Olemme viime viikkoina toimituksessa joutuneet miettimään tavallista enemmän totuuden suhteellisuutta. Olemme käsitelleet aiheita, jotka ovat kaukana mustavalkoisesta. Kovin yksioikoisia tarinoita olemme asioista silti kuulleet, ja pienistä paloista olemme kuvamme rakentaneet.
Erityisesti Teknillisessä korkeakoulussa jatkotutkintoa opiskelevan iranilaisen tapaus on hämmentänyt. Mies tuntuu kärsineen enemmän kuin yhdelle ihmiselle soisi. Kuka on vastuussa? Eivät suoranaisesti ainakaan ne, jotka ovat taas joutuneet kärsimään iranilaisen syytöksistä.
Asioissa on aina monta puolta. On mahdotonta väittää, ettei iranilainen olisi kokenut syrjintää, kokeminen on niin subjektiivista. Toisaalta ei voi mennä sanomaan, ettei hänen tilannettaan olisi TKK:ssa yritetty parantaa. Voidaan kenties myös todeta, että hän on itsekin vaikuttanut osaltaan vaikeaan asemaansa. Mutta toisaalta: vain osittain.
Tapaus CSC on ihan todellinen ja suorastaan törkeä: opiskelija ei saa käyttää opinnoissaan Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n yhdysvaltalaisia tietokoneita Iranin kansalaisuutensa takia. Kansainvälisyysaate on valitettavan suhteellinen ja valikoiva.
Myös tarinassa tietotekniikan osaston rahanjaosta on monta näkökulmaa. Osaston järjestämältä ohjelmoinnin perusopetukselta hupenevat rahat niin, että kursseja on pakko muuttaa. Olen saanut lukemattomia selityksiä asiantilaan johtaneista syistä. Myös seuraamuksia uskotaan olevan monenlaisia, mutta niissäkin tuntuisi olevan enemmän pelkoja ja mutu-tietoa kuin tiukkaa faktaa. Osa asian kanssa painivista yrittää ymmärtää toistenkin näkökulmia, vaan ei kykene sittenkään näkemään ihan koko kuvaa.
Palapeli on vaikea laji.

Terhi Upola
Päätoimittaja