Huumeista ja niiden käytöstä puhutaan kaiken aikaa. Milloin joku on kuollut yliannostukseen ja milloin taas joku tuttu on polttanut pilveä ja kertoilee silmät kiiluen kokemuksistaan. Sitten mediassa jo kuohuu kun puhutaan kannabiksen laillistamisesta ja seuraavana päivänä seurataan syrjäsilmällä televisiosta tullin monen kilon amfetamiinivarikkoa.

Huumeisiin ei yksinkertaisesti voi olla enää törmäämättä; puistossa kantautuu pitkälle pilven tuoksu, kaupungilla törmää aineista sekaisin oleviin muksuihin eikä silmä voi välttyä huomaamasta nopeaa toimitusta, jossa aine ja raha vaihtavat omistajaa. Huumausaineiden käyttämisestä on pikkuhiljaa tulossa enemmän ja enemmän sosiaalisesti hyväksyttävää ja yhä useampi lähtee kokeilemaan onneaan.

Ilmiötä ymmärtääkseen on päästävä käsiksi motiiveihin. Motiiveihin taas puolestaan päästään käsiksi hankkiutumalla tekemisiin muutaman kokeilukäyttöä pidemmällä käyneen henkilön kanssa.

Seuraa syväluotaukseksi tarkoitettu juttu, joka ei kuitenkaan pysty kuin raapaisemaan pintaa ja jättää ajattelun sekä johtopäätösten vetämisen lukijoille. Kaikki esiintyvät nimet ovat muutettuja asianomaisten pyynnöstä, minkä huomaa toki jo niiden suuresta kekseliäisyydestä, taikka häivytetty kokonaan.

Pärsky istuu siistin vuokrakaksion sohvalla ja polttelee rauhallisesti pitkin henkosen juuri käärimäänsä sätkää. Pöydän päällä köllöttelee myös hieman likaantunut piippu ja pieni pala hasista. Pärskyn tarina on alultaan se kovin tavallinen: ensin pilveä, sitten kovempiin aineisiin ja koko repertuaari läpi.

– Mulla kaikki lähti viinasta, tuntuu että se on ollut se meikäläisen portti. Päänsekoittamisvietti on vienyt mut aina kokeilemaan kaikkea uutta, millä nyt on tavallista päätä pystynyt sekoittamaan. Vähän kliseinen meininki, että aina hyvä kaveri tarjoaa ensimmäiset blossit, mutta ainakin meikäläisen tapauksessa kävi niin.

– Ei sitä ennen ollut koskaan ollut mitään ihmeempää mielenkiintoa, muttei koskaan mitään kovaa vastustustakaan. Heti kun tuli eteen tilaisuus tyypata niin saman tien. Sitten kun se ekan kerran tosiaan fudas, niin se oli kunnon vientiä.

Lähes sanasta sanaan toistaa samat asiat Eukka seuraavana päivänä tietämättä mitään edellisen päivän juttutuokiostani Pärskyn kanssa. Ensimmäinen myssyttely kännissä ja siitä eteenpäin elelemistä pilven reunalla.

Hetken hiljaisuuden jälkeen jatkamme Pärskyn kanssa juttelua astetta kovemmista aineista; amfetamiinista, essoista, herskasta, kokkelista.. Rauhallisella äänellä Pärsky luettelee läpikäymiään aineita ja päätymistään tekemisiin niiden kanssa. Väliin mahtuu vain tyttöystävän huomautus ”kerro siitä kun sulla oli tavoitteena käydä kaikki aineet läpi vuoteen 2000 mennessä”. Tavoite oli tullut saavutettua.

–Kaveripiiri oli vähän muuttunut ja amfetamiinia oli aivan helvetin helppo saada. Joskus jopa tuntui, että sitä tyrkytettiin joka puolella, että siinä olisi joku salaliitto takana: diilerit tehnyt sopimuksen keskenään että stop the eki and get on with the speed. Yksinkertaisesti piriä oli paljon helpompi saada ja sit tuli just tilanne ettei ollut ollenkaan ekiä. Kaverille oli jäänyt taskunpohjalle pikkusen piriä ja tuli sitten siinä tyypattua. Jossain vaiheessa pääsi syntymään sellainen mentaliteetti, että kaikkea mahdollista pitää kokeilla ja ettei millään ole sinänsä mitään väliä.

–Kuitenkin kun tuli syötyä useampia lappuja alkoi tuntua siltä, että pää hajoaisi ja muuta, mutta sitä on kuitenkin loppupeleistä pystynyt pitämään pään kasassa ja homman jokseenkin ehjänä, mikä on huomattavasti paremmin kuin monella muulla. Tuli tajuttua, ettei sitä loppupeleistä pysty niitä lappuja edes kauhean montaa syömään, jossain vaiheessa raja tulee kuitenkin vastaan ja siitä paluu on mahdotonta. Pelkkää amfetamiiniakin kun käyttää tarpeeksi pitkään niin se on sekoittanut monia niin, ettei niillä ole enää kontrollia normaaliin elämään laisinkaan. Ne kaverit elävät ihan omassa maailmassa nykyään.

Myös Eukka kokeili siipiensä kestävyyttä, käyden välillä aika korkeallakin. Tai syvällä. Nyt ansiotöihin keskittyvästä nuoresta miehestä ei näy juuri merkkiäkään ajoista, jotka ovat kuitenkin vielä hyvin lähellä.

– Lähes kaikkea tuli kokeiltua, paitsi läsäriä, ei sitä oikein ajatellut mitä veti, kun oli koko ajan niin sekaisin. Pari kuukautta meni, ettei muista ollenkaan mitä oli tapahtunut, valvoi vaan koko ajan ja veti lisää kamaa. Ränniin tuli vedettyä aika reilusti, sinne se on kaikki roju uponnut, ei sitä sit ollut mitään järkeä mihinkään muualle tökkiäkään. Kun on vetänyt roinaa niin, silloin ei häpeä tehdä yhtään mitään, se on kuin olisi kännissä koko ajan. Sekakäyttöäkin tuli harrastettua, viinaa ja unilääkkeitä, pärähti aika hyvin. Pakko se oli lopulta lopettaa, ei enää pää kestänyt ja alkoi sekoamaan toden teolla.

Pärsky alkaa vääntämään palasta täytettä pöydällä lojuvaan piippuunsa kysyttyään haittaako jos hän polttaa paukut haastattelun ohessa. Aivan sama, jokainen tehköön kuinka haluaa, totean ja sytytän itse röökin ja ohjaan keskustelun aineiden aiheuttamaan säväreihin sekä paskoihin trippeihin. Pärskyn alkaessa tupruttelemaan, ilmeisen nautinnollisesti, alkaa hän samalla muistella reissujaan.

–Kaikista essoista, kokkelista tai hapoistakin voi saada sikahyvät fiilikset. Silloinkin kun ekan kerran vedin piriä mä vaan tärisin horkassa, oli niin hyvä fiilis. Tuli vaan sävärit, sellaset vilunväreet mitkä menee pelkästään siitä hyvästä, että on niin hyvät vibat. Siinä ehkä suurin syy että alkoi aikanaan vetää piriä aina kun sitä vaan oli saatavilla.

–Noissa porukoissa ei kovinkaan helposti soiteta hädän tullen virkavaltaa paikalle, ei edes ambulanssia, koska poliisit tulevat helposti paikalle mukana. Tuli heitettyä hepoa pummina, luulin sitä piriksi ja vedettyä oodeet. Ne soittivat ambulanssin paikalle kun sitä ei enää hengittänyt. Ambulanssissa ne sit pistivät mut jotenkin uudestaan käyntiin jollain pillerillä tai piikillä. Jälkeenpäin sitä on tullut kaduttua tosi kovasti kun tajusi, että silloin sitä olisi todella voinut kuolla.

Vaikka sekä Pärsky että Eukka ovat molemmat melkein täysin jättäneet sumumaailman taakseen, ei kumpikaan pahemmin kadu aineiden vetoon kulunutta aikaa. Varsinkin Eukka jaksaa nauraa jatkuvalla syötöllä kommelluksilleen ja hölmöilyilleen.

–Ei kaduta ollenkaan, se oli musta vittu ihan sikahauskaa aikaa, mutta ei silleen, se on nyt kokeiltu se juttu ja nähty. Nyt on muuta kaikenlaista tekemistä, keskittyy töihin ja sellaista.

– Mikä nyt hävettää on se, et silloin joskus kun meni paino tosi alhaseks ja posket oli lommolla sisäänpäin, niin kaikki tiesivät mikä on homman nimi. Vaikka onkin lopettanut jo ajat sitten, niin vähän kantaa sellaista tiettyä leimaa joka tapauksessa.

Vaikka kannabiksen pössyttelyn pystyisi opiskelija vielä kustantamaan pienistä tuistaan, ei kovempiin aineisiin siirryttäessä riitä varallisuus pitemmän päälle suuremmallakaan lompakolla. Rahaa on silti saatava. Jotkut keikkaavat, toiset lainaavat ja kolmannet diilaavat. Osa tekee kaikkia yhdistettynä. Eukalta unohtui jenkkileffoista ja sarjoista monesti bongattu opetus: jos diilaat, et käytä.

– Alussa oli fyrkkaa enemmän kun kerkesi tuhlaamaan, silloin kun sitä vielä myi, mutta sitten kun alkoi itelle maistumaan niin paljon niin ei ollutkaan enää yhtään rahaa. Ei jäänyt enää yhtään myytäväksi asti, joutui sitten tekemään pientä keikkaa rahoituksen saamiseksi. Rahan perässä se koko kuvio alkoi.

Puhuttaessa huumeveloista puolestaan Pärsky vakavoituu täysin. Veloissa juoksee koko ajan korko ja niitä myydään eteenpäin, kuten vaikka helvetin enkeleille. Niin kauan kuin velanmaksu onnistuu, on kaikki kuitenkin ok. Jos se taas tökkii, alkaa piru olla merrassa.

– Huumevelka on sellainen asia, että kun sitä kertyy tarpeeksi, ei henki ole enää juuri minkään arvoinen. Tästä läheltä yks junnu tapettiin huumevelkojen vuoksi, eikä ne velat edes olleet mahdottomat, niiden piti vaan näytteeksi tappaa se, että muut ottaisi vakavissaan.

Yhdeltä toiselta meni puolestaan polvet samasta syystä ja se viettää loppuelämänsä rullatuolissa. Kuulostaa ihan amerikkameiningiltä, mutta selvä se on, että kun rahasta puhutaan täälläkin, niin käyttäydytään sillä tavalla. Se on helppo tapa päästä hengestään, tässäkin maassa.

Eukka tyytyy nopeasti pudistamaan päätään ja toteamaan uudemman kerran, että ne kuviot on jo nähty. Pärsky sen sijaan intoutui edellisenä päivänä pohtimaan aihetta pitemmältäkin kääriessään keskittyneesti viimeistä sätkäänsä ja koputellessaan piipusta karstoja tuhkakuppiin.

– Kerran kun on päässyt niistä sillain irti niin ehkä siitäkin yrittää pitää kiinni eikä anna periksi ja on myös yrittänyt pitäytyä sellaisissa piirissäkin nykyään, kaveripiiri kuitenkin meinaa aika paljon. Jos kaikki kaverit alkaisivat taas vetämään koksuu se on ihan satavarma et sitä löytäisi ittensä siitä samasta alta aikayksikön.

–Miksei sitä vois toisaalta joskus vähä juhlistaakin hallitusti, silleen että tosiaan jättää yhteen päivään ehdottomasti, mutta ei kuitenkaan edes jotenkin tee mieli. On kuitenkin jäänyt jotakin muistoja niistä pahoista oloista ja muista, ettei niitä kyllä kaipaa ollenkaan. Se on melkein jos kännäämisestäkin tulisi joka kerta kymmenkertainen darra, ei tarvitsisi varmaan montaa kertaa kännätä ennen kuin päättäisi, vaikka olisi monta kertaa hauskempaa kuin normaalilla ihmisellä, että nyt riittää.