Ovat joskus kuvanneet länsimaista aikakäsitystä lineaariseksi. Siinä ajalla on alku, loppu ja suunta. Ihmisen elämä on tätä taustaa vasten kuin kaari, alkava ja päättyvä ja kestoltaan määrätty. Itämainen käsitys ajasta ja elosta taas on syklinen, suuren maailmankierron vertauskuva. Sielu vaeltaa, vanhan loppu on uuden alku.
Nyt länsimainen elämäkin on saamassa syklisen muodon, eikä se sykli ole verkkaisa maailmanpyörä. Elämä jäsentyy pieniksi toisiaan seuraaviksi kierroksiksi, nimitettäköön niitä vaikka projekteiksi. Uusia alkuja ja loppuja on siten määrättömästi. Mikä autuus ja vapaus: saa aina syntyä uudelleen toiseen rooliin, saa toteuttaa haaveensa olla joku toinen.
Seuraava kehitysaste on projektien limittyminen. Nyt saa vuorotella eri roolien välillä. Parhaassa tapauksessa samaan nahkaan saa kiemurrella parikin kertaa vuorokaudessa. Syntyvä kokonaisuus muistuttaa visuaalisesti Kiasmassa näkemääni taideteosta, jossa valkean huoneen lattialla kieppui myriadeittain metallikuulia. Tällainen alati muuttuva mosaiikki lienee kiistatta houkuttelevampi kuin yksivakainen, lattea kaari. Mutta mitä tapahtuukaan kuulamatolle astuvalle sarjakuvahahmolle?
Projektielämässä on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on kyllästyminen. Näennäisesti erilaiset projektit ovatkin kulultaan täysin samanlaisia: alkuponnistus, kiihdytys, loppukiri ja puuskutus. Projektien väliin mahtuu hetken suvanto, jonka aikana ehtii päättää tehdä ensi kerralla kaiken aivan toisin ja paljon järkevämmin. Sen jälkeen seuraa taas Document 1. Toinen, ehkä vakavampi ongelma on hahmon katoaminen. Ihminen ei enää yksinkertaisesti näe metsää puilta. Monille jonkinlainen tuntuma kokonaisuuteen on kuitenkin tarpeen, ja sen puutteesta seuraa kyynistyminen.
Pahimmillaan projektielämästä puuttuvat sekä spontaanisuus että suunnitelmallisuus. Elämä on niin täyttä, ettei projektien väliin saa edes hammaslankaa (ja silloin odottamattoman tapahtuminen on tuhoisaa!). Samaan aikaan Suuri Suunnitelma peittyy projekteihin. Elämän omistaja puolustautuu: tämä on vain tilapäistä. Ja siinä hän on totta vieköön oikeassa.