Alkuvuosi on monessa yhteisössä ja yhdistyksessä kiireistä aikaa. Uudet toimijat yrittävät päästä tehtäviensä tasalle ja miettivät, mitä ihmettä vuoden aikana tulevatkaan tekemään. Suunnitteluvaiheessa tulee helposti paljon hyviä ideoita, jotka lisätään toimintasuunnitelmiin vanhoilta toimijoilta perintönä siirtyneiden ideoiden seuraksi. Tehtävien asioiden lista kasvaa yllättävän pitkäksi, ja tietenkin kaikkea luvataan kehittää, kasvattaa ja parantaa. Kuluvan vuoden luvataan aina olevan hienompi ja parempi kuin edellinen.

Monesti kehittämiselle onkin tarvetta. Joskus tehdään vääriä asioita, joskus taas tehdään oikeita asioita väärin. Toisaalta ainakin yhdistys ja miksei myös ylioppilaskuntatoiminnassa kehittäminen ei itsessään auta varsinaisen tehtävän toteuttamisessa, vaan siihen käytetyt voimavarat ovat poikkeuksetta pois muusta toiminnasta. Kaikessa toiminnassa resurssit ovat aina lopulta rajalliset.

Usein kehittämiskohteita ei aseteta tärkeysjärjestykseen ja pyritään tekemään montaa asiaa samana aikaan. Silloin kehittäminen harvoin on kovin määrätietoista, ja saavutetut edistykset jäävät helposti pieniksi ja unohtuvat nopeasti. Jos kehittäminen on orgaanista ja tapahtuu jatkuvin pikkuparannuksin, silloin pystytään toki puuttumaan välittömiin epäkohtiin. Käytännön elämässä normaali toiminta ajaa kuitenkin helposti kehittämishankkeiden edelle.

Siksi onkin syytä arvioida kriittisesti kehittämishankkeiden realistisuutta ja tärkeyttä. Kehitysten kohteet on mielekästä valita niin, että niistä saadut hyödyt ovat tasapainossa niistä aiheutuvaan työhön. Kehittämiskohteiden ja varsinkin kehityshankkeista saatavien tulosten on syytä olla yhteisön kannalta tärkeitä, ja toiminnan tulee helpottua tai järkevöityä niiden seurauksena.

Menneisyyden haamujen kanssa taisteleminen on tietysti oma lukunsa. Kiltatoiminnassa mukana olevat tietävät kyllä vanhojen jäärien vaikutuksen uudistusten tekemiseen ja uusien ideoiden toteuttamiseen. Jos joku asia on aikaisemmin epäonnistunut, ei sen tule tarkoittaa sitä, ettei se koskaan voisi onnistua.

Historiasta on kuitenkin syytä oppia voidakseen ymmärtää ja suunnitella tulevaa. Harvoin uusi toimijapolvi on itsessään sen fi ksumpi kuin vanhempi, mutta organisaatioihin kasautunutta tietoa voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi. Vanhojen viisautta on syytä hyödyntää ja kuunnella, mutta sen ei yksin tulisi olla toimintaa ohjaava tekijä.

Toimintaympäristöissämme tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Tälläkin hetkellä keskusteluissa pyörivät esimerkiksi TKK:n, HKKK:n ja TaiK:n yhdistyminen, kandiohjelmien lukumäärän väheneminen ja lukukausimaksut. Kaikilla näillä muutoksilla olisi toteutuessaan suuri vaikutus yhteisöömme. Kaikkiin uhkiin varautuminen ennalta on varmasti liioittelua. Oma pesä kannattaa kuitenkin laittaa kuntoon ajoissa, jotta voi paremmin vastata niin ulkoisiin kuin sisäisiin haasteisiin. Insinööritermein asian voisi vaikka ajatella niin, että huollettu kone kestää paremmin rankassakin maastossa ja kovassa käytössä.