Etusivulle




Dippainsseillä on hyvä penetraatio työmarkkinoilla
Juho Pentikäinen




Diplomi-insinöörien ja teekkarien työmarkkinatilanne on vähintään kieroutunut. Työttömyysprosentti on huikeat kolme (3) prosenttia, joka tarkoittaa lähinnä normaalin työpaikan vaihtamisen aiheuttamaa väliaikaista toimettomuutta. Kuitenkin mieliin on iskostunut käsittämätön pelko työttömyydestä, joka vaivaa kyllä muita korkeasti koulutettuja aloja. Tämän pelon ajamina teekkareita ajetaan kuin karjaa antamaan sielunsa saatanalle.

’Myy itseäsi työnantajalle, markkinoi osaamistasi.’ TKK:n rekrytoinnin työpaikan hakuohjeet kuulostavat yllättävän paljon samalta kuin toimintamallit työn saamiseksi Vaasankadun markkinoilla. Työhaastattelussa eteen työnnetään päiväkahvia ja kuivaa pullaa, jonka jälkeen siirrytään siihen varsinaiseen peekoohon eli pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Oleellisinta on näyttää haluttavalta, halukkaalta ja markkinoida osaamistaan. XML-, PHP-, Java- ja suihinottotekniikat etusijalle.

Vastaava retoriikka toistuu rekrytointimessuilla, joissa firmat houkuttelevat lahjakkuuksia kilvan oman takin alle. Toinen toistaan houkuttelevampi ständi markkinoi firman menestystä ja hyvän työnantajan roolia. ’Tule tule, ota karkki, setä ei tee pahaa.’ Marianne vaikuttaa houkuttelevalta, mutta sedällä on hassu teltta poplaritakin etumuksen kohdalla.

Karkin kaverina tuleva keppinen on ylityöt. Miten tyhmä huora pitää olla, että tekee töitä ilmaiseksi siksi, että tittelinä on johtaja? Jos hankit itsellesi päiväkahviseuraa lehti-ilmoitusten palstoilta, niin luuletko että saat toisen vedon ilmaiseksi antamalla huoralle oman työhuoneen ja titteliksi blowjobmanager? Enpä usko. Diplomi-insinööri sen sijaan kumartaa ja nuolee vielä kepin pään puhtaaksi. Johtavassa asemassa olevan henkilön työtunteja ei juurikaan lasketa.

Siinä missä prostituoitu omistaa tuotantokoneistonsa jo oletusarvoisesti, tuntee yrityksensä omistajaksi tai osakkaaksi päässyt dippainssi saavuttaneensa jotain erikoista. Todellisuudessa dippainssi on sitouttanut itsensä yritykseen, ja orjan kahle kilahtelee jalassa. Valta ja vapaus tarkoittaa ennen kaikkea vapautta päättää omista työajoista. Tässä vaiheessa vanha pelsepuupi hykertelee jo tyytyväisenä, koska osakas ei työntekoa lopeta ennen kuin haudassa.

Miltä kuulostaa ajatus yrityksestä, jolla on hallussaan kymmenientuhansien työntekijöiden tiedot ja valta päättää, kuka valitaan töihin? Vielä kun lisäksi toimialana on konsultointi, niin samalla saa vallan päättää tärkeistä asioista ilman todellista vastuuta. Työvoimatoimisto pelkästään tarjoaa ihmisten yhteistietoja, mutta kunnon henkilöstökonsulttifirma tekee lisäksi myös työntekijävalinnat. Yrityksen tarkoituksena on tehdä voittoa sillä, että saa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan. Jos työvoima tarkoittaa ylempiä toimihenkilöitä, jotka innoissaan puurtavat itsensä hengiltä ja tekevät ylitöitä ilmaiseksi, niin onko orjakauppa kovin kaukana?

Ehkä siitä kolmen prosentin työttömyydestä ei tarvitse olla huolissaan, ehkä ennemmin työllisyydestä. Ylityöt kertovat, että töitä olisi, ja kolmen prosentin työttömyys on lähinnä naurettava. Olisiko optimistista ajatella, että jos kukaan ei tekisi ylitöitä, tekijöitä tarvittaisiin enemmän, työvoiman kysyntä kasvaisi ja palkat nousisivat? Osaavalle töitä löytyy aina ja jos ei kotimaasta, niin ulkomailta, missä palkkakin on yleensä parempi. Huorakin tietää, etteivät työt tekemällä lopu ja rajan takana on parempi heittää keikkaa.

Jutun ainut fakta: Töistä saa palkkaa, kannattaa mennä töihin.