Pääkaupunkiseudulle puuhataan kansainvälistä yliopistoa. Vaikka opinahjo voisi aloittaa toimintansa aikaisintaan parin vuoden päästä, ajatuskin siitä kuumentaa tunteita. Eikä se ole mikään ihme.

Puhuttaessa kansainvälisestä yliopistohankkeesta puhutaan todellisuudessa paljon laajemmista asioista. Arvostetaanko tekniikkaa tarpeeksi Suomessa maan kansainvälistä menestystä ajatellen? Vai onko sen arvostus kohonnut jo liikaa, ja muut tieteenalat ovat jääneet varjoon? Sekä vastustajat että kannattajat nostavat esiin tekniikan arvostuksen, vaikka uudesta yliopistosta ei suunnitellakaan erityisesti tekniikan alan koulua.

Keskustelu johtaa vääjäämättä vieläkin laajempiin kysymyksiin: halutaanko suomalaisen yliopistolaitoksen nykyiset arvot edelleen allekirjoittaa? Kansainvälinen yliopisto sinänsä kuulostaa hienolta ja kannatettavalta asialta. Se onkin useimmiten asiaa ajavien käyttämä termi. Sen sijaan vastustajat puhuvat useammin yksityisestä yliopistosta.

Uusi yliopisto olisi molempia. Sen päiväminä olisi kaikkien kanssa toimeentuleva kosmopoliitti persoona. Yöminä sen sijaan nakertelisi hissukseen suomalaisen yliopistolaitoksen arvostettuja piirteitä, maksuttomuutta ja pyrkimystä tasa-arvoon.

Uudesta yliopistosta kaavaillaan osakeyhtiötä. Osakkaiksi voisivat muiden tahojen lisäksi tulla myös muut yliopistot. Miksi ne siihen ryhtyisivät?

Ainaisessa resurssipulassa kamppailevien yliopistojen ei luulisi innostuvan uudesta kilpailijasta. Yksityinen yliopisto pystyisi todennäköisesti tarjoamaan opettajille muita yliopistoja parempaa palkkaa. Jo nyt yksityisen sektorin palkat ovat karanneet hyvin kauas siitä, mitä esimerkiksi Teknillinen korkeakoulu pystyy opetushenkilökunnalleen tarjoamaan. Sen jälkeen edes kutsumus opettajan työhön ei riittäisi nykyisillä paikoilla pysymiseen niillä aloilla, joita myös uudessa yliopistossa opetettaisiin.

Terhi Upola
Päätoimittaja