Tekniikan miehisyys näkyy alan perinteisissä ammattinimissä, jotka ovat löytäneet tiensä myös karttaan.



Luolamiehentie, Sähkömiehentie, Puumiehenkuja, Konemiehentie, Vuorimiehentie, Kivimiehentie, Miestentie – tässä muutamia esimerkkejä Otaniemen kadunnimistä.

Viime kesänä eri lehdissä vellonut kadunnimikeskustelu saattaa koko Otaniemen uuteen valoon.

Toisaalta alueen kadunnimet kertovat perinteistä ja siitä ajasta, jolloin ne syntyivät. Otaniemen kadut on nimetty pääosin 1960–70-luvuilla. Toisaalta taas kieli on ehtinyt muuttua, ja kadunnimistöä­kin olisi ehkä aiheellista tarkistaa. Nykyisessä kielenkäytössä suositaan sukupuolettomia ammattinimiä, kuten juristi, journalisti ja timpuri – lakimiehen, lehtimiehen ja kirvesmiehen sijaan.

TKY:n 125-vuotishistoriikissa arvellaan, että nainen on ollut teekkariyhteisölle ongelma, kuten muillakin miesvaltaisilla aloilla. Tämä ei ole liittynyt ainoastaan naisten vähäiseen määrään, vaan myös siihen, että tekniikka mielletään miehiseksi elämänalueeksi.

Tutkija Emilia Palonen kirjoitti Helsingin Sanomissa 30. heinäkuuta, että Suomessa kadunnimet kuvitellaan vain sanoiksi ja osoitteiksi. Todellisuudessa ne ovat paljon muutakin, sillä nimet on aina valittu lukemattomista vaihtoehdoista. Katujen nimet kertovat antajansa arvoista ja muokkaavat ajatusmaailmaamme. Siksi neutraalitkin nimet ovat poliittisia.

Esimerkiksi Unkarissa patsaat ja kadunnimet vaihdetaan aina, kun poliittinen järjestelmä saa uuden käänteen. Suomessa kadunnimiin ei juuri kosketa. Tämän vahvistaa nimistöntutkija Sami Suviranta Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksesta:

”Vakiintuneiden nimien suhteen on aina syytä olla varovainen. Ilman erityisen painavia syitä ei kannata lähteä muuttelemaan Otaniemenkään nimistöä, joka on jo monen teekkaripolven muistissa. Kadunnimistä käydään paljon keskustelua aina, kun asemakaava tulee esille. Siinä vaiheessa nimiä voidaan vielä korjailla, mutta valmiin kaavan pienikin muutos on noin vuoden mittainen prosessi.”

Suviranta ei pidä miespainotteista nimistöä ongelmana, vaan korostaa nimien syntyneen ajan hengessä ja teekkariperinteitä vaalien. Esimerkiksi Jämeräntaival on lainannut nimensä Jämeräpartaiselta Insinööriltä. Suvirannan mukaan pientä vanhahtavuutta voi katsoa läpi sormien ja sitä voi jopa arvostaa kaupunkiympäristön historiaa ilmentävänä asiana.

”Jos Otaniemessä tulee uusia nimeämistarpeita, tasa-arvo voidaan ottaa paremmin huomioon”, Suviranta lupaa.

Perimmäinen kysymys ei tietenkään koske kadunnimiä, vaan kieltä itseään. On ristiriitaista, että yliopiston käyneitä naisia nimitetään kirkkoherroiksi, virkamiehiksi ja puhemiehiksi.

Toisenlaisiakin näkemyksiä löy­tyy, myös yliopistomaailmasta. Do­sentti ja yliopistonlehtori, FT Lai­la Lehikoinen ei näe mi­tään kum­mallista siinä, että mies-­sanaa käy­tetään ammatti- ja virka­nimikkeissä. Nimikkeet ovat syntyneet, kun tointen haltijat ovat olleet miehiä.

”Minusta Riitta Uosukaisen sopii aivan hyvin olla puhemies!” Lehikoinen työskentelee suomen kielen laitoksessa Helsingin yliopistossa ja on mukana kolmivuotisessa kaupunkinimistöhankkeessa.

”Nimet ovat periaatteessa merkitystä kantamattomia merkkejä”, hän sanoo. ”Koska ihmismielellä on kuitenkin taipumusta liittää kaikkiin merkkeihin merkitystä ja assosiaatioita, ne eivät ole neutraaleja. Merkityksellisyyden myötä nimiin saattaa tulla myös poliittisia latauksia.”

Kadunnimien suunnittelu on vaativaa puuhaa, jossa on otettava huomioon nimen toimiminen osoitteena, hälytys- ja pelastustilanteissa sekä omaleimaista paikallisuutta viestivänä tekijänä. Kun katu nimetään merkkihenkilön mukaan, henkilö on yleensä edesmennyt; elävä ihminen voi vielä mokata.

Otaniemen kadut siis viittovat ihmisiä edelleen miehisin käsin. Am­mattinimistössä diplomi-insi­nöö­ri ja arkkitehti ovat kuitenkin esi­merkillisiä; ne eivät nojaa kumpaankaan sukupuoleen.