![]() |
||||
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
||||
Korottaako kunkuilla vai kipatako kolmospareilla?
Juho Kohonen
Kaikki tuntevat pelin nimeltä pokeri.
Kyseinen korttiharraste onkin aikamoisen
buumin kourissa, ja Anita Hirvonen
pelaa Helsingin Grand Casinossa
menestyksekkäästi. Erityisen hurjaa
meno on kuitenkin internetissä,
jossa pelin parissa liikkuu Fortune-lehden
mukaan 180 miljoonaa dollaria
vuorokausittain. Moni luulee, että
kortin lätkintä perustuu silkkaan onneen.
Aki Pyysing ja Marko Erola todistavat
’Pokerin käsikirjassa’ toista.
Take a risk, play the game. Vaikka pokeri
on vuosia kasinoilla viihtyneen Pyysingin
mukaan pitkälti taitopeli, siihen
liittyy aina onnen elementti. Tosin suosituimmassa
muodossaan, Texas Hold Em -versiossa
tarvitaan pelinlukutaitoa ja todennäköisyyksien
laskemista aivan eri tavalla kuin meille jokaiselle
tutussa viiden kortin pokerissa. Texasissa käsi rakentuu pala palalta kahdesta
jokaiselle pelaajalle annettavasta kortista ja
viidestä pöytään vaiheittain tulevasta yhteisestä
kortista. Tätä peliä nuoret lätkivät illanistujaisissaan
käyttäen yleensä pieniä panoksia. Elämiseen
käytettäviä varoja ei pokeripöytään saakaan
missään nimessä laittaa. Pyysing ja Erola korostavat pelin monimutkaista
luonnetta ja opettavat kirjassa pelaamaan
ns. tiukasti eli heittämään suosiolla
sivuun kehnot kortit. Hulluttelut kannattaa
jättää sikseen, mikäli jaossa ei käy tuuri. Näin
aloittelija oppii hiljalleen pelin saloihin ilman
suurempia tappioita, koska pokeri on leimallisesti
rahapeli. Ketään ei haluta kannustaa pokerin ammattilaiseksi,
koska tie on armottoman kivinen
alalla viime aikoina vallinneesta glooriasta
huolimatta. Jotkut ovatkin kritisoineet Pokerin
käsikirjaa siitä, että se opettaa pelaamaan liian
varovaisesti. Pokeripöytään vasta eksyneen
kannattaa silti toimia teoksen neuvojen hengessä,
ellei halua jostain syystä lahjoittaa omia
rahojansa kaverille. |
||||
![]() |