”Nyt laitettiin kyllä hallitus kuriin ja järjestykseen”, totesi kansanedustaja saatuaan valtion 35 miljardin euron talousarvioon 20 miljoonan euron muutoksen. Tuli mieleeni jälleen kerran kotoinen edustajistomme, josta viime vuonna solahtivat sukkana läpi 20 miljoonan euron kiinnitykset, mutta jossa taannoin nousi vilkas keskustelu kustannusvaikutukseltaan parin tuhannen euron vapaakorteista ja niiden käytöstä. Kiihkeän keskustelun jälkeen muuan edaattori osasi onneksi muistuttaa, että vapaakorttien kustannusvaikutus ylioppilaskunnan budjetissa on kärpäsenpaskan kokoinen. Seuraava testi edustajiston käsityskyvylle on talouden- ja omaisuudenhoitopolitiikka TOHP, joka tämän vuoden aikana tullee jossain vaiheessa käsittelyyn. TOHP linjaa TKY:n rahankäyttöä useita vuosia eteenpäin. Edustajistolla olisi hyvä tilaisuus puuttua merkittäviin linjavetoihin, mutta Jämeräkiveksisen insinöörin villi veikkaus on, että kritiikki tulee keskittymään pilkkujen paikkoihin ja lauseenvastikkeiden käyttöön.

Hiljattain osui silmiini tutkimus, joka saattaa kiinnostaa älyllisesti suuntautuneita tuotantotalouden osaston opiskelijoita. Tutkimuksessa kerrottiin sijoittajien toimivan joskus epärationaalisesti. Esimerkiksi analyytikoiden suositukset eivät aina ole eksakteja. Tutkimustulos oli kuulemma niin mullistava, että siitä piti jakaa taloustieteen Nobel-palkinto. Jämeräkiveksisen insinöörin puolestaan piti pidätellä yhtäaikaisesti naurua ja itkua. On tietysti hienoa, että taloustieteen valiot ovat vihdoin keksineet saman tosiasian, jonka jokainen normaalilla arkijärjellä varustettu siivoja on tajunnut maailman sivu. Itkuun puolestaan pillahtaa kun miettii, että tähän tulokseen on karkeasti arvioiden vaadittu 10–15 vuoden kauppatieteelliset opinnot ja useita miljoonia veronmaksajien rahoja. Taloustieteilijöiden sekalainen seurakunta ikään kuin peesaa omalla alallaan katolista kirkkoa, joka 300 vuotta Galileo Galilein kuoleman jälkeen myönsi, että italialainen tähtitieteilijä oli oikeassa väittäessään maapallon kiertävän aurinkoa. Taloustieteilijät puolestaan myönsivät 300 vuotta oppi-isänsä Adam Smithin kuoleman jälkeen hänen olleen osittain väärässä. Saavutus sekin.

Ruusupuolueen riveihin saatiin tervetullutta kuhinaa, kun ikikapinallinen ulkoministerimme liittyi puheenjohtajakilpaan. Isänmaan tulevaisuuden kannalta on tietysti säälittävää, että tuleva pääministeri on joko puoluekoneiston kasvattama Ay-jyrä tai 70-lukulainen hippi. Edellisen uudistamishaluissa ja -kyvyissä yhdistyvät Brezhnevin ja Juri Andropovin ominaisuudet, jälkimmäisen pärstää ei haastattelussa erota toimittajan karvamikrofonista. Toisaalta yleisen mielenkiinnon kannalta Tuomiojan liittyminen taistoon on enemmän kuin tervetullutta. Hänen kaltaisensa vastarannan kiisket ovat tärkeä osa demokratiaa niin kauan kuin he eivät pääse oikeasti valtaan. Vahinko on tosin päässyt jo nykyisen ja edellisen hallituksen osalta tapahtumaan, joten homma on jo tavallaan housuissa. Lisävahinkoja ei tietenkään toivoisi tapahtuvan.