Tänä syksynä on taas Polyteekkarinkin sivuilla käyty keskustelua teekkariudesta ja teekkarikulttuurista sekä sen ilmentymismuodoista. Kritiikkiä on nostettu etenkin kiltoja ja fuksikasvatusta kohtaan. Kuningas alkoholikin on saanut osansa arvostelusta, ja kirjoituksia lukiessa tuleekin väistämättä mielikuva, että teekkarius on lähinnä tukevassa jalluhumalassa Alvarilla heilumista.

Jälleen on kuitenkin liiaksi keskitytty käsittelemään teekkaritoimintaa kiltojen ja TKY:n järjestämän toiminnan kautta. Tokihan fuksien saavuttua Otaniemeen heidän ensimmäinen kosketuksensa opiskelijaelämään tapahtuu kiltojen ja kiltojen järjestämän fuksitoiminnan kautta. Fuksikasvatuksen myötä ensimmäinen opiskeluvuosi kuluu muutenkin varsin tiiviissä kosketuksessa omaan kiltaan. Tällöin kuitenkin unohdetaan helposti Otaniemen alueelta löytyvä muu toiminta, jota esimerkiksi reilut 140 kerhoa ja yhdistystä pyörittävät. TKY:n läheisyydessä toimivat yhdistykset peilaavat varmasti parhaiten yhteisömme 11 000 jäsenen erilaisuutta. Kaikkia eivät sitsaaminen ja laulusaunat kiinnosta, eivätkä kaikki koe haalaria sopivaksi bilevaatteeksi. Tupsulakkikin on varmasti joidenkin mielestä lähinnä epäkäytännöllinen muinaishistorian jäänne. Tällöin kannattaakin lähteä tutustumaan omaa kiltahuonettaan pidemmälle. Syyskuun puolivälissä pidetyssä Kampusriehassa oli esittäytymässä suuri joukko Otaniemen yhdistyksiä, joista löytyy varmasti jokaiselle mieleistä seuraa. Hyvän kuvan yhdistysten kirjosta saa myös tutustumalla TKY:n sivuilla yhdistysluetteloon.

Teekkaritoiminnan määritellään monesti olevan kaikkea, mitä teekkarit atekevät. Itse en ole opiskeluaikanani toiminut juuri millään muotoa omassa killassani, ja fuksipisteistäkin suuri osa tuli suoritettua yhdistysten parissa. Tästä huolimatta tunnen olleeni mukana teekkaritoiminnassa yhtä paljon kuin killoissa toimineet kaverinikin. Itse koen tärkeämmäksi sen, mitä tehdään, kuin sen, miten tehdään. Mielestäni ei ole väliä, soittaako Retuperä Finlandia-talolla vai sukeltaako Kupla Punaisella merellä, teekkareita molemmat. Insinöörimäinen ongelmanratkaisun mentaliteetti näkyy kaikessa toiminnassa, ja oman näköistään seuraa löytää varmasti jokainen. Mielestäni TKY:n arvoissakin mainitut yhteisöllisyys ja tekemisen meininki ovat selkeästi yhdistävä tekijä kaikelle toiminnallemme.

Vaikka kiltojen toimintaa onkin viime aikoina kritisoitu, tekevät ne paljon hyvää työtä uusien opiskelijoiden vastaanottajina ja opastajina. Killoilla on tällä hetkellä tärkeä rooli myös opiskelijoiden edustamisessa omilla osastoillaan. Fuksikasvatuksen merkitystä yhteisöömme integroitumisessa ei myöskään sovi unohtaa. J.V. Snellmanin sanoja mukaillen voikin sanoa, että ylioppilaskunnalla, joka ei tunne perinteitään, ei ole tulevaisuutta.

Erityisesti fukseille haluan vielä korostaa, että avatkaa silmänne ja tutustukaa ennakkoluulottomasti kaikkiin Otaniemen harrastusmahdollisuuksiin. Otaniemestä löytyy toimintaa moneen makuun, ja jos makunne on todella erikoista, niin voittehan käydä kurkistamassa myös itäisen satamakaupungin puolella. Muistakaa myös, että kaikilla TKY:n jäsenillä on yhtäläinen oikeus vaikuttaa yhteisönsä ilmeeseen ja tekemisiin. Harmillista on kuitenkin, että ikäluokkamme yhteiskunnallinen passiivisuus näkyy myös ylioppilaskuntamme asioista päätettäessä. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat edustajistovaalit, joiden äänestysprosentti on ainakin viimeisissä kolmissa vaaleissa jäänyt alle kolmenkymmenen. Tämän vuoden edustajistovaaleissa olisikin siten hyvä tilaisuus korjata äänestysprosentti korkeammaksi.