Kesästä haaveillessa kannattaa talven hyvät puolet käyttää hyväksi. Pimeät yöt tarjoavat oivan tilaisuuden omatoimiseen tähtien havainnointiin. Paljain silmin on mahdollista havaita kolmisentuhatta tähteä. Ilman apuvälineitä näkee vaikkapa kahden miljoonan valovuoden päässä loistavan Andromedan galaksin, Orionin sumun ja Plejadien tähtijoukon. Kiikareilla tai pienellä kaukoputkella on mahdollista havaita esimerkiksi Jupiterin neljä suurinta kuuta tai Leijonan tähtikuviossa oleva galaksi M 105.
Jos tähtitaivasta ei ole aikaisemmin katsellut ”sillä silmällä”, kannattaa aloittaa opettelemalla tähtikuviot. Kaikille Otavan tähtikuvio on varmasti tuttu. Otavan ”kauhan” kahdesta viimeisestä tähdestä saa myös kätevästi suunnan kohti Pohjantähteä.
Toinen helposti tunnistettava tähtikuvio on Orion. Orion näkyy helmikuun alussa etelässä puolen yön aikoihin. Tähtikuviossa neljän tähden muodostama neliö sulkee sisäänsä kaksi kolmen tähden lähes suoraa linjaa. Kirkkaampaa kolmen tähden linjaa kutsutaan vyöksi ja ”pystysuorassa” olevaa miekaksi. Vyö ja miekka -nimet ovat seurausta siitä, että muinaiset kreikkalaiset näkivät tähtikuvion metsästäjän hahmona. Kreikkalaiset kuvittelivat tähtitaivaalle näytelmän, jossa Orion metsästää Härkää Pienen ja Ison koiran kanssa. Vastaavan nimiset tähtikuviot löytyvät Orionin lähistöltä. Orionin vasemmassa yläkulmassa loistaa punertava jättiläistähti Betelgeuse ja oikeassa alakulmassa sinertävä Rigel.
Orionin vyötä voi käyttää kätevästi öisellä taivaalla suunnistamiseen. Yläviistoon lähdettäessä se osoittaa Plejadien tähtijoukkoon. Alaspäin mentäessä vyö sojottaa öisen taivaan kirkkaimpaan tähteen Siriukseen. Orionin pohjoispuolella ovat Ajomiehen ja Kaksosten tähdistöt. Helposti tunnistettava tähdistö on myös kirjainta M tai W muistuttava Kassiopeia. Kassiopeian lähistöllä ovat Kefeuksen ja Andromedan tähtikuviot. Kreikkalaisessa tarustossa Kassiopeia oli Kefeuksen puoliso ja Andromedan äiti. Andromedan tähdistössä on myös Andromedan galaksi, kaukaisin paljain silmin havaittava kohde.
Tiirailijaa vaivaa pääkaupunkiseudulla urbaanin elämänmenon synnyttämä valosaaste. Valosaasteesta on kuitenkin yksi yllättävä etu: koska himmeimmät tähdet häviävät näkyvistä, kirkkaimmat tähtikuviot erottuvat hyvin selkeästi. Jos toisaalta haluaa nähdä upean, himmeänä loistavan Linnunradan, on matkustettava maaseudulle.
Havainnointireissulle kannattaa pukeutua lämpimästi. Otaniemen tähtiharrastusseuran Polluxin puheenjohtajan Pyry Ekholmin mukaan vaatetta on sopivasti päällä jos sisällä tulee kuuma viidessä minuutissa. Suomessa on Ekholmin mukaan tyypillistä, että parhaat havaintokelit ovat myös kylmimpiä. ”Kelillä” tarkoitetaan ilmakehän läpinäkyvyyden ja väreilyn yhdistelmää. Läpinäkyvyys on sitä pienempi mitä enemmän ilmakehässä on kosteutta, ja väreilyä lisäävät tuulet eri korkeuksilla. Väreilyn huomaa käytännössä tähtien tuikkimisena. Myös kuun vaiheet vaikuttavat havainnointiin. Täydenkuun aikana ei himmeimpien kohteiden havaitsemisesta tule mitään. Vastaavasti uudenkuun aikana tähtihavainnot onnistuvat mainiosti.
Ulos kannattaa ottaa mukaan myös tähtikartta. Pimeässä karttaa on kuitenkin vaikea tarkastella ja avuksi tarvitaan valo. Tavallinen taskulamppu ei kuitenkaan käy, sillä voimakas valo saa pupillit supistumaan, ja edessä on taas ikävä kymmenen minuutin odottelu silmien hämäränäkökyvyn palautumista odotellessa. Punainen himmeä lamppu on sopivin väline kartan tutkimiseen.