Tietotekniikan tulevaisuudessa melkein kaikki on mahdollista. Alan opiskelijat pohtivat, mikä voisi olla seuraava läpimurto tai suuri edistysaskel. Nyt sitten vain odotellaan, mitkä näistä visioista tulevaisuus tuo tullessaan.

– Seuraava suuri edistysaskel tietotekniikassa? Vaikea kysymys, ihmisläheisiä tietojärjestelmiä opiskeleva Antti toteaa.

Pitkän pohdinnan jälkeen hän päätyy Google Earthin inspiroimaan ideaan.

– Kavereidenpaikannussysteemi. Sen avulla voisi kätevästi tarkistaa, missä päin kaverit liikkuvat. Ominaisuuden voisi liittää esimerkiksi kännykkään. Nythän voi jo esimerkiksi pikaviestinohjelmilla näyttää halukkaille, milloin on verkossa.

– Eikö toi ole aika pelottavaa? opiskelukaveri kommentoi oman tietokoneensa takaa.
Antti myöntää, että ihmisten paikannukseen liittyisi riskejä.

– Niin, toimisikohan se? Voisiko sijaintinsa näyttää vain niille, joille itse haluaa?
Hän on kuitenkin avoin erilaisille kokeiluille.

– Jos järjestelmä olisi ilmainen, voisin ehkä ottaa sen itsekin käyttööni.

Matti Parviainen on innoissaan skype-nettipuheluiden ja GSM-verkon sekoittumisesta keskenään.

–Pian voi soittaa kannettavalla tietokoneella kaverin kännykkään ja toisin päin. Tekstiviestin voi kirjoittaa näppäimistöllä ja meilit voi lukea kännykän entistä isommalta näytöltä. Myös ääninäytteitä aina puhelinvastaajaviestistä mp3-muodossa pakattuihin levyihin voi lähettää laitteesta toiseen ’hei tää sun on pakko kuulla’ -mentaliteetilla.

Matti uskoo, että teknologioiden yhtäkkinen kehittyminen lisää omaa väriään kommunikaation ja datan jakamisen kuvioon.

– Tiedonsiirto tapahtuu kokonaan WLAN- tai GPRS-verkkoja käyttämällä – jotka muuten ovat jo olemassa. Operaattorit ja tekijänoikeuksista huolehtijat tulevat mukaan myöhässä.

Kolmatta vuotta liiketoimintaverkostoja opiskeleva Linda liputtaa suurien alueiden langattomien verkkojen puolesta.

– Ne olisivat kaupunginlaajuisia, ei enää mitään pieniä lähiverkkoja.

Langaton verkko takaisi pääsyyn nettiin omalta koneelta missä vain.

Sähkön fuksi Joni Orponen uskoo bioinformaatioteknologiaan.

– Ihminen kytketään koneeseen kiinni. Sitten ei enää tarvita näppiksiä eikä ehkä edes näyttöjä.

Tällaiset mullistukset eivät kuitenkaan ole aivan huomisen asioita. Nopeammin tulevat Jonin mukaan yleistymään hyvin toimivat puhe- ja kasvontunnistusmenetelmät.

Ihmisen ja teknologian väli kutistuu myös yritysten tietojärjestelmiin perehtyneen, nimettömänä pysyttelevän opiskelijan visioissa.

– Mikrosiruja aletaan tulevaisuudessa istutella vaikka minne, vaikka ihmisten ihon alle. Ne tulevat tunnistekäyttöön, ja niistä voidaan viivakoodien tavoin skannata informaatiota.

Entä mitä sanovat tietojenkäsittelytieteen opiskelijat Helsingin yliopistolla? Kannatusta tulevaisuuden suunniksi saavat ainakin kaikkialla toimiva hajautettu verkko, semanttinen web ja uusi tekoälykieli.

Villejäkin ehdotuksia satelee.

– Näppis ei ole juurikaan muuttunut 1980-luvulta. Se voisi korvautua vaikka peleistä tutuilla ratilla ja polkimilla tai Nintendon juoksumatolla.
Vai olisiko kaikkein suurin mullistus sittenkin käyttäjäystävällisyyden lisääntyminen?