelut kannattaa jättää sikseen, mikäli jaossa ei käy tuuri. Näin aloittelija oppii hiljalleen pelin saloihin ilman suurempia tappioita, koska pokeri on leimallisesti rahapeli.

Ketään ei haluta kannustaa pokerin ammattilaiseksi, koska tie on armottoman kivinen alalla viime aikoina vallinneesta glooriasta huolimatta. Jotkut ovatkin kritisoineet Pokerin käsikirjaa siitä, että se opettaa pelaamaan liian varovaisesti. Pokeripöytään vasta eksyneen kannattaa silti toimia teoksen neuvojen hengessä, ellei halua jostain syystä lahjoittaa omia rahojansa kaverille.

Katseet kertovat korteista
Kirja painottuu lähinnä Texasiin, mutta ohjeita piisaa pokerimuodoista myös perisuomalaiseen Sököön ja hieman uhkapelimäisempään Omahaan. Keskeiseksi on nostettu pokerin teorian ohella peliin vahvasti liittyvä psykologinen ominaisuus. Lisäksi muistutetaan, että eniten potteja voittava pelaaja ei voita eniten rahaa. Vastustajien tarkkailuun opetetaan pieniä niksejä. Esimerkiksi jos vieruskaverillesi tulee pöytään hänelle hyvän käden tuova kortti, hän saattaa vilkaista tovin pelimerkkikasaansa. Silloin ehkä kannattaa suosiolla luovuttaa. Ja muuten, telkkarin pokeriohjelmissa näytetään vain ’parhaimmat’ kädet. Kyllä ammattilaisillekin rapsuu roskaa käteen. Kirjan lopussa oleva Pyysingin haastattelu pohjustaa Helsingin kauppakorkeakoulusta valmistuneen ekonomin tietä sijoitusrahastoista kohti kasinoita. Hän kertoo sekä pokerin luonteesta todennäköisyyksiin perustuvana pelinä että epämiellyttävistä kokemuksistaan eri maiden rajavartijoiden kanssa. Ehkäpä Pyysing olikin hiukan epäilyttävä kaveri Charles de Gaullen lentokentällä, kun matkalaukusta löytyi 200 000 markkaa käteisenä. Lukemisen voikin aloittaa suoraan haastattelusta, mikäli pokerin nippelitieto ei kiinnosta.