Etusivulle




Linnanisännyys tekee naisestakin miehen
Elina Mattila


Satuolennot pitävät jöötä kylässä.

Kuva


Ammoisina aikoina, Teekkarikylän juuri noustua Otaniemen maaperälle, sovittiin kylän asukkaiden järjestäytymisesta varsin omintakeisen kaavan mukaan. Jämeräntaipaleen asuintaloja kutsuttiin linnoiksi. Vuoden 1971 loppuun asti hallinnosta vastasivat kunkin talon linnanisännät ja heidän muodostamansa isännistö. Niin sanotun vanhan kylän taloissa, joita olivat Jämeräntaival 3, 5 ja 7, jokaisen linnan tornia hallitsi sarvipää ja jokaisessa asuinsolussa oli lisäksi solunvanhin.

Linnanisännistön tehtäviin kuului asukkaiden valinta, järjestyksen ylläpitäminen, juhlien ja jäynien järjestäminen sekä asukkaiden mielipiteen edustaminen.

Linnanisäntiä on TKY:n asuintaloissa edelleen, vaikkakin tehtävänkuva on hiukan muuttunut. ”Linnanisäntä on ikään kuin talonmies”, sanoo JMT 3:n isäntä Vesa Ruusunen.

Linnanisännät valvovat muun muassa asukkaiden oikeuksia ja talon korjaustarpeita. He avaavat ovia lukkojen taakse jääneille ja käyvät tarvittaessa ärhentelemässä liian äänekkäistä bileistä.

”On suotavaa ottaa yhteyttä meihin ennen kuin soittaa poliisille”, sanoo Servin Maijan tie 12:ssa isännöivä Eerin Rosenström ja vitsailee: ”Voimme vääntää vaikka sähköt poikki, se vaientaa tehokkaasti.”

”Moni ei tiedä, että meiltä voi pyytää apua tällaisiin tarkoituksiin”, lisää Heinävaaran linnanisäntä Heli Nyholm. ”Jos naapurin meteli rasittaa, ei kannata ensimmäiseksi mennä sihteeristöön puhumaan. Siitä on ehkä turhan helposti seurauksena varoitus metelöitsijälle.”

Ovi aukeaa edullisesti

Heli Nyholm on linnanisännistä ainoa nainen. ”Nimike ei harmita yhtään. Olen paljon mieluummin isäntä kuin emäntä, joka on mielestäni hirveä sana”, hän toteaa.

Heinävaarassa yhteydenotot ovat toistaiseksi olleet vähäisiä. Kerran joku ei päässyt saunavuorolleen, kun saunaosaston ovi oli takalukossa. Nyholm on aiemmin toiminut linnanisäntänä JMT 1:ssä, jossa asukkaita oli enemmän ja elo vilkkaampaa.

Vaikka linnanisännät avaavat ovia, mitään virallista velvollisuutta heillä ei siihen ole. Isännät pyytävät avausmaksua omantunnon mukaan, usein pari kaljapulloa tai muutaman euron.

”Kun tulin sunnuntaina iltapäivällä kaupungilta avaaman oven, perin siitä kolme euroa. Eli halvalla pääsee. Joskus palkkioksi riittää hyvä mieli”, sanoo JMT 7:n linnanisäntä Jussi Palola.

”Neljän aikaan yöllä maksu voi olla isompi”, varoittaa Rosenström nauraen.

Linnanisäntiä kaitsee ohjesääntö, joka on peräisin ilmeisesti vuodelta 1973. TKY:ssä valmistellaankin parhaillaan uutta ohjesääntöä, joka tulee voimaan kuluvan kevään aikana.

”Ohjesääntö on hyvä saattaa vastaamaan nykypäivää. Uudistuksen tarkoituksena on myös kerätä kaikki linnanisäntiä koskeva tieto yhteen paikkaan”, sanoo TKY:n hallituksen kylävastaava Johannes Heinonen.

Lisää
>> PT 05/2003: Historian siipien havinaa...