Helsingin Sanomille kosiskellaan uusia lukijoita veikeällä mainoskampanjalla. ’Tee kaupunginosastasi matkailukohde tai tee tutustumistilaus’, mainoksissa kehotetaan.

Lehden tilaaminen on epäilemättä se helpompi vaihtoehto. Mielikuvitusta ja hyvää tahtoa tarvitsee nimittäin melkoisesti, jos pääkaupunkiseutua haluaa katsoa matkailijan tavoin eksoottisten lasien läpi.

Kaikkein eniten naurattaa mainos, jossa Ruoholahtea lanseerataan Itämeren Amsterdamiksi. Perusteluja vertailun tueksi riittää: kanaali ja vene, suoraryhtinen hymyilevä pyöräilijä, kulttuuria tarjoava Kaapelitehdas, jylhä telakkarakennus ja horisonttiin tähystävä lokki.

Vertaus on riemastuttava yritys mutta suorastaan loukkaus ihanaa Amsterdamia kohtaan. Moniarvoinen ja letkeän rento kaupunki oli vuoden ajan kotikaupunkini ja onnistui hurmaamaan minut niin perusteellisesti, että suhtaudun tällaiseen yhtäläisyyksien hakemiseen väistämättä kovin ryppyotsaisesti.

Kahden vuoden takainen Dam on vain kaunis kaukainen muisto, kun nousee rullaportaita Ruoholahden aseman metrotunnelista tammikuun harmauteen, yrittää olla jäämättä teinilauman tai kireiden virastoihmisten jalkoihin ja katse osuu lähiötyyliä jäljitteleviin mielikuvituksettomiin uudisrakennuksiin.

Toista se on historiallisessa kaupungissa, jossa pyöräillään vuoden ympäri ja pimeyskin muuttuu lempeäksi, kun lukuisat keltaiset valot tuikkivat ja heijastuvat kanaalien vesistä. Punaviini tarjoillaan yksinkertaisista pienistä laseista, jotka kaadetaan ihan täyteen.

Onhan Ruoholahdessa tietysti se Amsterdam-baari, mutta Damin ikävän iskiessä sen nimi tuntuu lähinnä kurjalta ironialta.