Otaniemessä toimiva Ristin kilta otti vuoden alussa itselleen kunnioitettavan ja haastavan tehtävän auttaa Pietarin kodittomia tai normaalista elämästä muuten syrjäytyneitä lapsia. Työ sai alkunsa kun Venäjän lasten hyväksi toimiva Mene ja kerro ry:n puheenjohtaja Matti Anttonen otti yhteyttä Ristin kiltaan, ja pyysi yhdistyksen toimintaan avustusta.

Anttosen työ Venäjän lasten hyväksi teki vaikutuksen ristinkiltalaisiin. Ristin killassa aktiivisesti mukana oleva Minttu Linja-aho kertoo, että toimintaan mukaan lähteminen vaati ristinkiltalaisilta aluksi paljon miettimistä ja harkintaa.

– Me päätimme käydä ensin katsomassa Pietarissa, ennen kuin rupeamme tekemään mitään varainhankintaprojektia. Meitä lähti Pietariin Matin lisäksi viisi ihmistä ja kiersimme siellä muutamassa lastenkodissa. Huomasimme, että tämä on tärkeää työtä, ja että tässä olisi hyvä olla jotenkin mukana, Minttu Linja-aho kertoo.

Ensimmäisen Pietarin matkan jälkeen Ristin killassa syntyi ajatus, voisivatko he auttaa toimintaa muutenkin kuin rahallisilla avustuksilla. Lopulta yksityisestä, kristillisestä lastenkoti Elämästä tuli killan oma kummilastenkoti, jota tuetaan taloudellisesti ja tavaralahjoituksin. Lastenkodissa asuu hieman yli kymmenen 8–16-vuotiasta lasta. Suurin osa lapsista on entisiä katulapsia, osa taas tulee alkoholisoituneista tai väkivaltaisista perheistä.

– Jo se, että näkee lasten iloiset ilmeet, kun he pääsevät vaikka veneretkelle tai ihan vain pelaamaan jalkapalloa, tuo hyvän mielen, Minttu Linja-aho kertoo.

Ristinkiltalaiset ovat vierailleet tänä vuonna viisi kertaa Pietarissa kummilastenkodissaan.
– Lastenkoti Elämässä on muutaman hengen huoneita, joissa on kerrossängyt. Tulee mieleen suomalainen leirikeskus: pieniä yksinkertaisia huoneita, missä ei ole ylimääräistä rojua, kertoo neljällä Pietarin-reissulla mukana ollut Minttu.

Matkoilla ristinkiltalaisten mukana on tulkki. Yhdessä lasten kanssa lauletaan, leikitään, pelataan jalkapalloa ja retkeillään. Vieraat osallistuvat myös iltaisin lastenkodin iltahartauteen.
– Olemme kristityn ihmisen malleja lapsille, vähän niin kuin kummit yleensäkin lapsille, Minttu sanoo.

Minttu nauraa, kun hän kertoo lasten matkineen suomen kieltä ja todenneen, että kieli kuulostaa ihan hukkalapukkalalta. Venäjää Minttu ei itse vielä osaa, mutta itseopiskelu edistyy hiljalleen.

Monilla lastenkodin lapsilla on takana rankka menneisyys. Entisissä katulapsissa on Mintun mukaan kuitenkin tapahtunut muutos hyvään suuntaan lastenkoti Elämässä asumisen aikana.
– Jotenkin pystyi vertaamaan siihen, kun lastenkodissa oli käymässä lapsi, joka oli karannut lastenkodista kadulle. Hän oli ihan kuin eri maasta: istui kädet puuhkassa, ei suostunut katsomaan ketään silmiin ja liima oli vielä piilotettuna takin alle.

Lastenkoti ei saa tukea valtiolta, ja siksi se kamppailee talousvaikeuksissa. Työntekijöillekään ei aina ole varaa maksaa palkkaa. Raha- ja tavaralahjoitukset tulevatkin todelliseen tarpeeseen.
– Viemme lastenkotiin mielellämme varsinkin ruokaa, hyväkuntoisia kenkiä ja urheiluvälineitä. Siellä on tosi iso tarve tuollaisille tavaroille. Lastenkodin talous on pienestä kiinni, Minttu toteaa.

Seuraavalle vierailureissulle ristinkiltalaiset lähtevät marraskuun lopussa. Ensi vuoden reissuille otetaan mukaan myös uusia lähtijöitä.
– Kun lapset jo tuntevat ja tietävät meidät, vastaanotto on tosi iloinen. Kun lähdemme pois, lapset kysyvät, koska tulette seuraavan kerran, tulkaa taas pian.