Viime keväänä ystävällinen professori tiedusteli minulta kesätyösuunnitelmiani. Kerroin, että en oikeastaan ajatellut tehdä mitään kesällä. ”Siinähän menee kesä sitten hukkaan”, hän sanoi huolestuneena. En oikein tiennyt mitä vastata. En ollut ajatellut asiaa siltä kannalta. Olin viettänyt kesäni 20-vuotiaaksi asti tekemättä mitään erityistä, eikä ollut koskaan tullut mieleenikään, että kaikki ne kesät olivat menneet hukkaan. En ollut myöskään huomannut, että opiskeluaikani kesätyökesät olivat vastaavasti sitten kai säästyneet. Nopealla päässälaskulla ymmärsin kyllä, että olin ainakin viisitoista kesää miinuksella. Tein päätöksen hankkia kuitenkin kesätöitä. Enää neljätoista kesää töissä, ja olisin voiton puolella.

Jälkeenpäin aloin miettiä asiaa. Kysyin tunnollisimmalta ja ahkerimmalta ystävältäni, miksi oli niin tärkeää mennä kesäksi töihin. Hän katsoi minua säälivästi ja selitti, että työkokemus on tärkeää, jotta valmistuttuaan voisi saada hyvän työpaikan. Ahaa. Eli minun pitää tehdä työtä, jotta voisin myöhemmin tehdä lisää työtä? Aivan, hän vastasi. Olet ymmärtänyt. Ihmiset, jotka tekevät ahkerasti töitä opiskeluaikanaan etenevät urallaan nopeammin ja heidän alkupalkkansa on korkeampi.

Michael Enden oivaltava lastenkirja Momo kertoo pienestä tytöstä, joka taistelee harmaita herroja, aikavarkaita vastaan. Aikavarkaat haluavat saada ihmiset säästämään aikaa. He uskottelevat ihmisille, että heidän säästämänsä aika kasvaa pankissa korkoa ja hyödyttää heitä tulevaisuudessa. Ihmiset eivät varsinaisesti tee sen enempää töitä kuin ennenkään, he vain ovat tehokkaampia ja ansaitsevat enemmän rahaa. Ihmisistä tulee kuitenkin kiireisiä eikä heillä ole enää aikaa perheilleen ja ystävilleen. Kyse ei ole siitä, että rahan ansaitseminen veisi niin paljon aikaa. Aikaa vie rahan kuluttaminen. Rikkaiden ihmisten vapaa-aika on hyvin kiireistä. Momon tehtävä kirjassa on selittää ihmisille, että he eivät voi koskaan saada säästämäänsä aikaa takaisin, ja että ilman aikaa he eivät voi iloita mistään, mitä he ajallaan ovat hankkineet – tai mitä he ajallaan olisivat, pohjimmiltaan, halunneet hankkia.

Momo on tietysti satua. Todellisessa elämässä ei ole olemassa aikavarkaita eikä kukaan säästä aikaa pankkiin. Kun vastavalmistunut, ahkerasti kesä- ja osa-aikatöitä tehnyt diplomi-insinööri astuu työelämään, hän pääsee vihdoin nauttimaan vakituisten tulojen suomasta vapaudesta ja siitä, että enää ei tarvitse hätäillä uran ja ensimmäisen työpaikan puolesta. Silloin hän kaivaa kalenterin sivutaskusta kaikki huolellisesti säästetyt opiskeluaikojen kesäkuukaudet ja alkaa suunnitella pitkiä ulkomaanmatkoja, etsiä unohdettujen ystävien yhteystietoja, laatia listoja näkemättömistä elokuvista, lukemattomista kirjoista ja kaikista niistä juhlista, joista opiskeluaikana kieltäytyi koska piti opiskella, tehdä töitä tai valmistautua tenttiin. Valmistumisen jälkeen alkaa oikea elämä.