Polyteekkari

Olavi Nevanlinna haluaa tehdä Otaniemestä paikan, jossa tiede kukoistaa kulttuurin lomassa. Kampus tarvitsee lisää kohtaamispaikkoja.

Olavi Nevanlinnan mielestä yliopistokampuksen kehittäminen on koko yhteisön vastuulla. ”Jokainen voi esimerkiksi totutella lukemaan ’naapurin’ toimittamaa aviisia”, toteaa vararehtori salamyhkäisesti.

”Tutkimuksen tekemisen ja opetuksen tarjoamisen lisäksi yliopiston tehtävä on kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa”, väittää TKK:n vararehtori Olavi Nevanlinna.

Otaniemessä osataan kyllä tehdä tiedettä ja viettää opiskelijaelämää. Nevanlinnan mukaan kampuksella pitäisi kuitenkin olla myös mahdollisuus kohdata arjen keskellä eettisiä ongelmia. Otaniemestä puuttuu selkeä tila, jossa voitaisiin järjestää esimerkiksi ajankohtaisia näyttelyitä.

”Tällainen kulttuurikeskus toimisi opiskelijoiden ja henkilökunnan kohtaamispaikkana”, Nevanlinna sanoo. Tapiolan kulttuuririennot ovat liian kaukana, paikan pitäisi olla keskellä kampusta. ”Dipoli ylioppilaskuntatalona oli joskus tällainen paikka”, Nevanlinna muistelee.

Asiakkaasta yhteisön jäseneksi

Nykyään opiskelija on yliopistossa monessa suhteessa asiakas: hänelle järjestetään opintoneuvontaa, tutorointia ja erilaisia tukipalveluita. Nevanlinnan mielestä näissä ei ole mitään pahaa, mutta esimerkiksi omien työskentely- ja oleilutilojen puuttuminen vähentää yhteisöön kuulumisen tunnetta. Toimiva kohtaamispaikka voisi korjata tilanteen.

Otaniemen yhteisön voisi Nevanlinnan mukaan koota myös lehti, jonka niin yliopiston opiskelijat kuin henkilökuntakin ottaisivat omakseen. Nevanlinnan mielestä yhteinen keskustelufoorumi puuttuu tällä hetkellä.

”Tällaista lehteä ei kukaan voi valmiiksi rakentaa, sen on synnyttävä itsestään”, Nevanlinna sanoo.

Vararehtori muistaa omilta opiskeluajoiltaan Contactor-nimisen lehden, jota teekkarit ja kylterit julkaisivat yhdessä. Sen sivuilla käytiin keskustelua professoreiden ja opiskelijoiden välillä.

Valovoimaisen kampuksen jäljillä

Nevanlinna kirjoitti vajaa vuosi sitten Kohti valovoimaista kampusta -nimisen muistion, jossa hän visioi Otaniemen tulevaisuutta ja listasi käytännöllisiä tavoitteita.

Ensimmäinen askel kohti entistä valovoimaisempaa kampusta on avoin keskustelu. ”Näitä asioita pohtimaan on perustettu myös työryhmä”, Nevanlinna kertoo.

Työryhmä edustaa koko Otaniemen yhteisöä: siihen kuuluu teekkareita ja TKK:n henkilökuntaa.




	Otaniemi kaipaa keskustelua Santtu Kallionpää [email protected] Olavi Nevanlinna haluaa tehdä Otaniemestä paikan, jossa tiede kukoistaa kulttuurin lomassa. Kampus tarvitsee lisää kohtaamispaikkoja. Olavi Nevanlinnan mielestä yliopistokampuksen kehittäminen on koko yhteisön vastuulla. ”Jokainen voi esimerkiksi totutella lukemaan ’naapurin’ toimittamaa aviisia”, toteaa vararehtori salamyhkäisesti. ”Tutkimuksen tekemisen ja opetuksen tarjoamisen lisäksi yliopiston tehtävä on kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa”, väittää TKK:n vararehtori Olavi Nevanlinna. Otaniemessä osataan kyllä tehdä tiedettä ja viettää opiskelijaelämää. Nevanlinnan mukaan kampuksella pitäisi kuitenkin olla myös mahdollisuus kohdata arjen keskellä eettisiä ongelmia. Otaniemestä puuttuu selkeä tila, jossa voitaisiin järjestää esimerkiksi ajankohtaisia näyttelyitä. ”Tällainen kulttuurikeskus toimisi opiskelijoiden ja henkilökunnan kohtaamispaikkana”, Nevanlinna sanoo. Tapiolan kulttuuririennot ovat liian kaukana, paikan pitäisi olla keskellä kampusta. ”Dipoli ylioppilaskuntatalona oli joskus tällainen paikka”, Nevanlinna muistelee. Asiakkaasta yhteisön jäseneksi Nykyään opiskelija on yliopistossa monessa suhteessa asiakas: hänelle järjestetään opintoneuvontaa, tutorointia ja erilaisia tukipalveluita. Nevanlinnan mielestä näissä ei ole mitään pahaa, mutta esimerkiksi omien työskentely- ja oleilutilojen puuttuminen vähentää yhteisöön kuulumisen tunnetta. Toimiva kohtaamispaikka voisi korjata tilanteen. Otaniemen yhteisön voisi Nevanlinnan mukaan koota myös lehti, jonka niin yliopiston opiskelijat kuin henkilökuntakin ottaisivat omakseen. Nevanlinnan mielestä yhteinen keskustelufoorumi puuttuu tällä hetkellä. ”Tällaista lehteä ei kukaan voi valmiiksi rakentaa, sen on synnyttävä itsestään”, Nevanlinna sanoo. Vararehtori muistaa omilta opiskeluajoiltaan Contactor-nimisen lehden, jota teekkarit ja kylterit julkaisivat yhdessä. Sen sivuilla käytiin keskustelua professoreiden ja opiskelijoiden välillä. Valovoimaisen kampuksen jäljillä Nevanlinna kirjoitti vajaa vuosi sitten Kohti valovoimaista kampusta -nimisen muistion, jossa hän visioi Otaniemen tulevaisuutta ja listasi käytännöllisiä tavoitteita. Ensimmäinen askel kohti entistä valovoimaisempaa kampusta on avoin keskustelu. ”Näitä asioita pohtimaan on perustettu myös työryhmä”, Nevanlinna kertoo. Työryhmä edustaa koko Otaniemen yhteisöä: siihen kuuluu teekkareita ja TKK:n henkilökuntaa.