Helsingin Sanomien NYT-viikkoliitteestä tuttujen Kung fu -poliisien tähänastinen ura on koottu kovakantiseksi sarjakuvakirjaksi. Kung fu -poliisit on ilmestynyt NYT-liitteessä vuodesta 2000.

KFP on yhtä kuin Noboru, Marley ja Butch. On vaikea sanoa, mitä kronologisen iän haarukkaa he edustavat. Kung fujen etninen syntyperä sijoittunee jonnekin turkulaisuuden tuolle puolen.

Psykologisesti tai sosiaalisesti kirjalle voisi antaa nimeksi Kung fu -poliisiopiston pojat. Tarinat kun ovat enemmän metafyysistä kerrontaa miehisen ja poikamaisen häilyvältä rajalta kuin agentti- tai toimintasarjaa.

Kung fu -poliisit viettävät toki myös ”tavallisen komisarion” elämää piirissä. Noboru, Marley ja Butch tekevät pidätyksiäkin, elleivät satu olemaan lomalla. Olli-nimisen varkaan kanssa jopa ystävystytään.

Enemmän stripit ovat kuitenkin ihmissuhdekertomuksia. Tarinoiden keskiössä on nuorten miesten homososiaalisen male-bondingin hellyttävä ja hauska kuvaus. Marley on joukon esimies, mutta kolmikon henkinen johtohahmo on yksinäinen ratsastaja, juhlija-naistenmies Butch. Hän on jatkuvasti virkamerkki vastakkain kunnollisen Noborun kanssa.

Timo Iivarin nokkela käsikirjoitus ja Tomi Tuomisen väripankin räjäyttävä kuvitus ammentavat aineksia niin nuorten miesten arkitodellisuudesta kuin populaarikulttuurista, joihin viitataan tarinoissa toistuvasti. Piinalliset nuoruus- ja koulumuistot kertautuvat stripeissä viiltävän ironisesti. Koulun liikuntatunnit, hammaslääkärikäynnit ja tillilihalla pakottamiset ovat osa 1970-luvulla syntyneiden suomalaisten hyvinvointivaltiolasten kollektiivista muistia, johon on helppo samastua sukupuolesta ja kotipaikasta riippumatta. Kukapa ei olisi saanut joululahjaksi kivasti kuvioitua värikästä kerrastoa, harjoitellut tiernapoikia, kärsinyt krapulasta, odottanut kesälomaa…

Strippien vahvuus onkin niiden monikerroksisuudessa. Ne kommentoivat paitsi ulkopuolista maailmaa, myös itseään. Tietty toisteisuus kuplissa on jatkuvuuden ja suosion ennakkoehto.

Kun kotimainen sarjakuvaperinteemme nousee Pekka Puupäästä ja Mämmilästä, onkin todella mainiota mutta tavallaan myös uskomatonta, että hahmot ovat menneet huomaamatta läpi näinkin ”monikulttuurisiksi” piirrettyinä. Mutta toisaalta – onhan myös tämän hetken myydyimmän kotimaisen sarjakuvan toinen päähenkilö sika.

Ai niin. Vastaus otsikon kysymykseen on: antaa bestiksensä nuolla sitä.