Polyteekkari

Teekkarit hakkaavat ikätoverinsa sijoitusaktiivisuudessa. Toimittaja sukelsi rahastojen ja osakkeiden maailmaan ja löysi muun muassa ensiasunnosta unelmoivan puuteekkarin ja kauneusleikkaukseen säästävän maisema-arkkitehtiopiskelijan.

"Kiinnostaa kuin kilo sipulia”, puuskahtaa parikymppinen Lauri Kovanen. Sijoittaminen nimittäin. AS:läinen Lauri edustaa kuitenkin vähemmistöä: TKY:n tiedotuksen tekemän kyselyn mukaan lähes puolet Teknillisen korkeakoulun opiskelijoista omistaa arvopapereita. Osakkeita on kolmanneksella opiskelijoista, rahasto-osuuksia 21 prosentilla. Moni omistaa molempia. Vain 14 prosenttia ilmoittaa suhtautuvansa sijoittamiseen kielteisesti.

Otaniemen arvopaperiomistajien osuus on suuri, sillä Suomen Pankkiyhdistyksen toukokuussa julkaiseman kyselyn mukaan kaikista 15–28-vuotiaista suomalaisista 7 prosenttia omistaa osakkeita ja 5 prosenttia sijoitusrahasto-osuuksia. Myös Tilastokeskus on tutkinut nuorten rahankäyttöä, tosin ikähaarukka on laajempi. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan yksinasuvista 15–34-vuotiaista 8 prosentilla on osakkeita. Tässä tutkimuksessa suositummaksi sijoitusmuodoksi kohoavat rahasto-osuudet, joita on 14 prosentilla ikäluokasta.

Sijoittaminen on pop

Puunjalostustekniikkaa opiskelevalle Katariina Saloheimolle on luonnollista, että hän sijoittaa rahansa osakkeisiin ja rahastoon. Vaikka lähes kolmannes TKK:n opiskelijoista ilmoittaa joskus tallettaneensa rahaa määräaikaistilille, Katariina ei pidä sitä kannattavana.

”Määräaikaistileillä on ymmärtääkseni monta vuotta ollut hirveän huonot korot.” Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Katariina alkoi miettiä, mihin sijoittaisi vuosien huolellisen tilinpidon seurauksena kertyneet säästöt.

”Menin pankkiin kysymään määräaikaistileistä, ja he suosittelivat rahastoa. Myös siskon silloinen poikaystävä neuvoi siihen suuntaan, hän oli alalla töissä. Mulla on nyt rahat yhdessä korkorahastossa. Se on riskitön, joten mun ei tarvitse miettiä. Lisäksi mulla on pankin osakkeita.”

TKY:n sijoituskysely tehtiin elokuun lopussa 209 opiskelijalle, jotka asioivat teekkaripalvelussa. Kyseessä ei ole kattava otos, sillä kyselyyn valikoitunut joukko saattoi olla vinoutunut. Suuntaa kysely sitä vastoin antaa ja mielenkiintoista sittenkin. Tyypillinen vastaaja oli 21- tai 22-vuotias miesteekkari, joka ei omista arvopapereita, mutta voisi haluta sijoittaa, jos hänellä olisi varaa. Kaiken kaikkiaan 41 prosenttia teekkareista voisi haluta sijoittaa arvopapereihin, jos rahaa olisi käytössä enemmän.

13 prosenttia vastaajista ilmoittaa sijoittamisen olevan heille normaali tapa käyttää rahojaan, ja 19 prosenttia kertoo sijoittavansa joskus, jos on ylimääräistä rahaa.

Kuudennen vuoden maisema-arkkitehtiopiskelija Ulla Seppäsellä on rahasto-osuuksiin sijoitettuna noin 20 000 euroa. Osakkeita hän ei ole vielä hankkinut, sillä aikaa kurssien seuraamiseen menisi paljon enemmän kuin rahastosijoittajana.

”Tällä hetkellä vasta kartoitan omaisuuttani; myöhemmin voisin ottaa riskejäkin. Ilman muuta sitten ostaisin ja myisin suhdanteiden mukaan, eihän siinä muuten olisi järkeäkään”, toteaa Ulla ponnekkaasti.

Vain kaksi prosenttia TKY:n kyselyyn vastanneista tunnustautui varsinaisiksi pörssihaiksi. Tuotantotaloutta opiskeleva kolmekymppinen Janne Tanskanen on yksi harvoista, mutta sitäkin syvällisemmin asiaan perehtynyt: hän on helmikuusta lähtien sijoittanut ammattimaisesti.

”Olen lainannut tutuilta ja sukulaisilta rahaa, jonka sijoitan, ja tarjoan heille kiinteän koron. Toimin siis tavallaan niin kuin sijoitusyhtiö”, Janne selittää.

Öky vai kyky?

Teekkareiden sijoitushalukkuus on kova, huolimatta parin vuoden takaisesta kurssien alamäestäkin. Tilastokeskuksen mukaan sijoitusaikomukset ovat yleistyneet Suomessa, mutta sijoittajat ovat yhä pieni ryhmä hyväosaisia. Olisi kuitenkin liian helppo sanoa, että teekkarit ovat ökyjä juppeja, joista on hyvää vauhtia tulossa riistoporvareita. Janne Tanskanen on ainakin tyystin kyllästynyt stereotypioihin.

”Ihmisillä on usein käsitys, että sijoittajat ovat itsekkäitä ja rahanahneita roistoja”, Janne tuskittelee. ”Koko systeemi on luotu, jotta yritykset saisivat toiminnalleen rahaa, ja ihmiset sijoittavat vapaaehtoisesti. Keneltäkään ei viedä pois.”

”Tyypillistä sijoittajaa ei ookaan. Oma äitinikin yllätti, kun hän alkoi lainata kirjastosta sijoitusaiheisia kirjoja”, vahvistaa Ulla Seppänen.

Vaikka tyypillisen sijoittajan profiilia voi olla mahdoton tarkkaan määritellä, vaikuttaa kyselyn perusteella siltä, että teekkarit ovat kärkkäämpiä sijoittamaan kuin suomalaisnuoret keskimäärin. Muihin pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoihin verrattaessa on tyydyttävä summittaiseen tuntumaan, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston ja Helsingin kauppakorkeakoulun opiskelijoiden sijoituksia ei ole tutkittu. Ei silti liene uhkarohkeaa olettaa, että teekkarien rinnalle sijoittamismyönteisyydessä ja -aktiivisuudessa yltävät alansa puolesta pikemminkin kylterit kuin yliopisto-opiskelijat.

Yritysmaailma tulee keskivertoteekkarille tutuksi kautta opiskeluajan. Killoilla on läheiset suhteet yritysmaailmaan ja omiin alumneihinsa, ja tutut yritykset juottavat ja saunottavat opiskelijoita mielellään. Teekkarin kesätyöt löytyvät usein omalta alalta, ja työnantaja on yleensä yksityiseltä sektorilta. Sijoitusmaailman käsitteet saattavat aueta helpoiten matemaattisesti suuntautuneelle nuorelle, ja tieto löytyy rutiinilla kotikoneelta Internetistä. Lisäksi esimerkiksi tuotantotalouden osastolla myös opiskellaan taloustiedettä.

Palkka poikimaan

Osakkeet ja rahasto-osuudet maksavat rahaa, ja sitähän opiskelijalla tunnetusti ei liikaa ole. TKY:n edunvalvontakyselyn mukaan 63 % teekkareista kävi viime lukuvuonna töissä, ja yleisin syy työssäkäynnille oli toimeentulon turvaaminen. Mistä teekkarit sitten löytävät löysää rahaa sijoitustoimintaansa?

Valtiovallan ponnisteluista huolimatta korkeakoululaitokseen valikoituu yhä suhteellisesti enemmän ylempien sosioekonomisten kerrostumien jälkikasvua. Siis niitä hyväosaisia. Arvopapereita omistavista teekkareistakin vajaa kolmannes on TKY:n kyselyn mukaan saanut ainakin osan arvopapereistaan perintönä tai lahjaksi.

Lähes 70 prosenttia on kuitenkin ostanut osan tai kaikki arvopaperinsa itse, joten selitys kultaisesta syntymälusikasta ei tunnu pätevältä. Näppituntumalta vaikuttaisikin, että oman alan kesä- ja sivutyöt ovat sen verran hyväpalkkaisia, että rahaa saattaa onnekkaalle jäädä ylikin.

Rahat ilmeisesti myös poikivat, sillä yli puolet arvopapereita omistavista teekkareista kertoo voittaneensa ainakin jonkin verran. Opintotuen saaja ei kuitenkaan pääse sijoituksillaan rikastumaan, ainakaan mikäli verottaja saa asiasta päättää. Kun tuloverotuksessa luovutusvoitoista maksetaan veroa ja -tappiot saa vähentää, opintotuessa vain voitot huomioidaan.

Unelmana oma asunto

Sijoittamiseen voi suhtautua monin tavoin. Monelle sijoittaminen rahastoon tai osakkeisiin on tapa saada tarvittavat varat esimerkiksi omaan asuntoon tai matkustamiseen.

”Sitten kun ostan asunnon, käytän siihen ja tulevaisuudessa omaan perheeseen. Autoa olen myös harkinnut”, kertoo Katariina Saloheimo. Ulla Seppäsellä on kauneusleikkaustili, johon kertyvillä rahoilla hän aikoo siloituttaa kasvonsa siinä iässä ”kun rypyt eivät enää kaunista”.

Rahastosijoittaminen tai perityt osakkeet eivät välttämättä tunnu ”sijoittamiselta” vaan esimerkiksi säästämiseltä.

”Mulla on aina joku kohde, johon säästän. Suomalaisella palkkatasolla ei pärjää pelkällä palkalla”, Ulla Seppänen kiteyttää. TKY:n kyselyssä sijoittaminen ymmärrettiinkin monilla tavoilla, mikä osittain vaikeuttaa tulosten tulkintaa.

Toisaalta rahamaailman ulkopuolelle ulotettuna sijoittaminen voi tarkoittaa myös sijoittamista elämään tai itseensä vaikkapa opiskelemalla. Rinnastus on osuva, vaikka kaikkia ei ehkä miellytä sen välineellinen sivumaku.

Eettinen sijoittaminen

On tietenkin teekkareita, jotka eivät halua sijoittaa arvopapereihin, vaikka rahaa olisi.

”En usko, että sijoittaisin, vaikka olisi tosi paljon rahaa. Tulee semmonen olo, että toimisin vain rahan takia, kun elämässä on paljon muutakin kuin raha”, pohtii AS:läinen Lauri Kovanen. Lapsuudenkodin arvot olivat humanistiset ja vasemmistolaiset, eikä esimerkiksi urasuuntautuminen ollut niin kovassa huudossa kuin otaniemeläisessä tiedeyhteisössä keskimäärin.

Itse kullekin lienee terveellistä pohtia myös maailmanlaajuisen talousjärjestelmän nurjia puolia.

”Ylikansalliset yritykset ja liikepankit kontrolloivat globaalia taloutta. Niitä kiinnostaa vain osakkeenomistajien etu esimerkiksi sosiaalisten ja ekologisten tekijöiden kustannuksella”, muistuttaa Suomen Attacin työryhmän jäsen Mikael Böök. Kansainvälinen kansalaisjärjestö Attac vastustaa maailmanlaajuisen talousjärjestelmän epädemokraattisia ja eriarvoistavia vaikutuksia.

”On huolestuttavaa, että ilmiö on leviämässä yhä uusille alueille, joiden pitäisi olla julkisia ja siten demokraattiselle päätöksenteolle alistettuja. Hyvä esimerkki ovat yksityiset eläkevakuutusyhtiöt.”

Piensijoittajia Böök ei halua syyllistää, mutta muistuttaa, että ns. eettinen sijoittaminen on mahdollista.

”Pitää tietää, mihin sijoittaa. Jos ei tiedä, voi sijoituksellaan tukea vahingossa esimerkiksi kansainvälistä asekauppaa.”

Lähteet

Kangassalo Pertti 2001: Sijoittaminen edelleen pienen piirin puuhaa.

Tietoaika 3/2001, Tilastokeskus, Helsinki.

Möttölä Matias 2002: Pankkitalletus nuorten yleisin tapa säästää. Helsingin Sanomat 4.8.2002, s. E4.

Nuorisotutkimus 2002, Suomen Pankkiyhdistys. http://www.pankkiyhdistys.fi/sisalto/upload/pdf/nuorisot_2002.pdf

TKY:n edunvalvontakysely 2002. Lisätietoja [email protected].

TKY:n tiedotuksen kysely arvopapereista ja sijoittamisesta, elokuu 2002. Lisätietoja [email protected].




	Otaniemi Online Minna Ahola [email protected] Teekkarit hakkaavat ikätoverinsa sijoitusaktiivisuudessa. Toimittaja sukelsi rahastojen ja osakkeiden maailmaan ja löysi muun muassa ensiasunnosta unelmoivan puuteekkarin ja kauneusleikkaukseen säästävän maisema-arkkitehtiopiskelijan. "Kiinnostaa kuin kilo sipulia”, puuskahtaa parikymppinen Lauri Kovanen. Sijoittaminen nimittäin. AS:läinen Lauri edustaa kuitenkin vähemmistöä: TKY:n tiedotuksen tekemän kyselyn mukaan lähes puolet Teknillisen korkeakoulun opiskelijoista omistaa arvopapereita. Osakkeita on kolmanneksella opiskelijoista, rahasto-osuuksia 21 prosentilla. Moni omistaa molempia. Vain 14 prosenttia ilmoittaa suhtautuvansa sijoittamiseen kielteisesti. Otaniemen arvopaperiomistajien osuus on suuri, sillä Suomen Pankkiyhdistyksen toukokuussa julkaiseman kyselyn mukaan kaikista 15–28-vuotiaista suomalaisista 7 prosenttia omistaa osakkeita ja 5 prosenttia sijoitusrahasto-osuuksia. Myös Tilastokeskus on tutkinut nuorten rahankäyttöä, tosin ikähaarukka on laajempi. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan yksinasuvista 15–34-vuotiaista 8 prosentilla on osakkeita. Tässä tutkimuksessa suositummaksi sijoitusmuodoksi kohoavat rahasto-osuudet, joita on 14 prosentilla ikäluokasta. Sijoittaminen on pop Puunjalostustekniikkaa opiskelevalle Katariina Saloheimolle on luonnollista, että hän sijoittaa rahansa osakkeisiin ja rahastoon. Vaikka lähes kolmannes TKK:n opiskelijoista ilmoittaa joskus tallettaneensa rahaa määräaikaistilille, Katariina ei pidä sitä kannattavana. ”Määräaikaistileillä on ymmärtääkseni monta vuotta ollut hirveän huonot korot.” Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Katariina alkoi miettiä, mihin sijoittaisi vuosien huolellisen tilinpidon seurauksena kertyneet säästöt. ”Menin pankkiin kysymään määräaikaistileistä, ja he suosittelivat rahastoa. Myös siskon silloinen poikaystävä neuvoi siihen suuntaan, hän oli alalla töissä. Mulla on nyt rahat yhdessä korkorahastossa. Se on riskitön, joten mun ei tarvitse miettiä. Lisäksi mulla on pankin osakkeita.” TKY:n sijoituskysely tehtiin elokuun lopussa 209 opiskelijalle, jotka asioivat teekkaripalvelussa. Kyseessä ei ole kattava otos, sillä kyselyyn valikoitunut joukko saattoi olla vinoutunut. Suuntaa kysely sitä vastoin antaa ja mielenkiintoista sittenkin. Tyypillinen vastaaja oli 21- tai 22-vuotias miesteekkari, joka ei omista arvopapereita, mutta voisi haluta sijoittaa, jos hänellä olisi varaa. Kaiken kaikkiaan 41 prosenttia teekkareista voisi haluta sijoittaa arvopapereihin, jos rahaa olisi käytössä enemmän. 13 prosenttia vastaajista ilmoittaa sijoittamisen olevan heille normaali tapa käyttää rahojaan, ja 19 prosenttia kertoo sijoittavansa joskus, jos on ylimääräistä rahaa. Kuudennen vuoden maisema-arkkitehtiopiskelija Ulla Seppäsellä on rahasto-osuuksiin sijoitettuna noin 20 000 euroa. Osakkeita hän ei ole vielä hankkinut, sillä aikaa kurssien seuraamiseen menisi paljon enemmän kuin rahastosijoittajana. ”Tällä hetkellä vasta kartoitan omaisuuttani; myöhemmin voisin ottaa riskejäkin. Ilman muuta sitten ostaisin ja myisin suhdanteiden mukaan, eihän siinä muuten olisi järkeäkään”, toteaa Ulla ponnekkaasti. Vain kaksi prosenttia TKY:n kyselyyn vastanneista tunnustautui varsinaisiksi pörssihaiksi. Tuotantotaloutta opiskeleva kolmekymppinen Janne Tanskanen on yksi harvoista, mutta sitäkin syvällisemmin asiaan perehtynyt: hän on helmikuusta lähtien sijoittanut ammattimaisesti. ”Olen lainannut tutuilta ja sukulaisilta rahaa, jonka sijoitan, ja tarjoan heille kiinteän koron. Toimin siis tavallaan niin kuin sijoitusyhtiö”, Janne selittää. Öky vai kyky? Teekkareiden sijoitushalukkuus on kova, huolimatta parin vuoden takaisesta kurssien alamäestäkin. Tilastokeskuksen mukaan sijoitusaikomukset ovat yleistyneet Suomessa, mutta sijoittajat ovat yhä pieni ryhmä hyväosaisia. Olisi kuitenkin liian helppo sanoa, että teekkarit ovat ökyjä juppeja, joista on hyvää vauhtia tulossa riistoporvareita. Janne Tanskanen on ainakin tyystin kyllästynyt stereotypioihin. ”Ihmisillä on usein käsitys, että sijoittajat ovat itsekkäitä ja rahanahneita roistoja”, Janne tuskittelee. ”Koko systeemi on luotu, jotta yritykset saisivat toiminnalleen rahaa, ja ihmiset sijoittavat vapaaehtoisesti. Keneltäkään ei viedä pois.” ”Tyypillistä sijoittajaa ei ookaan. Oma äitinikin yllätti, kun hän alkoi lainata kirjastosta sijoitusaiheisia kirjoja”, vahvistaa Ulla Seppänen. Vaikka tyypillisen sijoittajan profiilia voi olla mahdoton tarkkaan määritellä, vaikuttaa kyselyn perusteella siltä, että teekkarit ovat kärkkäämpiä sijoittamaan kuin suomalaisnuoret keskimäärin. Muihin pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoihin verrattaessa on tyydyttävä summittaiseen tuntumaan, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston ja Helsingin kauppakorkeakoulun opiskelijoiden sijoituksia ei ole tutkittu. Ei silti liene uhkarohkeaa olettaa, että teekkarien rinnalle sijoittamismyönteisyydessä ja -aktiivisuudessa yltävät alansa puolesta pikemminkin kylterit kuin yliopisto-opiskelijat. Yritysmaailma tulee keskivertoteekkarille tutuksi kautta opiskeluajan. Killoilla on läheiset suhteet yritysmaailmaan ja omiin alumneihinsa, ja tutut yritykset juottavat ja saunottavat opiskelijoita mielellään. Teekkarin kesätyöt löytyvät usein omalta alalta, ja työnantaja on yleensä yksityiseltä sektorilta. Sijoitusmaailman käsitteet saattavat aueta helpoiten matemaattisesti suuntautuneelle nuorelle, ja tieto löytyy rutiinilla kotikoneelta Internetistä. Lisäksi esimerkiksi tuotantotalouden osastolla myös opiskellaan taloustiedettä. Palkka poikimaan Osakkeet ja rahasto-osuudet maksavat rahaa, ja sitähän opiskelijalla tunnetusti ei liikaa ole. TKY:n edunvalvontakyselyn mukaan 63 % teekkareista kävi viime lukuvuonna töissä, ja yleisin syy työssäkäynnille oli toimeentulon turvaaminen. Mistä teekkarit sitten löytävät löysää rahaa sijoitustoimintaansa? Valtiovallan ponnisteluista huolimatta korkeakoululaitokseen valikoituu yhä suhteellisesti enemmän ylempien sosioekonomisten kerrostumien jälkikasvua. Siis niitä hyväosaisia. Arvopapereita omistavista teekkareistakin vajaa kolmannes on TKY:n kyselyn mukaan saanut ainakin osan arvopapereistaan perintönä tai lahjaksi. Lähes 70 prosenttia on kuitenkin ostanut osan tai kaikki arvopaperinsa itse, joten selitys kultaisesta syntymälusikasta ei tunnu pätevältä. Näppituntumalta vaikuttaisikin, että oman alan kesä- ja sivutyöt ovat sen verran hyväpalkkaisia, että rahaa saattaa onnekkaalle jäädä ylikin. Rahat ilmeisesti myös poikivat, sillä yli puolet arvopapereita omistavista teekkareista kertoo voittaneensa ainakin jonkin verran. Opintotuen saaja ei kuitenkaan pääse sijoituksillaan rikastumaan, ainakaan mikäli verottaja saa asiasta päättää. Kun tuloverotuksessa luovutusvoitoista maksetaan veroa ja -tappiot saa vähentää, opintotuessa vain voitot huomioidaan. Unelmana oma asunto Sijoittamiseen voi suhtautua monin tavoin. Monelle sijoittaminen rahastoon tai osakkeisiin on tapa saada tarvittavat varat esimerkiksi omaan asuntoon tai matkustamiseen. ”Sitten kun ostan asunnon, käytän siihen ja tulevaisuudessa omaan perheeseen. Autoa olen myös harkinnut”, kertoo Katariina Saloheimo. Ulla Seppäsellä on kauneusleikkaustili, johon kertyvillä rahoilla hän aikoo siloituttaa kasvonsa siinä iässä ”kun rypyt eivät enää kaunista”. Rahastosijoittaminen tai perityt osakkeet eivät välttämättä tunnu ”sijoittamiselta” vaan esimerkiksi säästämiseltä. ”Mulla on aina joku kohde, johon säästän. Suomalaisella palkkatasolla ei pärjää pelkällä palkalla”, Ulla Seppänen kiteyttää. TKY:n kyselyssä sijoittaminen ymmärrettiinkin monilla tavoilla, mikä osittain vaikeuttaa tulosten tulkintaa. Toisaalta rahamaailman ulkopuolelle ulotettuna sijoittaminen voi tarkoittaa myös sijoittamista elämään tai itseensä vaikkapa opiskelemalla. Rinnastus on osuva, vaikka kaikkia ei ehkä miellytä sen välineellinen sivumaku. Eettinen sijoittaminen On tietenkin teekkareita, jotka eivät halua sijoittaa arvopapereihin, vaikka rahaa olisi. ”En usko, että sijoittaisin, vaikka olisi tosi paljon rahaa. Tulee semmonen olo, että toimisin vain rahan takia, kun elämässä on paljon muutakin kuin raha”, pohtii AS:läinen Lauri Kovanen. Lapsuudenkodin arvot olivat humanistiset ja vasemmistolaiset, eikä esimerkiksi urasuuntautuminen ollut niin kovassa huudossa kuin otaniemeläisessä tiedeyhteisössä keskimäärin. Itse kullekin lienee terveellistä pohtia myös maailmanlaajuisen talousjärjestelmän nurjia puolia. ”Ylikansalliset yritykset ja liikepankit kontrolloivat globaalia taloutta. Niitä kiinnostaa vain osakkeenomistajien etu esimerkiksi sosiaalisten ja ekologisten tekijöiden kustannuksella”, muistuttaa Suomen Attacin työryhmän jäsen Mikael Böök. Kansainvälinen kansalaisjärjestö Attac vastustaa maailmanlaajuisen talousjärjestelmän epädemokraattisia ja eriarvoistavia vaikutuksia. ”On huolestuttavaa, että ilmiö on leviämässä yhä uusille alueille, joiden pitäisi olla julkisia ja siten demokraattiselle päätöksenteolle alistettuja. Hyvä esimerkki ovat yksityiset eläkevakuutusyhtiöt.” Piensijoittajia Böök ei halua syyllistää, mutta muistuttaa, että ns. eettinen sijoittaminen on mahdollista. ”Pitää tietää, mihin sijoittaa. Jos ei tiedä, voi sijoituksellaan tukea vahingossa esimerkiksi kansainvälistä asekauppaa.” Lähteet Kangassalo Pertti 2001: Sijoittaminen edelleen pienen piirin puuhaa. Tietoaika 3/2001, Tilastokeskus, Helsinki. Möttölä Matias 2002: Pankkitalletus nuorten yleisin tapa säästää. Helsingin Sanomat 4.8.2002, s. E4. Nuorisotutkimus 2002, Suomen Pankkiyhdistys. http://www.pankkiyhdistys.fi/sisalto/upload/pdf/nuorisot_2002.pdf TKY:n edunvalvontakysely 2002. Lisätietoja [email protected]. TKY:n tiedotuksen kysely arvopapereista ja sijoittamisesta, elokuu 2002. Lisätietoja [email protected].