Lause ei kuulosta järkevältä, mutta opiskelijoiden vuosi alkoi huonosti jo viime vuonna. Viime vuoden joulukuun jälkeen opetusministeriöstä on putkahdellut säännöllisin väliajoin toinen toistaan mielenkiintoisempia opintojen rajaus- ja tehostamisselvityksiä.

Vielä alkuvuodesta opiskelijat iloitsivat selvitysmies Eero Kurrin esityksestä korottaa asumislisän vuokrakatto 214 eurosta 252 euroon. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että vain ikävimmät ehdotukset olisivat toteutumassa. Varsinkin opintoajat ovat joutuneet valtiovallan tulilinjalle. Lähiaikoina eduskuntaan odotettavan esityksen mukaan opinnot pitäisi suorittaa jatkossa viidessä vuodessa, minkä päälle luvataan armollisesti kaksi vuotta lisäaikaa jos opiskelija haluaisi vaikka lähteä vaihtoon tai hankkia lapsia opiskeluaikana.

Joissakin selvityksissä on myös ehdotettu, että opintotukikuukausien määrä voitaisiin pudottaa jatkossa kannustavasti 50:een. ”Ylimääräisistä” sivuaineista tai sivistyksestäkään olisi jatkossa turha edes haaveilla.

  Opetusministeriö myöntää armollisesti, että ”opetusjärjestelyjen, opinto-ohjauksen ja opetuksen tukijärjestelyjen puutteilla” saattaa olla vaikutusta opintoaikoihin. Tämä on kuitenkin sivuseikka syntisen tuomittavan työssäkäynnin rinnalla. Joskus ennen vanhaan opintonsa työssäkäynnillä rahoittavia opiskelijoita pidettiin vielä ahkerina protestantteina, mutta viime aikoina heidät on saatu kuulostamaan hyvinvointiyhteiskunnan syntisiltä vihollisilta.

Jostain syystä myös lukion jälkeen työelämässä tai ulkomailla vietetyt välivuodet nähdään valtaisana riskinä kansantaloudelle. Suomessa ylempi korkeakoulututkinto suoritetaan keskimäärin 27-vuotiaana, mutta nyt opetusministeriö toivoo, että työelämään saataisiin enemmän 22-vuotiaita, ulkomailla monipuolisen kielitaidon ja työelämässä ammatin perusvalmiudet hankkineita, sosiaalisesti lahjakkaita nuoria. Nuoret pitäisi saada korkeakouluihin suoraan lukioista vaikka lisäpisteillä. Suunnitellut lisäpisteet myös takaavat, että välivuosista olisi turha edes haaveilla ennen pääsykokeita.

Ja ei kai kukaan vain kuvittele, että tenttiviikkojen keskellä opiskelu saattaisi olla jo nyt tarpeeksi täysipäiväistä? Tämä ongelma poistuu, kun perjantai-iltapäivätkin saadaan jatkossa tehokkaaseen käyttöön ja opetusta tehokkaasti viikon jokaiselle päivälle. Tentteihinhän ehtii lukea hyvin iltaisin ja viikonloppuisin.

  Opintotuen kannustavuuden lisäämiseksi ja opiskelijoiden työmarkkinoille siirtymisen nopeuttamiseksi opintolainan määrää ehdotetaan korotettavaksi nykyisestä 220 eurosta 300 euroon kuukaudessa.

Kansantaloudellisesti suositeltavaan velkaantumiseen halutaan kannustaa lupaamalla, että määräajassa tapahtuneen valmistumisen jälkeen opintolainasta voisi vähentää verotuksessa 30 prosenttia 2 500 euron omavastuun ylittävästä osasta. Korkoineen lähemmäs 20 000 euron täydestä opintolainapotista jäisi näin maksettavaksi enää reilut 15 000 euroa.

Elokuusta alkaen opintotukeen on vaadittu vähintään 2,7 opintoviikkoa per tukikuukausi. Viimeisten opetusministeriöstä kantautuneiden huhujen mukaan tämä ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi kannustavaa: Siinä missä opintoviikkoja tullaan muuttamaan jatkossa opintopisteiksi kertoimella 1,5, käytettäisiin opintotukiviikkojen laskemisessa kannustavampaa kerrointa 1,8. Näin yhdeksän kuukauden opintotukeen vaadittaisiin lähemmäs 30 nykyistä opintoviikkoa. Tämä on kuitenkin vielä vahvistamaton huhu.

Samaan aikaan kun suomalaisiin korkeakouluihin toivotaan lisää lahjakkaita ulkomaalaisia opiskelijoita ja tutkijoita, esitti Suomi maailmantaloudessa -selvitys yliopistojen jatkokoulutuksen muuttamista maksulliseksi niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin opiskelijoille. Paitsi jos joku ei ole sattunut katsomaan ulos ikkunasta, niin myös Suomen mikroskooppisen pieni kielialue on todennäköisesti omiaan lisäämään kaikkien lahjakkuuksien kiinnostusta Suomea kohtaan. Laiskoja ja lahjattomiahan suomalaisiin korkeakouluihin ei edes haluta.

TKK:n entinen rehtori Paavo Uronen kehtasi puolestaan väittää, että Suomessa koulutetaan jo nyt vähintään riittävästi diplomi-insinöörejä. Jos tavoitteena on, että 50 % ikäluokista hankkii jatkossa korkeakoulututkinnon, niin otetaanko tavoitteeksi humanistien lisäkoulutus tuottavaan työhön? Voisikin kysyä, mitä Uronen ajatteli mennessään tekemään järkevän ja arvovapaan selvityksen, joka ei ole millään tavalla linjassa opetusministeriön muiden selvitysten kanssa.

Korkeakoulujen laadunvarmistusta ehdotetaan kehitettäväksi arviointineuvostojen 5–6 vuoden välein toteuttamilla auditoinneilla. Jostain syystä ajatus tuo mieleen lähinnä Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmat. Onneksi ammattikorkeakouluista saattaa tulevaisuudessa valmistua laadukkaita maistereita (Masters), joiden herkkää akateemista kehitystä ei rasiteta liialla laadunvarmistuksella.

Vuoden ehdottomasti paras uutinen on, että opetusministeriön määrärahoihin ehdotetaan ensi vuodelle lähes 100 miljoonan euron lisäystä. Samalla tuoreet selvitykset kehottavat yliopistoja keskittymään kansainväliseen huippututkimukseen ja kansainvälisen kilpailukykynsä kehittämiseen. TKK:lle tällaiset selvitykset ovat aina hunajaa, mutta ironiseksi ja surulliseksi tilanteen tekee se, että samalla pitkästä aikaa valtaan noussut maalaisliitto on jatkamassa 1970-luvulla kesken jäänyttä työtään ja hajasijoittamassa korkeakouluopetusta kaikkiin 30 000 asukkaan muuttotappiokuntiin Tampereen pohjoispuolella.

Vuoden hyviin puoliin kuului myös opiskelijoiden yhteishengen paraneminen. Mielenosoituksiin osallistuttiin solidaarisesti ja kiitettävän aktiivisesti, vaikka mahdolliset rajaukset koskisivatkin vain tulevia opiskelijasukupolvia. Maaliskuussa SYL järjesti suurmielenosoituksen Eduskuntatalon portailla opintoaikojen rajauksia vastaan. Tuolloin jopa teekkareiden nähtiin askartelevan banderolleja lähes 1970-luvun yhteiskuntatieteilijöiden malliin.

Muuten vuoden aikana kuuluneet hyvät uutiset ovat hieman suhteellisia. Pitääkö lause ”tutkintoon johtava koulutus tulee säilyttää maksuttomana” sisällään olennaista parannusta nykytilanteeseen verrattuna? Ainakin tämänvuotisia uutisia kuunnellessa se saatiin kuulostamaan melkein siltä.

Lähde: Opetusministeriön vuonna 2004 julkaisemat tiedotteet.