Olen liftannut kuusi kertaa Euroopan halki. Olen myös harhaillut tuhansia kilometrejä peukalo pystyssä Euroopan reunamilla ja vähän niiden ulkopuolellakin, Israelissa, Turkissa, Sudanissa. Silti nykyisin, istuessani lentokoneessa ja tuntiessani syyllisyyttä laiskuudestani, muistelen aina nimenomaan noita rahattomia ja unettomia matkojani läpi Euroopan. En ollut koskaan kovin kiinnostunut maista, joiden halki kuljin, olin aina vain matkalla jonnekin: Israeliin, Istanbuliin, Gibraltarille, Pieksämäelle. Edelleen pidän liftaamista ainoana oikeana matkustusmuotona.

Liftaaminen on hauskaa, helppoa, halpaa, huoletonta ja ainutlaatuisella tavalla todellista. Se ei ole kovin vaarallista (paljon vaarallisempaa on ottaa liftareita kyytiin) tai vaivalloista, ainakaan jos sen osaa. Se voi olla hyvin hidasta mutta myös erittäin nopeaa, raskasta mutta samalla niin vapaata ja surutonta että uransa jo lopettanut liftari saa loppuelämänsä ajan kylmiä väreitä nähdessään tien vieressä täydellisen liftauspaikan. Ennen kaikkea liftaaminen on hyvin irrallista. Sitä tunnetta kaipaan, sitä, että kukaan maailmassa ei tiedä tarkalleen missä minä olen, en edes minä itse.

Ensimmäisen kerran peukalon nostaminen tien vieressä vaatii rohkeutta. Jotkut harjoittelevat ensin lyhyemmillä matkoilla: Helsingistä Turkuun, Turusta Jyväskylään, Jyväskylästä Jäämerelle. Lyhyet matkat sujuvat kuitenkin suhteessa paljon hitaammin eikä liftaamista oikeastaan edes voi harjoitella. Aina tulee uusia tilanteita: ensimmäinen rekka, ensimmäinen Porsche, ensimmäinen hävytön ehdotus, ensimmäinen kolari. Yhtä hyvin voi harjoitella liftaamalla Marokkoon.

Keski-Euroopassa liftari pääsee reippaasti eteenpäin kunhan ei poistu moottoritieltä. Eri asia on, jos varta vasten haluaa ihailla maisemia ja eksyä maalaisteille. Minä olen aina ollut kiinnostuneempi ihmisistä kuin maisemista. Liftatessani olen tavannut elämäni kummallisimmat, hulluimmat, pelottavimmat ja mukavimmat ihmiset ja käynyt heidän kanssaan uskomattoman spontaaneja ja avoimia keskusteluja.

Ärsyynnyn aina, kun joku väittää että haluaisi matkustaa mutta ei voi koska rahat eivät riitä. Itse lähdin ensimmäiselle puolentoista vuoden matkalleni neljänsadan dollarin budjetilla ja luonnollisesti liftaten. Koska liftaaminen kuitenkin tuntuu olevan monelle pelottava ja tuntematon asia, olen laatinut listan, jonka ohjeita noudattaen matkanteko sujuu ensikertalaiseltakin kuin tanssi. Jos se ei suju, tarkista, onko sinulla varmasti oikea sormi pystyssä.


Ohjeita maailmalle:

1. Osta lippu ruotsinlaivalle. Valitan, mutta näin se käy helpoimmin. Toinen vaihtoehto on ostaa matkalippu Tallinnaan, mutta sitä kautta kaikki kestää kauemmin ja pitää osata vaikeita kieliä. Jos matka on pääasia, valitse Tallinna, mutta jos haluat päästä jonnekin, lähde länteen.

2. Ruotsalaiset ovat omituinen kansa: he eivät juuri poimi liftareita. Hanki kyyti jo laivalla, mieluiten rekkakuskilta ja mieluiten suoraan Tanskaan.

3. Keski-Euroopassa rekat ovat ehdottomasti turvallisin ja nopein kyytivaihtoehto. Parhaita liftauspaikkoja ovat suuret rekkojen suosimat huoltoasemat. Hurmaavimpia rekkakuskeja ovat irlantilaiset, kusipäisimpiä (ainakin yksinäisen naisen kannalta) espanjalaiset.

4. Paina autoista mieleen rekisterinumero ja rekoista yhtiö ennen kuin nouset kyytiin. Tai no, yritä edes muistaa auton väri.

5. Älä laita matkatavaroitasi auton tavarasäilöön.

6. Kun saat kyydin, ole mukava. Pidä seuraa, juttele, kysele. Yritä löytää aihe, joka kiinnostaa teitä molempia, tai ainakin kuljettajaasi. Aiheen ei tarvitse olla tylsä, ihmiset kertovat liftarille melkein mitä vain. Kysy asioita, joita et ikinä muulloin uskaltaisi. Miksi vasemmasta kädestäsi puuttuu kolme sormea? Onko sinulla ärrävika myös puhuessasi hollantia? Paljonko saat palkkaa? Peli toimii myös toiseen suuntaan. Kun sinulta kysytään, makaatko koskaan kuskiesi kanssa, vastaa.

7. Voit myös kieltäytyä kyydistä. Jos epäilet kuskin aikeita, jututa häntä vähän pidempään kuin tien vieressä oikeastaan olisi sopivaa. Yksinäisen naisen kannattaa ehkä välttää autoja, joissa on useita miehiä. Hymyile, sano ei kiitos ja kävele pois.

8. Ole ystävällinen poliiseille, tulliviranomaisille ja huorille, sillä heillä on sekä tietoa että valtaa.

9. Kieltäydy jäämästä pois kyydistä huonossa liftauspaikassa. Juuttuminen syrjätielle voi olla paitsi hidaste myös vaarallista. Jos paikka vaikuttaa todella onnettomalta, voit kieltäytyä nousemasta autosta ennen kuin pääset päätielle. Melko usein se toimii.

10. Jos kuljettaja tarjoaa sinulle ruokaa, juomaa, tupakkaa tai rahaa, eikä sinulla ole hyvää syytä kieltäytyä, ota se vastaan ja kiitä. Ihmiset haluavat tuntea itsensä reiluiksi. Suo se heille.

11. Vaikka Portugalissa ja Espanjassa on tungokseen asti suomalaisia rekkoja, älä pyydä heiltä kyytiä Suomeen. Jos haluat välttämättä päästä puhumaan suomea, valehtele, että olet menossa vain seuraavaan kaupunkiin asti.
br> 12. Pitkällä matkalla pahvikyltit ja paksut mustat tussit tulevat silloin tällöin tarpeeseen. Ne kuuluvat liftarin vakiovarustukseen. Mieti, mitä kirjoitat; joskus ilmansuunta riittää.

13. Pieni määrä rahaa tuo turvallisuudentunnetta, vaikka et sitä tarvitsisikaan. Älä huolehdi missä vietät yösi; kun silmäsi eivät enää pysy auki, nukut ihan missä vain.

Varaa Euroopan läpi kulkemiseen noin viikko, jos liftaat yksin. Hyvää matkaa!