Teekkarilakin historia johtaa pitkälle akateemiseen perinteeseen. Anglosaksisissa maissa oli jo satoja vuosia käytetty yliopiston opettajien ja ylioppilaiden univormuja, kun ne tulivat Suomeen 1810-luvulla. Ylioppilaat eivät hyväksyneet tuolloin viritettyä ajatusta, että heidät alistettaisiin poliisin kontrolliin kuin mitkä hyvänsä kaupunkilaiset. Ylioppilaiden vaatimus akateemisen tuomiovallan piiriin jäämisestä toteutui. Samalla he saivat tuntomerkikseen oman univormun, josta on nykyään käytössä enää lakki.

Aluksi suomalainen ylioppilaslakki oli musta, mutta Uppsalasta saadun mallin mukaan muutamat ylioppilaat päättivät vuonna 1865 tilata hatuntekijätär Maria Grapelta valkoiset ylioppilaslakit. Valkolakki vakiintui yleiseksi ylioppilaspäähineeksi varsinaisesti vuoden 1875 suuren pohjoismaisen ylioppilaskokouksen valmistelujen yhteydessä.

Polyteknillisen Opiston opiskelijat olivat alkaneet käyttää niin sanottua kuntalakkia jo vuonna 1874, jolloin se oli ylioppilaslakin kaltainen musta lakki, jonka eteen oli kiinnitetty hopeinen hammasratas. Jo tuolloin puhuttiin tupsun kiinnittämisestä lakkiin teekkarien tunnukseksi, mutta tupsua pidettiin hankalana eikä ehdotus saanut kannatusta.

Tupsun käyttöönottoa ehdotettiin harva se kevät, mutta siihen myönnyttiin vasta vuonna 1884. Myös muita muutoksia ja parannuksia ehdotettiin jatkuvasti, kuten erillisiä kesä- ja talvilakkeja.

Kun teekkarit siirtyivät nykyisen lakkinsa käyttöön huhtikuussa 1893, he ottivat pohjaksi ylioppilaiden valkolakin, mutta jättivät siihen oman vanhan lakkinsa tupsun ja tekivät siitä kuusikulmaisen. Ylioppilastutkinnon suorittaminen ei vielä tuolloin ollut Polyteknillisen opiston pääsyvaatimuksena. Opiston opiskelijat tunnustettiin kuitenkin yliopiston ylioppilaiden veroisiksi, sillä suurin osa heistä oli ylioppilaita.

Teekkarit ottivat lakkiinsa punaisen vuorin ”tekniikan radikaalisen maailmankatsomuksen innoittamina”. Tekniikka oli uutta ja edistyksellistä ja merkitsi silloisissa oloissa auktoriteettien vastaista radikalismia. Teollisuuden maailma oli periaatteessa eri kannalla kuin valtion, kirkon, sääty-yhteiskunnan ja klassisen sivistyksen maailma.

1920-luvun lopulla vakiintui tapa antaa lakki fukseille juhlallisessa seremoniassa vapunpäivän aamuna. ”Ensimmäistä vappuaan vastaanottava ei vielä ole osoittautunut kelvolliseksi kantamaan tupsulakkia, koska hän akateemisesta vapaudesta nauttivana ei useinkaan kokemattomana pysty hillitsemään nuoruuden päähänpistojaan”, Paavo Koponen kirjoittaa 75 vuotta teekkarielämää -kirjassaan. Lakkien jako siirrettin vappuaattoon fuksien pyynnöstä sotien jälkeen.

Lähteet:
Jari Hanski: Polin suojiin me saavumme taas. Teknillisen korkeakoulu ylioppilaskunta 125 vuotta. Gummerus 1997.
Paavo Koponen: 75 vuotta teekkarielämää. Otava 1947.
Matti Klinge ja Laura Kolbe: Suomen ylioppilas. Otava 1991.