Kuulin sattumalta, kun pari fuksia keskusteli lakeista juuri ennen vappua. ”Saatko lakin vappuna?” ensimmäinen kysyi. ”En. En mä ole kännien vetämiseen ennenkään lakkia tarvinnut”, toinen vastasi.

Toisaalta yhteisön paine, toisaalta kenties lakin suuri arvostus pakotti fuksin selittelemään. Lakittomuus jotenkin hävetti.

Vappuaaton aamuna lakin saaneiden ilmeet olivat toiset. Uutta, muovipussiin pakattua hohtavan valkoista lakkia puristettiin rintaa vasten onnellisen helpottuneena. Vihdoinkin!

Teekkarilakin symboliarvosta on kasvanut suorastaan jättimäisen suuri. Siksi mekin päätimme omistaa tämän lakinkäyttöajan alkuun osuvan numeron teekkarilakille. Lehdessä on juttuja niin suusta suuhun kulkevista lakkisäännöistä kuin lakittomuudestakin sekä ohjeet saunan lämmittämiseen lakin avulla.

Vappuna sai taas huomata, kuinka yli satavuotias teekkarilakki päässä on helppo naureskella ammattikorkeakoululaisille, jotka kehittelevät mitä erilaisimpia teekkarilakkikopioita milloin minkäkin värisine tupsuineen. Myös teekkarilakki on joskus ollut nuori. Itse asiassa teekkarit eivät aluksi ollenkaan osanneet päättää, millaisen lakin haluaisivat. Lopulta he ottivat pohjan ylioppilaslakista, vaikka silloisen Polyteknillisen opiston kaikki opiskelijat eivät olleet ylioppilaita. Ehkäpä silloiset yliopiston opiskelijat pyörittelivät päitään teekkareille samalla tavalla kuin teekkarit nyt sini- ja punatupsuisille ammattikorkeakoululaisille.

Teekkarina en olisi huolissani näistä kopioista. Ei teekkarilakin arvo niistä kärsi. Kyllä perinteitä rakastavat teekkarit ja lakin yli satavuotiaat perinteet pitävät sen edelleen tärkeänä ja arvokkaana. Sitä paitsi teekkarit ovat itse olleet joskus aivan samassa tilanteessa: jostain niiden omien perinteiden on alettava.

Polyteekkari toivottaa lukijoilleen erittäin mukavaa kesää. Ja laittakaa se lakki nyt päähän, kun sitä taas saa käyttää!

Terhi Upola
Päätoimittaja