Kauppojen ollessa joulun alla täynnä stressaantuneita ihmisiä minä hikoilin kirjastossa yrittäessäni ymmärtää saksankielisen kurssin luentomateriaalia. Luennoista ymmärsin suurinpiirtein puolet, eikä niillä avuin päästä kokeista läpi. Metron rakennukseen erikoistuneen kurssin koe sattui joulua edeltävälle keskiviikolle, koska professori oli lähdössä Bahamalle koko tammikuuksi. Professori muuten osaa sanoa suomeksi rakennusmestari ja muutaman kirosanan. Lopulta koe meni yllättävän hyvin, vaikka olikin uskomattoman puistatteleva kokemus lähinnä vieraan kielen ja vaikean sanaston takia. Mutta professori varmasti ymmärtää Erasmus-opiskelijoita ja päästää minut läpi, ehdin jo nähdä siitä unta. Ei ole yliopiston intressi olla liian tiukka vaihto-opiskelijoita kohtaan ja siten karkoittaa heitä.

Suomessa metron rakentamisesta ei voi lukea samalla tavalla kuin Wienissä, sillä Suomi on kehitysmaa metrojen saralla. Vertailun vuoksi Wienissä on 5 metrolinjaa ja kahta, joista toisen työmaalla kävimme ekskursiolla, pidennetään parasta aikaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomen jäykkä byrokratia hidastaa kehitystä: ihme että Helsingissä on edes yksi metro. Edellisen kerran Helsingissä ollessani julkisuudessa pohdittiin kuumeisesti pikaraitiotie-vaihtoehtoa. Wienissä yksi metro on itseasiassa pikaraitiotie eikä eroa mitenkään huonompana muista linjoista - päin vastoin linjalta on varsin hyvät sightseeing-näkymät kaupunkiin. En pysty ymmärtämään, miksei Otaniemessä ole jo metroa, kymmenien vuosien miettimisen jälkeen? Sanomattakin selvää, että jokaiselle kampukselle Wienissä pääsee metrolla. Kävin tarkastamassa Budapestinkin joululomilla, ja sielläkin on 3 metrolinjaa.

Joulu meni täällä varsin rauhallisissa merkeissä, lähes kaikki vaihto-opiskelijat olivat kodeissaan ja itävaltalaiset ystäväni maalla vanhempiensa luona. Ostimme Euroopan suurimmasta kauppakeskuksesta tyttöystäväni kanssa pienen kinkun ja muita herkkuja pöydän täyteen, mässäilimme itsemme kipeiksi ja katsoimme lopun päivää elokuvia. Paketeista löytyi sukkia ja käsipyyhkeitä, joulurauha oli siis huipussaan. Joulun jälkeen oli hetki aikaa levätä, kunnes ystäväni Suomesta tuli kylään. Tämän jälkeen alkoi rankka museoiden kiertäminen. Ollessamme Wienin kuuluisassa ooperassa katsomassa balettia, halvoilla seisomapaikoilla tietenkin, törmäsin entiseen kämppikseeni Otaniemestä - kyllä maailma on sitten pieni paikka.

Uudeksi vuodeksi osa vaihtareista ehtikin jo takaisin, ja bileet käynnistyivät. Vietimme alkuillan keittelemällä spagettia 7 henkilölle ja mässäilimme. Tämän jälkeen juhlimme vuoden vaihtumista kaverinkaverin tyttöystävän vanhempien luksuskattohuoneistossa Wienin keskustassa. Luksukseksi kutsun sitä, kun vessassa kaikki metallinen on kullattua. Sitä en ymmärrä, mitä hienoa on vessan ikkunassa, josta on paljastavan suora näkymä portaikkoon. Lähtölaskennan jälkeen radiosta raikasi Wiener-valssi, jonka tahtiin tanssimme kattoterassilla. Emännän marjabooli oli mainitsemisen arvoinen, eikä maistunut ollenkaan alkoholille, ja kirjoitinkin ohjeen lukijoita varten ylös. Teekkarit voivat lisäillä kirkasta joukkoon suomalaisen maun mukaan.

Marjabooli itävaltalaiseen tapaan

5 cl Konjakkia (Armagnac)
2 pl Valkoviiniä
1 pl Kuohuviiniä (kuivaa)
500 g Metsämarjoja
loraus Vadelmasiirappia
tai Vadelmalikööriä

Sekoita toinen valkoviini, konjakki, marjat ja anna jäähtyä jääkaapissa 1-2 tuntia. Lisää loppu valkoviini, vadelmasiirappia maun mukaan ja sekoita kevyesti. Ennen tarjoilua lisää varovasti kylmä kuohuviini hiilihappoja kadottamatta - pullon suu kannattaa työntää booliin kaadettaessa. Sekoita varovasti ja tarjoile.

Lue lisää Topiaksen blogista:
http://topsa.avaruus.net/.