Syksyllä 2001 useamman vuoden ilmassa ollut ajatus järkevöittää Teknillisen Korkeakoulun lehdistökenttää yhdistämällä Otahuuto ja Nyytiset sai uutta ilmaa purjeisiinsa. Tavoitteena oli saada aikaan entistä laadukkaampi ylioppilaslehti, joka pureutuisi teekkariyhteisön sisäisiin asioihin sekä päivänpolttaviin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Uuden edelleen riippumattoman julkaisun linjaa ja kirjoituksia tulisi valvomaan Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan tarkoitusta varten perustama toimitusneuvosto.
Joulukuussa 2001 tehtiin viimein selvitysten ja valmistelujen jälkeen pikapäätös yhdistää kyseiset jo puolen vuosisadan ajan ilmestyneet lehdet.
Päätöksen jälkeen oli edessä nimen valitseminen uudelle uljaalle julkaisulle. Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunta antoi joulukuun puolivälissä jäsenistölleen mahdollisuuden vaikuttaa tulevan lehden nimeen ja julisti nimikilpailun.
Enemmän ja vähemmän tasokkaita ehdotuksia lehden tulevasta nimestä tuli yhteensä 91 kappaletta. Näiden joukosta oli TKY:n hallituksella vaikea tehtävä valita yksi mahdollisimman hyvin ylioppilaskuntaa, sen jäseniä ja toimintaa, sekä itse lehteä kuvaava nimi. Kun jo jokaisella nimen ehdottajalla, saati sitten kaikilla muilla reilulla 10 000:lla ylioppilaskunnan jäsenellä oli oma henkilökohtainen näkemyksensä asiasta, oli tehtävä ymmärrettävästi äärimmäisen haastava.
Sekä Otahuudon, Nyytisten, näiden kahden nimen yhdistelmien että täysin uusien ehdotusten nimiä voitaisiin perustella useista eri näkökulmista. Koska lehdellä kuitenkin voi olla ainoastaan yksi nimi, oli hallituksen tehtävä valinta. Koska yhdistettiin kaksi vanhaa lehteä täysin uudeksi aviisiksi, oli perusteltua, ettei uuden lehden nimeksi tulisi 'painolastiksi' kummankaan vanhan lehden nimeä.
Nimikilpailun voittajaksi valittiin lopulta Kaarlo Väisäsen ehdotus Polyteekkari. Ylioppilaskunta piti voittanutta ehdotusta sekä teekkariperinteitä kunnioittavana että osuvasti juuri Otaniemen teekkareita kuvastavana. Nimen teekkari-osalla on jo pitkät perinteet Teknillisen Korkeakoulun julkaisutoiminnassa: 1930-luvulla perustettiin Teekkari-niminen lehti vastapainoksi Ylioppilaslehdelle ja Studentbladetille. nimen poly-etuliite puolestaan erottaa Otaniemen teekkarit Suomen muista teekkareista viittaamalla 'Poliin' eli Teknilliseen Korkeakouluun.
Lehdestä tulet löytämään edelleen niin perusviihdyttäviä ja hauskoja juttuja kuin vakavampaa journalismiakin, TKY:n tiedotuksia ja kiltojen tapahtumat sekä ne kaikkien haluamat pirun ruokalistat. Toisin sanoen lehdessä luulisi edelleen olevan kaikille jotain, niin kuin niissä edellisissäkin pölyisissä paperinipuissa. Siis loppu hyvin ja Otaniemessä kaikilla hyvä tahto ja iloinen mieli? Ei aivan.
Polyteekkari, ah ja oh, miten inspiroiva nimi! Pitelemäsi aviisin nimi on herättänyt jo ensimmäisestä julkistamisesta asti erittäin voimakkaita mielipiteitä. Keskustelun ja suurien tunteiden syntymisen ei pitäisi koskaan olla pahasta yleiselle ilmapiirille ja niiden synnyttämiseen pitäisikin lähes aina pyrkiä, joko nerokkailla peliliikkeillä taikka ronskilla provosoinnilla. Tässä tapauksessa lehden kannalta ikävää on se, että lähes kaikki käyty keskustelu on keskittynyt haukkumaan ja totaalisesti vihaamaan sen nimeä. Kysyttäessä kehtaa aniharva myöntää seisovansa nykyisen nimen takana täysin rinnoin ja kirkkain mielin. Vielä harvempi julistaa nimen auvoisuutta ja sen mukavan svengaavaa sointia julkisesti. Eikä ihme.
Polyteekkari, oi ja voi, mikä ihastuttava ja menevä nimi! Se kyllä kuvastaa ja kunnioittaa teekkariperinteitä erittäin hyvin, ainakin jos ajattelemme niiden jo kuuluvan hamaan historiaan. Menneiden lehtien nimissä vilahdellutta nokkeluutta ja oivaltavuutta on uudesta nimestä turha etsiä edes suurennuslasin kanssa. Ei vaikka käyttämäsi olisi parempi kuin se Tiimarista kympillä ostettu. Puhuttaessa Polyteekkarista alkaa yhdellä jos toisella vilkkumaan mielessä epileptisesti mustavalkoiset valokuvat, Vanha Poli, frakkeihin pukeutuneet antiikkiteekkarit sekä Polyteekkarimuseo. Jo nimi antaa helposti kuvan viimeisen päälle asiapitoisesta ja jäykästä lehdestä. Persoonallisuuden puute suorastaan paistaa siitä, kuten myös humoristisuuden puute. Kaikkihan tietävät kuinka suuri kysyntä tekniikan tulevaisuuden toivoilla on kyseisenlaiselle lehdille. Eri hienoa.
Polyteekkari, aijjaijaa, miten repäisevän dynaaminen nimi! Nuorempien opiskelijoiden keskuudesta on melko turha etsiä nimeen samaistuvia tai sen omakseen tuntevia ihmisiä. Herääkin kysymys kenelle lehti on oikein loppujen lopuksi suunnattu. Vanhemmille, jo opintonsa päättäneille ja työelämään adaptoituneille teekkareille? Tai ehkä tarkoituksena oli luoda snobistisen ja arvokkaan kuuloinen läpyskä, jota olisi mukava esitellä toisten koulujen ylioppilaskunnille ja hallituksille? Oli miten oli, on kuitenkin hassua, vaan ei hauskaa, että näinä aikoina jolloin jokainen asia pitäisi pystyä 'myymään' kohdeyleisölleen, päädytään nimeen, joka ei sitä missään tapauksessa tee. Tosin juuri vanhojen teekkareiden keskuudessa nimeen suhtauduttiin pääpiirteittäin jo huomattavasti myönteisemmin kuin nuorten, sillä tuohan lehti mieleen hyvät, vanhat ajat. Ikävää lehdelle, että tästäkin joukosta noin puolet koki nimen aikansa eläneeksi. Oikein raflaavaa.
Polyteekkari, hopsansaa, kuinka monitahoinen nimi! Nerokas vivahde saadaan nimestä irti kun aletaan pohtimaan sen Poly-osaa. Totta, se viittaa vallan mainiosti monitieteellisyyteen. Totta, se viittaa oikein näpsäkästi Poliin. Totta, se viittaa erittäin pätevästi erilaisiin polymeereihin, luoden nimelle ihan pikkuriikkisen muovisen ja halvan jälkimaun. Toisaalta polyhan tarkoittaa kevytmateriaalia, joten lehden nimen imagohan lieneekin historiallisen ja tylsän sijasta kevyt ja muovinen eli menevä ja pinnallinen. Ikävää lehdelle, että nimestä tulee myös niin valitettavan monelle, niin valitettavan helposti mieleen ammattikorkeakoulut. Ei tarvitse selailla kuin muutaman ammattikorkeakoulun nettisivuja kun jo löytää hykerryttävän kohdan, jossa ne tituleeraavat olevansa 'polytechnic'. Kaikki kunnia ja hatun nostot ammattikorkeille, mutta jokseenkin sitä mielellään kuitenkin erottuisi niistä. Mieluummin enemmälläkin kuin rinnan mitalla. Olisi kiva.
Polyteekkari, juupa juu. Niin paljon kuin monella tekeekin mieli, ei nimestä enää tässä vaiheessa kannata hirveästi repiä pelihousujaan, kuten ei myös muitakaan vaatteitaan. TKY kuitenkin järjesti jäsenistölleen mahdollisuuden ehdottaa toinen toistaan loistavampia ja nokkelampia nimiä, joten on vain ja ainoastaan oma häpeä jos ei ottanut tilaisuudesta vaaria taikka mummoa. Hiukan voisi ihmetellä nimikilpailun ajankohtaa siitä joulukuun puolestavälistä johonkin jouluaaton tienoille. Silloin kun ei kovinkaan moni opiskelija tenttikauden ollessa käynnissä enää käynyt koululla kuin korkeintaan kääntymässä. Nyytisissä kyllä ilmoitettiin nimikilpailusta komeasti ja näyttävästi, jo runsaat kaksi päivää ennen ehdotusten jättämisen deadlineä. Monille jäikin yllättäen koko nimikilpailun olemassaolo täydellisesti hämärän peittoon. Aika hulppeaa.
Kaiken urputtamisen jälkeen on kuitenkin hyvä muistaa vanha sananlasku, joka menee jokseenkin näin: "Ei nimi miestä pahenna, vaan mies nimen". Toivotaan, että kevään vaihtuessa kesäksi on Polyteekkari-nimi saanut jo aivan uuden ja positiivisen kaiun koko TKY:n jäsenistön keskuudessa.
Aurinkoista vuoden alkua.
Juttua varten kerättiin mielipiteitä ja mielikuvia Polyteekkari-nimestä noin 30 ihmisen joukolta, jossa oli edustettuna myös vanhempaa polvea. Myöskään ei unohdettu selata läpi TKK virallisia urputusfoorumeja - newssejä.