Polyteekkari

Polyteekkarin kokoama keskusteluryhmä mietti arjen kommervenkkien lisäksi muun muassa toimeentuloa ja tulevaa tutkinnonuudistusta. Lopuksi muotoiltiin kysymyksiä TKY:n edustajistovaalin ”puolueille”.

Polyteekkarimuseon tunnelmallinen perinnehuone kokosi joukon teekkareita yhteisten asioiden äärelle.

Syyskuinen sade rummutti peltikattoihin, kun seitsemän teekkarin joukko kokoontui Polyteekkarimuseoon juttelemaan Otaniemen ajankohtaisista puheen- ja huolenaiheista. Tilaisuuden alussa ryhmässä toivottiin keskustelua muun muassa asumisesta, tutkinnonuudistuksesta ja opiskelijoiden toimeentulosta. Illan mittaan pöydälle nostettiin myös fuksikasvatukseen ja opinto-ohjaukseen liittyviä aiheita.

”Minulle on jäänyt vähän paha mieli, kun opiskelijoita haukutaan koko ajan laiskoiksi”, sanoi Mari Peltomäki. Opiskelijat pänttäävät päivät päästään ja käyvät töissä elättääkseen itsensä – ja kun valmistuminen lykkääntyy, palkaksi saa laiskan leiman.

”Työmarkkinatkin odottavat, että meillä on valmistuessamme kolmen vuoden työkokemus”, lisäsi Henna Heikkilä.

Keskustelijat nimesivät toimeentulo-ongelmien suurimmaksi syyksi asumislisän vuokrakaton, jonka korottamista SYL onneksi lobbaa ykköstavoitteenaan. Pääkaupunkiseudun asumiskustannuksia ei pidä vierittää opiskelijoiden niskoille, sillä esimerkiksi TKK:ssa opetetaan monia aineita, joiden lukeminen muissa yliopistoissa ei ole edes mahdollista.

”Veljeni, joka opiskelee filosofiaa ja metsänhoitoa, kirosi Raimo Sailaksen ehdotusta opintotuen muuttamisesta lainapainotteiseksi. Minusta olisi mielenkiintoista tietää, miten teekkarit suhtautuvat Sailas-malliin”, sanoi fuksi Esa Ritvanen.

Muiden mielestä teekkarien työllistymisnäkymät ovat keskimääräistä lupaavampia, mutta Sailaksen ehdottamaa lainataakkaa ei teekkarikaan hevin uskaltaisi ottaa.

Mukavuudenhalua ja mukautumista

Teekkarikylässä asuva Anssi Källi kysyi, onko opiskelijan pakko päästä yksiöön heti muuttaessaan kotoa. ”Kai asumistasostakin voisi vähän tinkiä.”

Sarah Korhonen kertoi toivovansa asumiselta lähinnä opiskelurauhaa ja yksityisyyttä. Soluasuminen on hänen mielestään vain väliaikainen ratkaisu.

Ritvasen ja Veli-Matti Ikävalkon mukaan sopeutuminen soluun on pitkälti kiinni omasta taustasta: kuinka isosta perheestä tulee ja miten paljon äiti on passannut.

Ryhmässä muisteltiin hurjia tarinoita epäsiisteistä ja -sosiaalisista kämppiksistä. Korhonen oli muun muassa todistanut jogurttilammikkoa kaverinsa soluasunnon hellalla. Keskustelijoiden mukaan soluasuminen saattaa ehkäistä yksinäisyyttä, mutta ”jos pannaan kolme ujoa samaan soluun, eivät he siitä taatusti seurallisemmiksi muutu”.

TKY:n asuntojen jonotuskäytäntöön oltiin tyytyväisiä. Ikävästä kämppiksestäkään ei tarvitse kärsiä kohtuuttoman pitkään, sillä asunnonvaihtajat ovat TKY:llä etusijalla. ”Tiedän tyypin, joka on muuttanut Teekkarikylän sisällä seitsemän kertaa”, Källi sanoi. ”Mielestäni TKY on viime aikoina panostanut soluviihtyvyyteen”, kiitteli Peltomäki.

Vähemmän asiaa, enemmän ohjausta

Valmisteilla oleva tutkinnonuudistus pakottaa TKK:n osastot miettimään, mikä on eri koulutusohjelmien keskeisintä ainesta. ”Ei heti tule mieleen turhia kursseja”, totesi Peltomäki. Korhosen mielestä osa kursseista voi kylläkin olla liian laajoja.

”TKK:n opinnot ovat sellaisia, että tietosisältö kehittyy koko ajan. Luennoitsija saattaa vain ympätä uutta vanhan päälle, mutta mistään ei muisteta karsia”, Heikkilä mietti.

Keskustelijoita huolestutti opintojen vaativuus: kaiken omaksumiseen tahtoo väkisin tuhraantua seitsemän vuotta. Toisaalta tutkinnon arvostus saattaa olla vaarassa laskea, jos tuleva tutkinnonuudistus karsii sisältöä ratkaisevasti.

Opinto-ohjauksen tarpeellisuudesta oltiin selkeästi yhtä mieltä.

”Ensimmäinen opiskeluvuoteni ei sujunut mitenkään fantastisesti”, Peltomäki muisteli. ”Siihen auttoi tapaaminen kannustavan proffan kanssa, joka kertoi rauhallisesti, mitä kursseja minun kannattaisi seuraavaksi ottaa.”

”Vähäinenkin ohjaava ele voi olla ratkaiseva”, Korhonen nyökytteli.

Kun paineet kasvavat, ahdistaa

Anna Sydänmaa otti esille opiskelijoiden mielenterveysongelmat, joita hänen mukaansa aiheuttavat muun muassa perhesyyt ja kovat opiskelupaineet.

”Esimerkiksi tutalla esiintyy keskinäistä kilpailua. Toisen vuosikurssin opiskelijat saattavat sopia keskenään, että vuodessa luetaan 55 opintoviikkoa”, tiesi Korhonen.

”Yleensä isot muutokset vaikuttavat mielenterveyteen”, sanoi Ikävalko. ”Siinä mielessä TKY:n fuksitoiminta on positiivista. Se takaa sen, että opintojen alussa jokaisen silmiin katsotaan ja hymyillään.”

Edellisen T-lehden artikkelia, jossa kriittinen sähköteekkari kertoi fuksivuotensa teennäisestä juhlinnasta, pidettiin yleisesti väärin ajoitettuna. Jutussa esiteltiin fuksiristeilyperinnettä, jonka salaisten yksityiskohtien paljastaminen uusille fukseille juuri tapahtuma-ajan edellä oli tahditonta.

”Yllätyksen pilaaminen oli samaa luokkaa kuin jos minä nyt kertoisin, että Bruce Willis on haamu Kuudennessa aistissa”, veisteli Ritvanen.

Keskustelun päätteeksi ryhmä laati neljä kysymystä edustajistovaalin vaaliliitoille. Liittojen vastaukset ovat lehden paperiversiosta.




	Soluelämä ja fuksitoiminta puhuttivat keskusteluillassa Elina Mattila Santtu Kallionpää [email protected] Polyteekkarin kokoama keskusteluryhmä mietti arjen kommervenkkien lisäksi muun muassa toimeentuloa ja tulevaa tutkinnonuudistusta. Lopuksi muotoiltiin kysymyksiä TKY:n edustajistovaalin ”puolueille”. Polyteekkarimuseon tunnelmallinen perinnehuone kokosi joukon teekkareita yhteisten asioiden äärelle. Syyskuinen sade rummutti peltikattoihin, kun seitsemän teekkarin joukko kokoontui Polyteekkarimuseoon juttelemaan Otaniemen ajankohtaisista puheen- ja huolenaiheista. Tilaisuuden alussa ryhmässä toivottiin keskustelua muun muassa asumisesta, tutkinnonuudistuksesta ja opiskelijoiden toimeentulosta. Illan mittaan pöydälle nostettiin myös fuksikasvatukseen ja opinto-ohjaukseen liittyviä aiheita. ”Minulle on jäänyt vähän paha mieli, kun opiskelijoita haukutaan koko ajan laiskoiksi”, sanoi Mari Peltomäki. Opiskelijat pänttäävät päivät päästään ja käyvät töissä elättääkseen itsensä – ja kun valmistuminen lykkääntyy, palkaksi saa laiskan leiman. ”Työmarkkinatkin odottavat, että meillä on valmistuessamme kolmen vuoden työkokemus”, lisäsi Henna Heikkilä. Keskustelijat nimesivät toimeentulo-ongelmien suurimmaksi syyksi asumislisän vuokrakaton, jonka korottamista SYL onneksi lobbaa ykköstavoitteenaan. Pääkaupunkiseudun asumiskustannuksia ei pidä vierittää opiskelijoiden niskoille, sillä esimerkiksi TKK:ssa opetetaan monia aineita, joiden lukeminen muissa yliopistoissa ei ole edes mahdollista. ”Veljeni, joka opiskelee filosofiaa ja metsänhoitoa, kirosi Raimo Sailaksen ehdotusta opintotuen muuttamisesta lainapainotteiseksi. Minusta olisi mielenkiintoista tietää, miten teekkarit suhtautuvat Sailas-malliin”, sanoi fuksi Esa Ritvanen. Muiden mielestä teekkarien työllistymisnäkymät ovat keskimääräistä lupaavampia, mutta Sailaksen ehdottamaa lainataakkaa ei teekkarikaan hevin uskaltaisi ottaa. Mukavuudenhalua ja mukautumista Teekkarikylässä asuva Anssi Källi kysyi, onko opiskelijan pakko päästä yksiöön heti muuttaessaan kotoa. ”Kai asumistasostakin voisi vähän tinkiä.” Sarah Korhonen kertoi toivovansa asumiselta lähinnä opiskelurauhaa ja yksityisyyttä. Soluasuminen on hänen mielestään vain väliaikainen ratkaisu. Ritvasen ja Veli-Matti Ikävalkon mukaan sopeutuminen soluun on pitkälti kiinni omasta taustasta: kuinka isosta perheestä tulee ja miten paljon äiti on passannut. Ryhmässä muisteltiin hurjia tarinoita epäsiisteistä ja -sosiaalisista kämppiksistä. Korhonen oli muun muassa todistanut jogurttilammikkoa kaverinsa soluasunnon hellalla. Keskustelijoiden mukaan soluasuminen saattaa ehkäistä yksinäisyyttä, mutta ”jos pannaan kolme ujoa samaan soluun, eivät he siitä taatusti seurallisemmiksi muutu”. TKY:n asuntojen jonotuskäytäntöön oltiin tyytyväisiä. Ikävästä kämppiksestäkään ei tarvitse kärsiä kohtuuttoman pitkään, sillä asunnonvaihtajat ovat TKY:llä etusijalla. ”Tiedän tyypin, joka on muuttanut Teekkarikylän sisällä seitsemän kertaa”, Källi sanoi. ”Mielestäni TKY on viime aikoina panostanut soluviihtyvyyteen”, kiitteli Peltomäki. Vähemmän asiaa, enemmän ohjausta Valmisteilla oleva tutkinnonuudistus pakottaa TKK:n osastot miettimään, mikä on eri koulutusohjelmien keskeisintä ainesta. ”Ei heti tule mieleen turhia kursseja”, totesi Peltomäki. Korhosen mielestä osa kursseista voi kylläkin olla liian laajoja. ”TKK:n opinnot ovat sellaisia, että tietosisältö kehittyy koko ajan. Luennoitsija saattaa vain ympätä uutta vanhan päälle, mutta mistään ei muisteta karsia”, Heikkilä mietti. Keskustelijoita huolestutti opintojen vaativuus: kaiken omaksumiseen tahtoo väkisin tuhraantua seitsemän vuotta. Toisaalta tutkinnon arvostus saattaa olla vaarassa laskea, jos tuleva tutkinnonuudistus karsii sisältöä ratkaisevasti. Opinto-ohjauksen tarpeellisuudesta oltiin selkeästi yhtä mieltä. ”Ensimmäinen opiskeluvuoteni ei sujunut mitenkään fantastisesti”, Peltomäki muisteli. ”Siihen auttoi tapaaminen kannustavan proffan kanssa, joka kertoi rauhallisesti, mitä kursseja minun kannattaisi seuraavaksi ottaa.” ”Vähäinenkin ohjaava ele voi olla ratkaiseva”, Korhonen nyökytteli. Kun paineet kasvavat, ahdistaa Anna Sydänmaa otti esille opiskelijoiden mielenterveysongelmat, joita hänen mukaansa aiheuttavat muun muassa perhesyyt ja kovat opiskelupaineet. ”Esimerkiksi tutalla esiintyy keskinäistä kilpailua. Toisen vuosikurssin opiskelijat saattavat sopia keskenään, että vuodessa luetaan 55 opintoviikkoa”, tiesi Korhonen. ”Yleensä isot muutokset vaikuttavat mielenterveyteen”, sanoi Ikävalko. ”Siinä mielessä TKY:n fuksitoiminta on positiivista. Se takaa sen, että opintojen alussa jokaisen silmiin katsotaan ja hymyillään.” Edellisen T-lehden artikkelia, jossa kriittinen sähköteekkari kertoi fuksivuotensa teennäisestä juhlinnasta, pidettiin yleisesti väärin ajoitettuna. Jutussa esiteltiin fuksiristeilyperinnettä, jonka salaisten yksityiskohtien paljastaminen uusille fukseille juuri tapahtuma-ajan edellä oli tahditonta. ”Yllätyksen pilaaminen oli samaa luokkaa kuin jos minä nyt kertoisin, että Bruce Willis on haamu Kuudennessa aistissa”, veisteli Ritvanen. Keskustelun päätteeksi ryhmä laati neljä kysymystä edustajistovaalin vaaliliitoille. Liittojen vastaukset ovat lehden paperiversiosta.