-palkinnon vuodesta 1980 lähtien valitsemalleen opettajalle. Palkinnon tarkoituksena on lisätä opetuksen arvostusta ja siten opetuksen laatua Teknillisessä korkeakoulussa.
juhlassa vuoden opettajan arvonimen julkistamisen jälkeen.
Professori Seppo Kivivuori on valittu TKK:n Vuoden opettajaksi. Ylioppilaskunnan myöntämän kunnianosoituksen perusteluissa kiitellään erityisesti Kivivuoren huolellisesti valmisteltuja luentoja ja hyvin valittuja opetusmetodeja.
“Hänestä huokuva positiivinen asenne opetusta ja opetettavaa aihetta kohtaan antaa motivaation kaikille hänen kurssiensa opiskelijoille. Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan hän on helposti lähestyttävä, ja kurssilla vastaan tulevat ongelmatilanteet voivat ratketa juttutuokiossa osaston käytävällä. Aikaa tapaamiselle ei tarvitse erikseen varata, hänen toimistonsa ovet ovat aina opiskelijoille avoinna.” Aikamoisia kehuja.
– Kyllä tästä pitää olla kiitollinen. Mutta kyllä tässä on muitakin osapuolia, meillä koko laboratorion väki on panostanut kovasti opetukseen, Materiaalien muokkauksen ja lämpökäsittelyn laboratorion esimies sanoo.
Nykyisessä virassaan professori Kivivuori on toiminut viiden vuoden ajan. Tuona aikana kurssien sisältöihin on pyritty kiinnittämään erityistä huomiota. Luokan edessä paraskaan kurssien suunnittelu ei kuitenkaan yksin auta, sillä opettaminen on kiistatta taitolaji.
– Ehkä tärkeintä on olla oma itsensä. Homma ei onnistu jos menee luokan eteen näyttelemään, Professori Kivivuori sanoo, ja lisää, että opettajan pitää tietenkin myös itse tietää ja ymmärtää opetettavat asiat perusteellisesti.
Varsinaista pedagogista pätevyyttä Vuoden opettajalla ei ole, vaan opetusmetodit ovat kehittyneet enemmän ”mutu-tuntumalla” kuin kasvatustieteen oppikirjoihin perehtymällä. Viime aikoina professori Kivivuori kertoo ihastuneensa ongelmalähtöisiin opetusmenetelmiin. Sen sijaan, että opiskelijoille yritettäisiin antaa kaikki opit valmiiksi pureksittuina, haluaa professori Kivivuori kannustaa opiskelijoita hankkimaan itse tietoa ja soveltamaan oppeja myös käytännössä. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee kurssin, jolla opiskelijat joutuivat vertailemaan erilaisten veitsien ominaisuuksia ja materiaalin valintaa niiden käyttötarkoitusten mukaan. Rakennuspuukon teräs ei välttämättä sovellu kirurgin veitseen ja päinvastoin.
– Esimerkiksi autojen koreissa käytettiin aikaisemmin pehmeää metallia, joka saatiin muotoutumaan mahdollisimman helposti. Nykyisin haetaan aikaisempaan verrattuna jopa kolminkertaista lujuutta, Kivivuori kertoo.
Nykyisin jopa perusmetalliteollisuus pyrkii räätälöimään valmistettavat metalliseokset mahdollisimman pitkälle kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan. Tämä tuo uusia haasteita myös alan koulutukseen.
– Valmiiden materiaalien käyttöä on helppo opettaa, mutta haluttujen ominaisuuksien räätälöintiä asiakkaiden tarpeiden mukaan on jo paljon vaikeampaa.
Materiaalitekniikankin tutkimus tapahtuu nykyisin pääasiassa tietokoneilla simuloimalla. Teorioiden toimivuutta käydään kuitenkin säännöllisesti tutkimassa myös teollisuuslaitoksissa, ja professori itsekin osallistuu säännöllisesti yritysvierailuille.
Seppo Kivivuori kertoo itsekin opiskelleensa lähes koko ikänsä. Suomesta ei varmasti löydy montaakaan muuta professoria, jonka opiskelu-ura olisi alkanut ammattikoulun metallilinjalta. Kivivuori valmistui ammattioppilaitoksesta vuonna 1964, minkä jälkeen hän tuli nykyiseen työpaikkaansa mekaanikko-oppilaaksi. Otaniemen ilmapiiri tuntui jo tuolloin kannustavalta, joten seuraavaksi Kivivuoren opintie johti Käpylän iltaoppikoulun kautta lukioon ja sittemmin opiskelijaksi TKK:lle. Diplomi-insinööriksi Kivivuori valmistui 4,5 vuodessa.
– Minä olin kauhean tyytyväinen ja silloin minä vain odottelin, koska täältä vapautuisi laboratorioinsinöörin vakanssi.
Virkaa sai aluksi odotella, mutta samalla oli hyvin aikaa jatko-opinnoille. Tekniikan tohtoriksi Kivivuori väitteli 1980-luvun alussa. Tämä jälkeen hän päätyi opettajaksi puoliksi vahingossa.
– Yhtenä päivänä meidän silloinen sihteeri tuli vain kysymään, että etkö sinä voisi mennä opettamaankin. Silloin minä mietin, että en minä osaa mitään opettaa, eikä minusta ole opettajaksi, Kivivuori muistelee.
Kivivuoren opettajan ura alkoi varovaisesti muutaman erikoiskurssin vetäjänä, mutta hiljakseen opetusvastuuta alkoi kertyä koko ajan enemmän. Nykyisin opetukseen panostaminen on vaatinut oman tutkimustyön unohtamista lähes tyystin.
– Minä olen laittanut nyt opettamisen etusijalle. Kyllä se professorin tärkein tehtävä on auttaa näitä nuoria eteenpäin niin opetuksen kuin tutkimuksenkin alueella.
Luentosalien ja laboratorioiden lisäksi professorin aika kuluu esimerkiksi TKK:n lentopallojoukkueessa. Viime vuosina hänet on voinut nähdä myös pesäpallokentän laidalla. Seppo Kivivuoren 15- ja 17-vuotiaat pojat ovat aktiivisia pelaajia, ja Seppo Kivivuori toimii poikien joukkueen johtajana. Toisin kuin monet nuoremmat saattaisivat kuvitella, on pesäpallo myös stadilaisten urheilulaji. Professori Kivivuori on juuri palaamassa muisteluissa pesäpallon ansiokkaaseen helsinkiläishistoriaan, kun nuori opiskelija koputtaa professorin oveen kysyäkseen diplomityön kanssa vastaan tulleista ongelmista. Vuoden opettaja on aika päästä jatkamaan ansiokasta työtään.