Mä en muista vapusta yhtään mitään. En ensimmäistä päivää, enkä viimeistä iltaa. En auringonpaistetta kasvoillani, en viinahuuruja päässäni. En hurmioitunutta olotilaa, en iloisia kasvoja. En auringonnousuja, enkä niiden laskuja. Jos joku kutsuisi mua nyt valehtelijaksi, en viitsisi väittää vastaan. Muistan mä vähän, ihan pikkusen.
Tuntuipa taas niin hyvältä, niin mainiolta päästä vapun viettoon tänä vuonna. Aivan kuten edellisenäkin. Kevään raskaan ahertamisen jälkeen, hermojen vedellessä viimeisiään, oli itse juhlapäivän, tai no viikon, odotus ehtinyt huomaamatta kohota huippuunsa. Kun vielä ylpeänä saattoi taas kerran todeta, ettei kukaan juhli vappua niin vapautuneesti ja sen arvolle sopivasti kuin teekkari, niin olipa hymy herkässä. Koko Otaniemi oli siirtynyt vapunviettotilaan jo hyvissä ajoin kun muut opiskelijat ja työssäkäyvät raukat vielä ahersivat kuin muurahaiset konsanaan. Mikä tietenkin oli aivan vallattoman kivaa!
Hauskaa kun kaikkialta löytyi nastoja juttuja ja mukavia juttelevia hahmoja, niin teekkareita kuin oikeitakin ihmisiä. Kaikki eivät edes viettäneet teekkarivappua. Liian monina aamuina olin niille viisaammille ihmisille perin katkera ja kateellinen. Onneksi niinä hetkinä hyvä ystäväni Olvi riensi apuun tarjoamaan korvaamatonta tukea ja päivän pelastusta. Ja aurinko.. aurinko paistoi kuin viimeistä päivää, komeasti ja korkialla. Vallan mahtavaa oli siinä loisteessa paistatella niin ykkösen katolla kuin ulliksen nurmikolla sekä hortoilla ympäri maita ja mantuja. Kunnon perinteikkäästä loskatihkupaskakylmäsäästä ei juuri näkynyt jälkeäkään, ei vaikka kuinka yritti. Mikä tietenkin oli ihan hillittömän mukavaa!
Hienoa kun kansalle riitti vapun aikaan runsaasti sirkushuveja ja juomaa. Samaan aikaan kun jotkut kiskoivat huurteisia muualla, niin toiset kiskoivat kyltereitä kumoon raa'assa kamppailussa senaatintorilla. Vappuaattona Dipolissa CMX soitteli kappaleitaan ja ihmiset ilottelivat onnessaan. Ilahduttavasti oli paikka kovin täydempi kuin edellisinä vuosina. Hymniä laulattaessa tunnelma tiivistyi suorastaan koskettavaksi ja upeaksi. Sinne jonnekin väliin mahtuu sitten telttabileet sekä muutama muu pienempi tapahtuma ja paljon ihastumista, tyhmyyttä ja humalaa. Suurimmalle osalle viimeiseksi vapun kohokohdaksi jäi Ullis. Sinne oli löytänyt tiensä suuri määrä hyvin kalpean ja väsyneen näköisiä ihmisiä sekä vielä huomattavasti suurempi määrä elämänsä tunnossa tallustelevia ja hyvässä seurassa viihtyviä kansalaisia. Mikä tietenkin oli oikein mahdottoman upeaa!
Parhaalta kuitenkin tuntui kun vappu vihdoin loppui. Tavattoman mahtavaa oli päästä palautumaan vapun rentoutumisesta ja nukkumaan tuntikaupalla. Päästä uudelleen stressaamaan tenteistä, töistä sekä muistelemaan vappenia. Se muisteluosuus ei vain täysin luonnistunut. Mikä tietenkin saattaa olla todella hyvä!
