Wien on kaupunki, jossa jouluun valmistautuminen alkaa paikallisten mukaan joka vuosi päivää aikaisemmin. Huomasin tämän marraskuun alkupuolella siirtyessämme Raatiaukion läpi Buddynetworkin City Rallyn rastilta toiselle – toisin sanoen baarista toiseen. Aukiolla rakennettiin kiireisesti joulua, joka Wieniläisessä mielessä on sama kuin Glühwein ja krääsäkojut.

Nyt Wienin aukiot ovat pullollaan erinäisiä joulumarkkinoita, joista Raatiaukion on ehdottomasti suurin. Aukiolla on mahdollista käydä poniajelulla, ostaa joululahjaksi kaikkea kristallista afrikkalaisiin patsaisiin ja maksaa itsensä tietenkin kipeäksi. Kuitenkin markkinoilla on pakko käydä ja ostaa vähintään se kupillinen kuumaa, jos ei muuta niin saadakseen joulumielen ja kirjoittaakseen siitä lehteen.

Täällä oli myös eräänä kauniina viikonloppuna suomalaiset joulumarkkinat. Epäilen, että kyseessä on yksi Keski-Euroopan harvoista tapahtumista, josta saa ostettua Vaasan Ruispaloja. Vastaavasti ruotsalaisia tuotteita täältä löytyy kauppojen näkkileipähyllyt pullollaan. Ajatus perinteisestä suomalaisesta jouluateriasta vaihtarikavereille on käynyt mielessä, joskin tiettyjä materiaaliongelmia on luvassa. Ongelmallista on myös se, että asunnossani ei ole uunia.

Epäilykseni siitä, että täällä ei vietetä pikkujouluja, osoittautui vääräksi tavatessani naapurissa asuvan itävaltallattaren. Heidän laitoksensa, yllättäen suomen kielen, nimittäin järjestää pikkujoulut. On tyttö opetellut jo sitä varten ainakin ’Porsaita äidin oomme kaikki’ ja lausuntakin on vielä kohtuu kohdillaan. On aina varsin hätkähdyttävää tavata Suomi-paitaa ja Leijona- korua käyttävä ulkomaalainen, mutta tärkeintä on päästä pikkujouluihin.

Eräänä viikonloppuna tuli täälläkin lunta, bulgarialainen Fanny houkutteli korkkaamaan talven hokkarineitsyyden. Ennakko-oletus oli tietenkin, että Keski- ja itäeurooppalaiset eivät osaa luistella läheskään niin hyvin kuin suomalaiset, onhan meillä pitkän talven tuoma etu, mutta sofi atar teki jääkiekkokäännöksen astetta liukkaammin kuin minä. Enkä ole kuitenkaan mikään huono luistelija, vaikka viime talvena en tarjennut kertaakaan takapihan luistinradalle Olarissa. Yllättäen saksalainen ystäväni Tom sen sijaan tarvitsi alkeisopetusta, yleinen luistelutaito ei siis korreloi maan jääkiekkomenestyksen kanssa.

Ainoa asia, joka voi täällä pilata joulumielen on ainainen tupakointi. Ihmiset polttavat täällä ihan kaikkialla, kielloista huolimatta jopa metrossakin. Metroihin onkin taiottu oikein hauskoja tupakanvastaisia mainoksia: kaksi kuvaa, jossa toisessa mies ilman tupakkaa ja ’Kostet nichts’ -teksti. Toisessa kuvassa sama pepsodent-hymy, tällä kertaa tupakan kanssa ja teksti ’Kostet 40 euro’. Huvittavaa niin kauan kunnes joku polttaa mainoksen vieressä ilmaiseksi.

Kuin joululahjaksi kurssit alkoivat vihdoinkin todenteolla, ja olen oikein tyytyväinen. Olen onnistunut valitsemaan kursseja opinalaltani, joissa todenteolla oppii mallintamaan geologiaa ja kalliomekaniikkaa teollisuuden käyttämillä ohjelmilla. Vastaavat kurssit ovat käsittääkseni vasta tuloillaan TKK: lle uuden tutkintorakenteen myötä, mutta esimerkiksi geologisten rakenteiden mallintamisen Auto- CAD-kurssia on käsittääkseni vielä turha toivoa. Valitettavasti, sillä AutoCAD: ia joutuu käyttämään alalla kuin alalla ja AutoCAD-peruskurssit eivät välttämättä luo riittävää pohjaa pitkälle erikoistuneeseen käyttöön.

Siitäkin huolimatta hauskaa joulun odotusta täältä joulumarkkinoiden kehdosta. Kaupungista, jossa koirat eivät hauku, lapset eivät itke julkisilla paikoilla ja jossa kukaan ei tiedä, että joulupukki tulee Suomesta. Muistakaa hyvät kollegat, että tontut tarkkailevat ja että kun pukki aattona kysyy, ’Onko täällä kilttejä teekkareita?’, hän tietää tonttuja konsultoimattakin vastauksen.

Lue lisää Topiaksen blogista: http://topsa.avaruus.net/.