Teekkarilakin virallista käyttöä säätelevät TKY:n merkki- ja lippusäännöt ovat peräisin vuodelta 1921. Tupsulakki viettää kuitenkin vähintään kaksoiselämää. Muodollisen säännöstön rinnalla lakinkäyttöä säätelee myös kiltojen, alayhdistysten ja erilaisten verkostojen epävirallisempi koodisto. Vaikka ohjesääntö otetaan vakavasti, on lakkiin aina suhtauduttu ylpeällä riehakkuudella. Lakki on myös elänyt ajan tuulissa.
”Teekkarilakki mielletään arvokkaaksi tunnukseksi, jonka avulla voi identifioitua vielä ’teekkaria’ pienempiinkin alaryhmiin, kuten nyt vaikkapa naimisissa olevien solmu tupsun narussa, ruotsinkielisten isompi kokardi ja erään naisverkoston keltainen raita tupsun rihmojen seassa”, selventää Kaisa Harju Teekkaritytöistä.
Joissakin historiateksteissä kerrotaan, että teekkaritytöt siirsivät aikoinaan lakkinsa tupsun vasemmalle puolelle, kun se normaalisti roikkuu oikealla. Tälle epäviralliselle operaatiolle on nykypäivänä vaikea saada lisävalaistusta. Teekkarityttöjen historiikkia kirjoittava Liisa-Maria Nitovuori ei ole aineistossaan törmännyt lakkiasiaan.
”Ei vaikuta siltä, että asiasta olisi ollut tytöille erillistä ohjesääntöä tai edes yhtenäistä käytäntöä. Vanhoissa valokuvissa tupsu näyttää roikkuvan kaikilla samalla puolella. Monissa muissa teekkariasioissa sukupuoli on ollut huomattavasti kinkkisempi kysymys”, Nitovuori toteaa.
Tietokillan tupsulakkiaiheista nettisivustoa ylläpitävällä Matti Ängöllä ei ole omakohtaisia havaintoja tupsujen puolenvaihdoista.
”Saattaisi olla ajalta ennen 1930-lukua”, Änkö arvelee.
Salme Setälän Polusteekin koulussa -teoksessa kerrotaan TKK:lla 1910-luvulla opiskelleen naisen muisteloista. Kirjan ensimmäisillä valokuvasivuilla on valokuva kirjoittajasta, jolla on lakin tupsu selvästi oikealla puolella.
”1910-luvulla naiset olivat siinä määrin harvinaisia ilmestyksiä TKK:lla, että en usko toispuolisten tupsujen olleen myöskään vanhempaa perua. Ehkä jokin radikaalien 1960- ja 70-lukujen ilmiö?” arvioi teekkariaktiivi Kaarlo Väisänen.
1960-luvulla vasemmistoaktiivit saattoivat myös värjätä teekkarilakkinsa valkoisen sametin punaiseksi. Tänä päivänä lakinkäyttöä koskevat määräykset eivät moista sallisi.
Änkö kokee nykylakin epäpoliittiseksi, lähinnä opiskelijakulttuurin ja itsenäisyyspäivän juhlistamiseen liittyväksi asusteeksi.
”Nykyään monissa korkeakouluissa on myös käytössä oma kokardi yo-lakissa, ja Wahlmanilta on saatavissa lakkiin osakuntavuoria”, Änkö kertoo.
Tupsun rihmoihin on ollut tapana solmia solmu jokaisesta suudelmasta tai vappuheilasta. Kaisa Harju muistaa tavanneensa tytön, joka teki tupsuun pienen letin jokaisesta vappuheilastaan. Naimisiin mentäessä solmitaan solmu tupsunauhaan.
”Joskus on sanottu, ettei olisi lupa mennä naimisiin ennen kuin joka rihmassa on solmu”, Änkö huomauttaa.
Mitään virallista käytäntöä teekkarihäissä ei ole: kukin solmii, miten ja milloin haluaa.
”Juhlakalujen teekkarikaverit ovat yleensä ottaneet asian huolehtiakseen ja sopivassa tilanteessa hääjuhlan aikana suorittaneet juhlallisen solminnan”, Änkö muistelee.
Muuta juhlavissa lakinkäyttötilanteissa huomioitavaa on kampaus. Päänmyötäinen kampaus on kätevin.
”Lyhyillä hiuksilla on hankalaa. Hiukset ei saisi ’töyhöttää’ korvien päältä, kun lakin painaa päähän, eikä liiskaantua, että sen kehtaa ottaa taas poiskin päästä”, Kaisa Harju selittää.
”Jos on laittanut kampauksen esimerkiksi sitseille tai vuosijuhliin, pitää lakkia mieluusti siten, että se sopii kampaukseen. Itse pidän lakkia silloin vähän takaraivolla, ettei otsatukka liiskaannu. Vappuisin tai muuten ulkona painan lakin yleensä tukevasti suoraan päähän”, Harju kuvailee.
Teekkarityttöjen varapuheenjohtajan Outi Kosken mielestä on parempi jättää tukkalaitteet sikseen. Hankalimpia tilaisuuksia ovat vappu ja lakinlaskijaiset.
”Vappuna monen päivän juhlimisen jälkeen täytyy muistaa jättää laittamatta se hieno kampaus Dipoliin, koska muuten ei mene lakki päähän. Kampaus olisi kuitenkin väärässä kohtaa ja haittaisi lakinkäyttöä”, Koski huomauttaa. ”Lakinlaskijaisissa naisille asetetaan erikoisvaatimuksia kampauksen suhteen. Puolen yön jälkeen, kun lakit siirtyvät olalle, kampauksen pitäisi edelleen olla hienon näköinen ja ilman mitään lakkirajaa. Lakki kuitenkin hiostaa ja useimmilla tulee otsaan pieni viiva. Itsensä saaminen takaisin ihmisen näköiseksi voi olla erittäin vaikeaa.”
TKY:n lakkiohjesäännön mukaan ”teekkarilakkia käytetään kuin hattua yleensä, älköön kuitenkaan vajavaisen tai likaisen asun yhteydessä”. Teekkarityttöjen mielestä asu ei vaikuta tapaan kantaan lakkia.
”Itse olen käyttänyt lakkia sekä haalareiden, jakkupuvun että tavallisten vaatteiden kanssa. Iltapuvun kanssa sitä ei yleensä käytetä”, Koski toteaa.
Harju piti lakkia kakkosvuosikurssin talvella haalarin olalle kiinnitettynä. Hän luopui tavasta, koska lakki likaantui haalarissa roikkuessaan.
Yleisesti teekkaritytöt arvioivat, että heidän lakinkäyttönsä ei poikkea millään tavalla miespuolisten teekkareiden lakinkäytöstä. Suuressa yleisössä tupsulakkinen tyttö herättää Kosken mukaan positiivisia mielikuvia. ”Teknillinen ala liitetään edelleen vahvasti miehiin. Tupsun avulla tyttö saa lisää arvostusta.”
Harju muistuttaa, että stereotypioita on murrettu ennenkin. ”Joitakin vuosia sitten Postilla oli piristävä, vappuaiheinen postimerkki, jossa oli kesämekkoinen tyttö ja kesäpukuinen poika. Pojalla oli tavallinen ylioppilaslakki, tytöllä teekkarilakki. Olin erittäin ihastunut tähän merkkiin ja etenkin siihen, että nuo lakit olivat juuri niin päin kuin olivat. Mika Waltarilla oli myös jossakin komisario Palmussa kadettimies ja hänen morsiamenaan teekkarityttö.”