Suvaitsevainen, kaikkien mielipiteitä kunnioittava ja yhteistä hyvää ajatteleva maailma ei ole rantautunut kaikille tahoille. Korkeakoulumaailmakin täyttää nämä vaatimukset hyvin epävakaasti.

Huono juttu ja paska homma, sillä eikö korkeakoulujen eri elimiin valittujen henkilöiden pitäisi pystyä sulassa sovussa ja kaikkien edun nimissä päättämään niin pienistä kuin suuristakin yhteisöä koskevista asioista?

Henkilökemioista se päätöksentekokin on kiinni, mistä muustakaan. Kemioiden kitkaa riittää yliopistojen eri elimissä aina ylimpään päättävään elimeen eli yliopistojen hallituksiin asti, jotka harvoin ovat vapaita professorien ja eri osastojen välisistä ristiriidoista. Ristiriitojen aiheuttama kitka voi olla joskus hyvästä, jos se purkautuessaan puhdistaa ilmapiiriä.

Aina purkautumista ei kuitenkaan tapahdu ja ilmatilan sähköisyys lisääntyy entisestään. Pahimmillaan henkilökemioiden yhteensopimattomuus tekee tärkeistä päätöksistä liukuhihnatavaraa, kun niitä käsiteltäessä juttu siirtyy sivuraiteille ja päätöksen liittyvistä asioista ei ehditä tai ei haluta käydä hedelmällistä keskustelua. Asioista pitäisi kuitenkin puhua, sillä tärkeitä nuijan kopautuksia luulisi olevan vaikea tehdä, jos asioiden taustat ovat kovin heikosti tiedossa.

Joissakin korkeakouluissa johtavat elimet ovat havahtuneet huomaamaan, etteivät heidän toimintatapansa ole parhaita mahdollisia. Tämä oivallus on siellä täällä tuonut mukanaan aiempaa vuorovaikutteisempia elimiä, joissa asiat nykyään pyörivät oikeiden esityslistalla olevien asioiden, ei sivuseikkojen, ympärillä.

Valitettavaa on kuitenkin, että tämä kehityssuunta ei kaikkialla ole mahdollista ennen kuin vanhat ja jääräpäiset "Näin tehdään, koska näin on aina tehty" -toimijat väistyvät suvaitsevampien päätöksentekijöiden tieltä, sillä omaan napaan tuijottaminen on joillekin tärkeämpää kuin oman yhteisön monipuolinen kehittäminen. Totta on myös se, että jos yliopistojen hallitusten kankeisiin työskentelytapoihin kyllästyneet mainitsevat asiasta ääneen, vanhakantaisimmat elimen jäsenet saattavat uhkaillen vaientaa heidän suunsa. Näinkin on käynyt. Mutta niin kuin on epämiellyttävän tuoksuisia käymälöitäkin, on myös epämiellyttäviä hallituksia, joiden jäsenistä osa joutaisi jo antiikkiliikkeen ikkunaan keinutuoliin istumaan.

Lue lisää yliopistojen hallituksista viereisellä sivulla. Ja noihin epämiellyttäviin käymälöihin voit tutustua lehden keskiaukeamalla.

Miia Lenkkeri
journalistinen päätoimittaja