Yli kuusikymmentä ylioppilaskunnan piirissä toimivaa yhdistystä esitteli edesottamuksiaan kaksipäiväisessä Kampusriehassa 24.–25. syyskuuta.
Retuperän Wapaapalokunnan punainen auto ja Teekkaripartiolaisten leiri toivottivat jo pihamaalla kaikki tervetulleiksi. Entropyn energinen konemusiikki jytisi ruumiinytimeen heti päärakennuksen aulan ovensuussa.
Kun ihminen alkaa kävellä tahattomasti rytmin tahdissa, se usein hämmentää. Nyt refleksi tuntui mukavalta. Entropy kannusti eteenpäin löytöretkelle. Savukone tuprautti suuren pilven perään ja mystifioi atmosfäärin. PO:n sellotrio soitti Smoke on the Wateria ja aula kuhisi.
Äänet, kuvat, hajut ja maut ihastuttivat. Oli suorastaan pakko tarttua kauhanvarteen ja hämmentää värikkään harrastustoiminnan suurta allasta.
Kysymyksiä sikisi valtavasti, mutta vastauksia sai niin paljon kuin ikinä ymmärsi pyytää. Kampus oli muuttunut mahtavaksi underground-basaariksi, jonka kojuissa myytiin elämää, jokaiselle oman maun mukaan.
Polyteknikkojen sukellusseuran jäsenet kertoivat legendaa 42 metrin syvyydestä samalla kun seinäkiipeilijöiden seura Oranki suuntasi ylös seinän noustessa pystyyn. Maskuliiniset miekkailu- ja judoesitykset sekä Polijazzin viehkeä tanssi saivat ihailevan vastaanoton.
Kirjavien ideologioiden ja poliittisten aatteiden sekä suvaitsevan seksuaalisuuden edustajat olivat läsnä kantaaottavaa tai syvällistä keskustelua kaipaavalle. Olutkulttuurin edistämisyhdistys ja Jallu taas johdattelivat suorasukaisempaan, rehellisen nautiskelun filosofiaan.
MC Mökän nurkkakunta osallistui humuun omalla ääninäytteellään. Ghettoblasterista pursusi mehukkaita sportmetal-ralleja ja tottakaimustiin bändipaitoihin pukeutuneet nuoret miehet hymyilivät musiikkigenren määrittelemissä rajoissa leveästi. Vastapäätä rauhallisen Ristin Killan pöydällä lepatti kynttilä.
Kaiken hullutuksen lomassa oli hienoa huomata, että elämänlaadun kannalta tärkeät taustavoimat kuten opinahjon siivousfirma ja KELAkin näkyivät. Mukana oli myös YTHS. Speksin ständillä ei siis varmasti oikeasti nähty kolmea kuolemaa saman päivän aikana.
Keskelle aulaa puhallettu riemunkeltainen pomppulinna kutsui arjen kreivejä heittämään estotonta härkäpyllyä. Ilmassa kieppui tauotta teknillisiä akrobatiaihmeitä. Kenties sähköteekkarit intoutuivat mittaamaankin voltteja.
Muutkin urheilumuodot olivat näyttävästi esillä. Sisällä sai testata maastopyörän jousitusta, pelata superlon-tennistä ja lyödä sulkapalloa ämpäriin.
Harvoin pääsee koulun aulassa ampumaankaan ilman vakavia seuraamuksia. Teekkarireserviläisten valvomissa olosuhteissa tämä oli mahdollista.
Kiekkolämärikisa villitsi lyömään markkaa verkkoon huikeilla nopeuksilla, jopa yli 130 kilometrin tuntivauhdilla. Kaupanpäällisinä sai kokea jomotuksen ja hanskavarustuksen autenttisen tuoksun näpeissään.
Toiminnalliset esittelypöydät houkuttelivat uteliaita kokeilemaan ja kyselemään. Kerhoihin rekrytoivien syöttien kehittelyssä oli käytetty mielikuvitusta kuin Polyteknikkojen kalastusseuran vieheentekodemonstraatiossa. Joissain tapauksissa yhdistyksistä kiinnostuttiin kuitenkin yksinkertaisesti kauniiden esittelijöiden takia. ”Kuplalla oli kyllä ehdottomasti kaikista paras tiski, kun naisillakin oli räpylät!” kuului yleisökommentti.