Vielä viime talvena minulla oli kaksi periaatetta: en koskaan äänestä kokoomusta, enkä muuta Espooseen asumaan.

Kesällä sosialidemokratia joutui kuitenkin arvattua kovemmalle koetukselle. Periferiayliopistossa vietettyjen vuosien jälkeen pitää tietenkin muuttaa Helsinkiin Kallioon asumaan. Ensiksi asutaan vähän aikaa Kalliossa jossain surkean ylihinnoitellussa luukussa ja nautitaan paikallisesta kulttuuritarjonnasta ja halvasta oluesta. Sitten kyllästytään kaikkiin nurkissa kuseksiviin sekopäihin ja halutaan muuttaa rauhalliseen kaksioon johonkin viihtyisään espoolaislähiöön. Minun itseni ei vaan pitänyt antaa koskaan periksi tälle keskinkertaisuudelle.

Elämä Kalliossa on aina ollut köyhällä tavalla kaunista, mutta jotenkin kesällä meno kulmilla vaikutti aikaisempaa rankemmalta. Tietenkin moni asia näyttää paremmalta jos sitä ei katsele päivittäin, ja densot kuuluvat Kallioon siinä missä BMW:t Länsiväylälle, mutta elokuun alussa Hesari vahvisti epäilyni: Raitiovaunuihin "ulostaminen tai virtsaaminen" oli moninkertaistunut edellisestä vuodesta. Tänä kesänä raitiovaunujen istuimia jouduttiin vaihtamaan monta kertaa päivässä, kun aikaisemmin istuin jouduttiin vaihtamaan kerran viikossa. Ongelmallisimpia linjoja ovat kuulemma 3T, 3B ja 6. Arvatkaa missä ne kulkevat?

Aluksi minä olin aivan innoissani 500 euroa kuussa maksaneen huonokuntoisen yksiöni loistavasta sijainnista Ympyrätalon Alkon ja Karhupuiston välissä, mutta muutaman kuukauden jälkeen olin henkisesti täysin valmis muuttamaan Espooseen. Ensimmäinen merkki oli, kun päätin olla enää antamatta euroa tyyliin joka kymmenennelle vastaantulijalle. Jokapäiväiset tappelut ja jatkuva huuto alkoivat myös ärsyttää, vaikka asuminen Bistro Oivan yläkerrassa kuulostikin hienolta. Tiedättehän, matkalla Roskapankista kotiin oli mukava hyräillä "saa Oivan portsari lantin, jonka velkaa jäin"...

Täällä Otaniemessäkin on saanut nauttia humalaisten huutamisesta, mutta ei siinä mitään. Niin kauan kun ei huudeta kurkku suorana ja ilmeisen tosissaan "Perkele mä tapan sut!", niin mun puolesta saa huutaa.

Otaniemi on onneksi aina ollut oma maailmansa, mutta paikallisia sanomalehtiä seuraamalla saa helposti kuvan amerikkalaistyyppisestä ympäröivästä yhteisöstä. Espoon kaupunginhallitus etsii keinoja saada äidit hoitamaan lapsiaan kotona ja yleisönosastokirjoituksissa vaaditaan purjevenesatamia veronmaksajille ja puolustetaan golfkenttiä. Tiesittekö muuten, että Espoossa asuu 13500 golfseuran jäsentä, eli kuusi prosenttia espoolaisista on golffareita?

Espoolainen kokoomuskansanedustaja Hanna-Leena Hemming puolestaan kertoo, että Espoon kokoomuksella ei ole mitään länsimetron rakentamista vastaan. Riittää kun valtio rahoittaa hankkeen. "Missä ovat rahat liikenneministeri Luhtanen? Mistään muusta ei ole enää kyse.", autopuolueen edustaja kirjoittaa Länsiväylässä.

Samoihin aikoihin Kallion Alueuutisissa kirjoitettiin Pertsasta, joka ei ole koskaan selvin päin. Pertsan mielestä selvin päin olemisessa ei ole mitään järkeä, koska pienessä hiprakassa on paljon mukavampaa. Toivottavasti Pertsan terveys kestää.